MAINOS:


Steve ’n’ Seagulls tunnetaan omaleimaisesta tavastaan sovittaa heavy metal- ja hard rock -klassikoita bluegrass-henkiseksi akustiseksi musiikiksi. Yhtyeen keikka Hyvinkääsalissa 26.2.2026 tarjosi kiinnostavan lähtökohdan myös siksi, että olin nähnyt bändin aiemmin festariympäristössä, jossa homma toimi erittäin hyvin. Nyt asetelma oli toinen: konserttisalin puitteet ja istuva yleisö muuttavat väistämättä dynamiikkaa ja sitä, miten musiikki välittyy.

Yhtye kommentoi keikan aikana itsekin, että he ovat tottuneet esiintymään esimerkiksi metallifestareilla ja että konserttisalikeikka hieman hirvitti etukäteen. Hyväntuulinen viisikko kuitenkin selvästi nautti keikasta ja sai istuvan torstai-illan yleisön mukaan myös yhteislauluun.

Vanhojen klassikoiden lisäksi settilistassa painottui hyvin yhtyeen tuoreempi materiaali. Uusimmalta The Dark Side of the Moo (2025) -albumilta kuultiin useampia kappaleita. Keikka käynnistyi vakuuttavasti Iron Maidenin Number of the Beast -kappaleella, joka toimi avauksena erinomaisesti.

Bomfunk MC’sin Freestyler kääntyi yllättävän luontevasti bluegrass-käsittelyyn. Yhtyeen omaa tuotantoa oleva balladi Signals from the Past istui settiin luontevasti ja osoitti, että bändin oma materiaali kestää vertailua myös tunnettujen lainojen rinnalla.

Illan raskain ja brutaalein hetki oli Gojiran Silvera, joka kuulosti perkeleen voimakkaalta myös akustisessa muodossa. Keikan kohokohdaksi nousi kuitenkin (Don’t Fear) The Reaper, jossa käytettiin olutpulloja puhaltimina. Tiedän mitä testailen seuraavassa saunaillassa.

Encoreissa kuultiin ensin yhtyeen tunnetuimpiin kuuluva Thunderstruck, jonka video on kerännyt yhtyeen YouTubessa yli 190 miljoonaa katselukertaa. Lopetusnumeroksi valittu Steppenwolfin Born To Be Wild esitettiin hämyisenä ja eriskummallisen psykedeelisenä versiona.

Hyvinkääsali oli miltei loppuunmyyty ja yleisö oli selvästi monipuolinen: mukana oli sekä nuorempia että vanhempia kuulijoita, ja vaikutti siltä, että yhtye pystyy tavoittamaan useita eri kohderyhmiä samanaikaisesti. Steve ’n’ Seagulls on löytänyt selkeän markkinaraon, ja vertailukohtana mieleen tulee esimerkiksi The Dead South; näistä kahdesta yhtyeestä saisi myös toimivan yhteiskiertueparin yleisöpohjan ja estetiikan vuoksi.

Kokonaisuutena konserttisalikeikka toimi erittäin hyvin, vaikka henkilökohtaisesti koen bändin parhaimmillaan normilla lavakeikalla. Tästä huolimatta Hyvinkäällä nähtiin poikkeuksellisen vahva ilta: bändi toimi todella hyvin, setin kaari oli rakennettu järkevästi ja yksittäisiä huippuhetkiä oli useita. Tämä oli kokonaisarviolta täysi kymppi.

Profiili |  + artikkelit

Heavyn moniottelija, vapaa-ajattelija, satanistisuvakki ja humanisti. Metallin maku suussa on vahvasti black-painotteinen, vaikka Judas Priest on se suurin rakkaus. Suunnittelen ja ylläpidän Luolan nettisivua ja brändi-ilmettä. Kirjoitan artikkeleita, arvioita, uutisia ja haastatteluja sekä kuvaan keikat ja festarit. Odotan, että Martti Servo tekisi joskus metallialbumin.

J.A.
+ artikkelit

LIITTYVÄT ARTIKKELITLISÄÄ TEKIJÄLTÄ