Helsinki oli 7. helmikuuta juuri sitä mitä suomalainen talvi parhaimmillaan on: saatanallisen kylmä, joten oli suuri ilo käydä hakemassa lämpöä ruotsalaisen Avatar-yhtyeen keikalta.
“A Night To Be Torn Apart” -iltaa varten paikalle oli pakkautunut lähes täysi sali, ja yleisössä näkyi huomattava määrä Avatar-vokalisti Johanneksen tyylisiä kasvomaalauksia omille kasvoilleen taitelleita faneja.
Illan lämppäreinä oli norjalainen Agabas ja uusiseelantilainen Alien Weaponry. Näistä ensimmäinen jäi aikataulusyistä valitettavasti näkemättä, mutta Alien Weaponrya ehdin nähdä puolisen keikkaa. Kyseessä on yhtye, joka on nimenä ollut tuttu, mutta musiikki on jäänyt taka-alalle – tämän esityksen perusteella bändiin pitää selvästi perehtyä tarkemmin.
Avatar avasi näytöksensä kappaleella Captain Goat tuoreelta Don’t Go In The Forest -albumilta, joka julkaistiin viime vuonna. Avaus oli dramaturgisesti hauska: merellinen, hieman seremoniallinen tunnelma ja Johannes kaavun varjoissa. Kappale oli tyyntä myrskyn edellä ja seuraava kappale Silence in the Age of Apes räjäytti illan käyntiin. Ikivihreä ja yleisön yhteislauluun sytyttänyt The Eagle Has Landed kirvoitti viimeisetkin unihiekat silmistä. Avatarin yksi isoista vahvuuksista on kyky tehdä biisejä, joissa on yhtä aikaa tarttuva kertosäe ja raskas runko.
Avatar on vuoden 2006 esikoisalbumistaan asti ollut mestari riffien kynäilemisessä, joista Bloody Angel on tästä hyvä esimerkki. Hidas, melodinen ja raskas kappale toimi upeasti Kulttuuritalon illassa.
Viisikolla on koreografiat ja lavaliikkeet hallussa tavalla, joka syntyy vain keikkakilometrien myötä. Johannes taas on laulaja, joka pystyy venyttämään ilmaisuaan brutaalista murinasta kliineihin ja Rob Halford -oktaavien ääripäihin ilman, että kokonaisuus hajoaa temppuiluksi. Avatarilla on harvinainen kyky olla samaan aikaan uskottavan aggressiivinen ja täysin tietoinen omasta teatraalisuudestaan.
Yksi illan kiinnostavimmista hetkistä oli keskivaiheen hengähdystauko: Howling At The Waves esitettiin pianolla säestettynä, ja perään Johannes jatkoi samaisella soittimella Hail The Apocalypse -levyn päätösraidan Tower. Kaksi peräkkäistä balladimaisempaa hetkeä on metallikeikan kontekstissa pienen pieni riski, mutta tänä iltana se toimi.
Keikan parhaan biisin palkinnon annan Don´t Go In The Forest -biisille, joka on lyhyessä ajassa noussut omaksi suosikikseni Avatarin laajasta biisimateriaalista.
Myös lavashow ja lavarakenteet oli mietitty ja toteutettu viimeisen päälle. Kuninkaantuolissa istuva kitaristi kuljetettiin automaattisilla kiskoilla lavalle, ja rumpupatteristo oli rakennettu kahteen liikkuvaan osaan. Lisäksi lavalle rullattiin jonkinlaiseen avaruuspukuun sonnustautunut tyyppi, rumpupelti päässään – ilmeisesti vain sitä varten, että rumpali pääsi kerran iskemään peltiä. Varmasti tärkeä yksityiskohta kokonaisuuden kannalta.
Johannes muistutti myös, että hänen asuinpaikkansa on Suomi. Keulakuva käy kuulemma suomen kielen tunneillakin ja heitti välispiikin selvällä suomella.
Kulttuuritalon 7.2.2026 keikka oli juuri sitä, mitä odotinkin – repivä, viihdyttävä, ja hyvällä maulla kieroutunut. Avatar on heittämällä yksi tämän planeetan kovimmista liveakteista. Yhtyettä soisi nähdä useamminkin Suomessa keikoilla.
Lopuksi vielä iso kiitos Kulttuuritalon ovella työskennelleelle herrasmiehelle, joka selvitti lehdistöpassien myöntäjätahon sekoilun. Kiitos!
Kuvagalleria:
Settilista (lähde: setlist.fm)
- Captain Goat
- Silence in the Age of Apes
- The Eagle Has Landed
- In the Airwaves
- Bloody Angel
- Death and Glitz
- Blod
- Colossus
- Dance Devil Dance
- Howling at the Waves
- Tower
- Legend of the King
- Let It Burn
- The Dirt I’m Buried In
- Tonight We Must Be Warriors
- Don’t Go in the Forest
- Smells Like a Freakshow
- Hail the Apocalypse
