MAINOS:



Suomen ehkä sympaattisin ja positiivisin yhtye Martti Servo & Napander juhlisti 25 vuotta kestänyttä taivaltaan Helsingin Kulttuuritalossa, joka oli pakkautunut miltei täyteen bändiä fanittavia kuuntelijoita. Paikalle oli saapunut perheiden lisäksi pukuihin sonnustautuneita nuoria ja täysiverisiä metalliveljiä. Kirjo oli laaja.

Neljännesvuosisadan aikana yhtye on ehtinyt heittää satoja keikkoja, joihin kuuluu myös esiintymisiä hevifestareilla kuten Nummirockissa ja John Smith Rock Festivalissa. Bändissä on jokin selittämätön reseptori, joka vetoaa vahvasti myös metallikansaan ja tunnustautuuhan esimerkiksi Mr. Lordi suureksi Martin faniksi. Illan aikana monsterimies vierailikin Kulttuuritalon lavalla esittäen Martin kanssa kappaleet “I’m a Boogiewoogiereggaepartyrockn’rollman” ja punk-rallin “Yleiskaava eduskunta”. Muita juhlayllätyksiä tai vierailijoita ei illalle oltu suunniteltu, vaan ohjelma perustui oleelliseen eli musiikkiin. 

Gaalaillan settilistaan kuului luonnollisesti hittejä vuosien takaa. “Maailman sinisin taivas”, “On kivaa olla tyttö”, “Hitti-Litti Litmanen”, “Hyvältä näyttää” ja “Mikä on kun ei taidot riitä?” ovat taattuja suosikkeja, mutta onneksi kavalkadiin oli sisällytetty myös harvemmin kuultuja kappaleita ja omia suosikkejani kuten “Kesän viimeinen hyttynen” ja käsittämättömän kaunis balladi “Liikaa kikkailin”. Toki rannalle jäi useita biisejä, joita olisin toivonut kuulevani, mutta kymmenen levyä julkaisseen yhtyeen settiin ei kaikki suosikit voi mahtua. Illan anti oli tästä huolimatta miltei täydellinen. 

Juhlagaalan aikana Kulttuuritalon käytävillä oli näytillä taiteilijoiden tekemiä Martti Servo & Napander -aiheisia tauluja, joista yhden oli maalannut eräs Tomi Putaansuu. Lisäksi tarjolla oli bändin kunniaksi pantua juhlaolutta, joka taisi olla eksklusiivisesti myynnissä vain kyseisen illan aikana. 

Keikan väliajalla jutustelin lyhyesti gaalan järjestäjätahon kanssa, joka taisi olla siinä luulossa, että allekirjoittanut oli saapunut keikalle vain Mr. Lordin esiintymisen vuoksi. Siinä mentiin hieman mönkään, koska paikalla oltiin vain ja ainoastaan kunnioittamassa kevytmetalliyhtye Martti Servo & Napanderia vaikka Rovaniemen hirviön vierailu olikin mukava bonus. 

Pitkästä fanituksesta huolimatta olen harmikseni onnistunut missaamaan yhtyeen esiintymisiä vuosien aikana. Viimein pääsin todistamaan, etteivät huhupuheet kokoonpanon hyväntuulisesta ja energisesta vibasta ole tuulesta temmattuja. Jo Martin hulvattomat välispiikit olivat omiaan nostattamaan keikan tunnelmaa, jota piti yllä bändin lisäksi myös lahjakkaat taustalaulajat ja muut soittajat. Hauska spesiaali momentum koettiin, kun “Pipopää”-kappaleessa Martti siirtyi rumpuihin ja lauluosuuden otti haltuun rumpali Juha Lötjönen

Illan viimeinen kappale oli odotetusti iki-hitti “Viikonloppu”, joka sinetöi onnistuneen gaalan. Lavan eteen pakkautunut yleisö osoitti suosiotaan ja ilta tuntui loppuvan jopa kesken. Martti Servo & Napanderin ura on ollut pitkä, mutta tällä energialla varustetun kokoonpanon voisi olettaa jatkavan helposti vielä toiset 25 vuotta. Näin ainakin toivon.

Kuvagalleria:

Profiili | + artikkelit

Heavyn moniottelija, vapaa-ajattelija, satanistisuvakki ja humanisti. Metallin maku suussa on vahvasti black-painotteinen, vaikka Judas Priest on se suurin rakkaus. Suunnittelen ja ylläpidän Luolan nettisivua ja brändi-ilmettä. Kirjoitan artikkeleita, arvioita, uutisia ja haastatteluja sekä kuvaan keikat ja festarit. Odotan, että Martti Servo tekisi joskus metallialbumin.