Lukuisissa kokoonpanoissa (mm. Korpiklaani, Masterstroke, Crystalic & Corpset) vuosikymmenien aikana vaikuttanut basisti Arto Tissari kokeilee siipiään sooloartistina. Raskasriffinen groove metalli on homman ydin miehen albumilla ”Basistin Vulgaari Voimannäyttö”, mutta mukaan mahtuu kepeämpiäkin suomirock-henkisiä napsutteluja.
Rumpuja lukuunottamatta Tissari on soittanut levylle kaiken itse. Vierailevana tähtenä esiintyy Johanna Rutto kappaleessa ”Unhola”. Johannan kiukkuinen ulosanti tuokin lisäarvoa ja syvyyttä muuten rauhalliseen kappaleeseen.
Kahdeksan biisin albumi sisältää kyynistä ja synkkää tilitystä maailman epäkohdista – etenkin uskonnoista, jotka tänäkin päivänä oikeuttavat tappamista, milloin mistäkin syystä. Sivujuonena levyllä toimii oman eläköitymisen ja kuoleman harras odottaminen. Kohta täältä pääsee pois.
Biisimateriaali on tasaisen tanakkaa rankkoine riffeineen. Pääsääntöisesti mitään nopeusennätyksiä tai genrerajoja ei rikota vaan Tissari keskittyy materiaalissaan runttaamaan biisit tiskiin ”ota tai jätä” -mentaliteetilla. Toki levyn päättävä mainio death metal -henkinen ”Tilinteon hetki” pistää levyarvioijankin nakuttamaan ilmarumpujaan pykälää ripeämpään tahtiin. Mahtuupa levylle sekaan hieman industrial-vaikutteitakin, kuten instrumentaalisessa ”Dystopia”-kappaleessa.
Mukaan mahtuu myös onnistunut Miljoonasade-cover ”Piru ja sen isoäiti”. Kappale on suorastaan odottanut metalliversiota, joten Tissarille hatunnosto tästä kulttuuriteosta.
Pantera-vaikutteet eivät kuulu pelkästään musiikissa. Levyn kansitaide logoineen mukailee hauskasti legendaarista ”Vulgar Display of Power” -albumin kantta. Hauska nyanssi sinänsä ja sopii soololevyn henkeen.
Arto Tissari on kynäillyt varsin pätevän soololevyn, josta huokuu vuosikymmenien muusikon tausta. Albumi on yhden miehen kiukkuinen nyrkinnosto nyky-yhteiskunnan tilasta ja tulevaisuudesta. Mielenkiinnolla jään odottamaan basistin seuraavaa voimannäyttöä.
Kuuntele levy:
https://artotissari.bandcamp.com/album/basistin-vulgaari-voimann-ytt
7,5/10
Heavyn moniottelija, vapaa-ajattelija, satanistisuvakki ja humanisti. Metallin maku suussa on vahvasti black-painotteinen, vaikka Judas Priest on se suurin rakkaus. Suunnittelen ja ylläpidän Luolan nettisivua ja brändi-ilmettä. Kirjoitan artikkeleita, arvioita, uutisia ja haastatteluja sekä kuvaan keikat ja festarit. Odotan, että Martti Servo tekisi joskus metallialbumin.
 Metalliluolan arvio, Pete Alander.){kind=link}