MAINOS:


Vuosi sitten Hyvinkää Rock syntyi tilanteeseen, jossa Hyvinkäällä oli selvä tilaus omalle raskaamman rockin tapahtumalle. Ensimmäinen vuosi onnistui yli odotusten, yleisö löysi paikalle ja tapahtuman taustalla häärinyt Janne Voutilainen sai todistaa, ettei idea ollut pelkkää somepuhetta. Kun heti seuraavalle vuodelle ilmoitettiin kaksipäiväinen Hyvinkää Rock, odotukset olivat ymmärrettävästi korkealla.

Tänä vuonna tapahtuma palasi Villatehtaan alueelle pykälän verran suurempana. Ohjelmisto oli rakennettu kotimaisen metallin ja raskaan rockin varaan, mukana pitkän linjan nimiä sekä kumpanakin päivänä paikallisia metalliyhtyeitä.

Ennen varsinaista viikonloppua järjestettiin tänäkin vuonna punk-henkinen Pre Party -tapahtuma, jossa esiintyivät paikalliset yhtyeet Kadonneet ja Veijon Kaverit.

Varsinainen festivaali oli yrityksen puolesta kunnossa. Alue oli tuttu, konsepti selkeä ja bändikattaus perusteltu. Perjantaina lavalle astelivat Let It All Burn, Blackment, Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus, Viikate sekä illan päättänyt Emperage. Lauantain kattaukseen kuuluivat Ikirouta, Rattleplague, Ruoska, Cover Attack & Taage Laiho sekä pääesiintyjä Sonata Arctica.

Tapahtuma oli kasvanut vuodessa yhden päivän festarista kahden päivän kokonaisuudeksi, mikä on aina sekä mahdollisuus että riski. Tänä vuonna riskipuoli tuli vastaan tavalla, johon järjestäjä ei voinut lopulta juuri vaikuttaa. Lauantaina sää teki sen, mitä suomalainen kesäsää osaa pahimmillaan tehdä: pilasi päivän. Vettä tuli taivaan täydeltä miltei koko lauantain, ja se näkyi väistämättä yleisömäärissä etenkin alkupään esiintyjien aikana.

Tunnin vaihtovälit ovat hyvällä säällä toimiva ratkaisu: yleisö ehtii hakea ruokaa, juomaa, tavata tuttuja ja jäädä alueelle viettämään aikaa. Kaatosateessa sama rakenne kääntyi tapahtumaa vastaan. Kun lavalla ei tapahtunut mitään ja vettä tuli vaakatasossa, moni suuntasi suoraan lähibaareihin odottamaan seuraavaa esiintyjää. Baarit varmasti kiittivät, mutta festarialueen kannalta tilanne oli vaikea.

Tästä huolimatta Hyvinkää Rock ei missään nimessä ollut epäonnistunut tapahtuma. Se oli looginen ja järkevä yritys kasvattaa viime vuoden onnistumista seuraavalle tasolle. Ohjelma oli selvästi mietitty, paikallisuus oli mukana ja tapahtumassa oli edelleen sama tekemisen meininki, joka teki ensimmäisestä vuodesta kiinnostavan. Yleisötavoitteesta kuitenkin jäätiin tänä vuonna piirun verran, ja se merkitsee tämän kokoisessa tapahtumassa paljon.

Nähtäväksi jää, järjestetäänkö Hyvinkää Rockia enää tulevina vuosina. Jos tämä jäi viimeiseksi kerraksi, se olisi suuri harmi ja menetys Hyvinkään rock-kulttuurille.

Kävi miten kävi, Janne Voutilaiselle on nostettava hattua. Harva lähtee tyhjästä rakentamaan festivaalia kaupunkiin, jossa sellaiselle on kyllä kysyntää, mutta jossa onnistuminen ei ole itsestäänselvyys. Tapahtumajärjestäjän toimi vaatii kanttia. Viime vuonna Hyvinkää Rock näytti, että rohkea idea voi toimia. Tänä vuonna se näytti, että vaikka kaikki ei mene suunnitelmien mukaan, arvostus ei katoa sateen mukana.

Kuvat kertovat lopulta siitä, miten hienosti paikalla ollut yleisö juhlisti päivää ja lavalla bändit sekä lavan takana muu henkilökunta teki hommat olosuhteista huolimatta. Sitä on rock! Alla kuvagalleria vuoden 2026 Hyvinkää Rockista by Jani Kurkisuo.

Kuvagalleria:

 

Profiili |  + artikkelit

Heavyn moniottelija, vapaa-ajattelija, satanistisuvakki ja humanisti. Metallin maku suussa on vahvasti black-painotteinen, vaikka Judas Priest on se suurin rakkaus. Suunnittelen ja ylläpidän Luolan nettisivua ja brändi-ilmettä. Kirjoitan artikkeleita, arvioita, uutisia ja haastatteluja sekä kuvaan keikat ja festarit. Odotan, että Martti Servo tekisi joskus metallialbumin.

Jani Kurkisuo
+ artikkelit

LIITTYVÄT ARTIKKELITLISÄÄ TEKIJÄLTÄ