MAINOS:


Steelfest järjestettiin jälleen Hyvinkäällä 14.–16.5.2026, ja tapahtuma vahvisti asemaansa yhtenä Suomen kansainvälisimmistä metallifestareista. Tänä vuonna lippuja myytiin järjestäjän mukaan peräti 49 maahan, enemmän kuin koskaan aiemmin. Suomen ulkopuolelta yleisöä saapui erityisesti Saksasta, Yhdysvalloista, Iso-Britanniasta, Ranskasta, Puolasta, Sveitsistä, Alankomaista, Belgiasta ja Italiasta, mutta väkeä nähtiin myös huomattavasti kauempaa. Australia, Kolumbia, Meksiko ja Brasilia toivat paikalle jopa 10–20 hengen seurueita, ja mukana oli kävijöitä muun muassa Japanista, Chilestä, Argentiinasta, Islannista ja Uudesta-Seelannista. Uusien Steelfest-maiden joukossa olivat tänä vuonna esimerkiksi Qatar, Etelä-Afrikka, Peru ja Hongkong. Kun tähän lisätään vielä noin 350 eri puolilta maailmaa saapunutta artistia, Hyvinkää muuttui kolmen päivän ajaksi varsin vakuuttavaksi black metalin kansainväliseksi solmukohdaksi.

Järjestelyt toimivat tänäkin vuotena niin moitteettomasti, että niistä on enää vaikea keksiä mitään uutta sanottavaa. Tämä on tietenkin raportin kirjoittajan kannalta ärsyttävää, mutta festivaalin kannalta erinomainen ongelma. Alue toimi, aikataulut pitivät, järjestyshäiriöitä ei näkynyt ja yleisö käyttäytyi asiallisesti. Sääkin suosi tapahtumaa, vaikka illat muistuttivat, että toukokuinen Suomi ei ole mikään trooppinen paratiisi.

Erityisen hieno yksityiskohta on se, että kaikki 65 vuotta täyttäneet hyvinkääläiset pääsevät tapahtumaan ilmaiseksi. Tällä kertaa en tosin tainnut bongata yhtään aivan tuohon kohderyhmään osuvaa festivaalivierasta, mutta Steelfestin yleisön ikähaitari on jo nyt sen verran aikuispainotteinen, ettei siihen välttämättä mene enää montakaan vuotta, kun kyseinen etu alkaa näkyä alueella nykyistä selvemmin. Ehkä tulevaisuuden Steelfestissä rollaattorit, selkämerkit ja blast beat kulkevat vihdoin käsi kädessä.

Olen kirjoittanut Steelfestistä jo useiden vuosien ajan, ja sama havainto toistuu vuosi toisensa jälkeen: homma toimii mainiona äärimetallin kokoontumisajona. Steelfest ei yritä miellyttää kaikkia, eikä sen tarvitsekaan. Se on omaehtoinen, kansainvälinen ja äärimetallille uskollinen festivaali, joka toimii vuodesta toiseen poikkeuksellisen varmalla otteella.

Torstain avauspäivä tarjosi heti varsin kattavan läpileikkauksen Steelfestin vahvuuksista. Blood Chalice vakuutti seremoniamaisella otteellaan, eikä yhtyeen keikka jäänyt pelkästään paikalla olleiden kokemukseksi. Sosiaalinen media tuntui täyttyvän nopeasti bändin veriseremoniaan liittyvistä videoista, joissa osa yleisöstä kummasteli näkemäänsä ja osa ylisti esitystä antaumuksella. Juuri tällainen reaktioiden kahtiajako sopii Steelfestiin erinomaisesti.

Commander Agares on nähty festivaalilla aiemminkin, mutta tänä vuonna yhtyeen lasershow jäi erityisesti mieleen. Kuvaajia ei päästetty kuvauspittiin, jotta laserit eivät vahingoittaisi kameroiden linssejä. Epäkristus jäi lavapreesensiltään ehkä hieman ilmeettömäksi, mutta musiikillisesti se oli silti yksi päivän vahvimmista vedoista. Evil Angel puolestaan toimi kaikin puolin, mutta on rehellisyyden nimissä todettava, että laulajan piikkikalsarit varastivat suurimman osan huomiosta.

Festareilla lavalla nähtiin myös useampia kahden miehen kokoonpanoja. Holocausto tykitti sotametalliaan tavalla, joka kuulosti aluksi suhteellisen kaoottiselta, mutta alkoi hetki hetkeltä avautua yhä paremmin. Fin, Sabathan — ei Sabaton, sekä aina hiton kova Satanic Warmaster pistivät kukin pystyyn väkivahvan esityksen. White Deathiltä moni taisi odottaa jälleen jonkinlaista yleisöä järkyttävää lava-aktia, mutta tällä kertaa ketään ei ristiinnaulittu eikä lampaanruumiita paloiteltu. Yhtye keskittyi musiikkiin, mikä oli ehdottomasti oikea ratkaisu.

Illan päättänyt Revenge kolisteli lopuksi helvetillisen kovan setin. Kanadalaisyhtyeen armoton ja mekaanisen väkivaltainen vyörytys oli juuri sopiva päätös avauspäivälle.

 

Blood Chalice

Chamber of Unlight

Commander Agares

Epäkristus

Evil Angel

Holocausto

FIN

 

Sabathan

Satanic Warmaster

White Death

Revenge

 

Profiili |  + artikkelit

Heavyn moniottelija, vapaa-ajattelija, satanistisuvakki ja humanisti. Metallin maku suussa on vahvasti black-painotteinen, vaikka Judas Priest on se suurin rakkaus. Suunnittelen ja ylläpidän Luolan nettisivua ja brändi-ilmettä. Kirjoitan artikkeleita, arvioita, uutisia ja haastatteluja sekä kuvaan keikat ja festarit. Odotan, että Martti Servo tekisi joskus metallialbumin.

Sofia Douska
Valokuvaaja |  + artikkelit

LIITTYVÄT ARTIKKELITLISÄÄ TEKIJÄLTÄ