MAINOS:


Steelfest järjestettiin jälleen Hyvinkäällä 14.–16.5.2026, ja tapahtuma vahvisti asemaansa yhtenä Suomen kansainvälisimmistä metallifestareista. Tänä vuonna lippuja myytiin järjestäjän mukaan peräti 49 maahan, enemmän kuin koskaan aiemmin. Suomen ulkopuolelta yleisöä saapui erityisesti Saksasta, Yhdysvalloista, Iso-Britanniasta, Ranskasta, Puolasta, Sveitsistä, Alankomaista, Belgiasta ja Italiasta, mutta väkeä nähtiin myös huomattavasti kauempaa. Australia, Kolumbia, Meksiko ja Brasilia toivat paikalle jopa 10–20 hengen seurueita, ja mukana oli kävijöitä muun muassa Japanista, Chilestä, Argentiinasta, Islannista ja Uudesta-Seelannista. Uusien Steelfest-maiden joukossa olivat tänä vuonna esimerkiksi Qatar, Etelä-Afrikka, Peru ja Hongkong. Kun tähän lisätään vielä noin 350 eri puolilta maailmaa saapunutta artistia, Hyvinkää muuttui kolmen päivän ajaksi varsin vakuuttavaksi black metalin kansainväliseksi solmukohdaksi.

Järjestelyt toimivat tänäkin vuotena niin moitteettomasti, että niistä on enää vaikea keksiä mitään uutta sanottavaa. Tämä on tietenkin raportin kirjoittajan kannalta ärsyttävää, mutta festivaalin kannalta erinomainen ongelma. Alue toimi, aikataulut pitivät, järjestyshäiriöitä ei näkynyt ja yleisö käyttäytyi asiallisesti. Sääkin suosi tapahtumaa, vaikka illat muistuttivat, että toukokuinen Suomi ei ole mikään trooppinen paratiisi.

Erityisen hieno yksityiskohta on se, että kaikki 65 vuotta täyttäneet hyvinkääläiset pääsevät tapahtumaan ilmaiseksi. Tällä kertaa en tosin tainnut bongata yhtään aivan tuohon kohderyhmään osuvaa festivaalivierasta, mutta Steelfestin yleisön ikähaitari on jo nyt sen verran aikuispainotteinen, ettei siihen välttämättä mene enää montakaan vuotta, kun kyseinen etu alkaa näkyä alueella nykyistä selvemmin. Ehkä tulevaisuuden Steelfestissä rollaattorit, selkämerkit ja blast beat kulkevat vihdoin käsi kädessä.

Olen kirjoittanut Steelfestistä jo useiden vuosien ajan, ja sama havainto toistuu vuosi toisensa jälkeen: homma toimii mainiona äärimetallin kokoontumisajona. Steelfest ei yritä miellyttää kaikkia, eikä sen tarvitsekaan. Se on omaehtoinen, kansainvälinen ja äärimetallille uskollinen festivaali, joka toimii vuodesta toiseen poikkeuksellisen varmalla otteella.

Perjantain ohjelmassa korostui hienosti festivaalin tyylillinen laajuus, vaikka liikuttiinkin edelleen tukevasti mustan metallin ja sen lähialueiden hämärässä kartastossa. Antihuman Industries kepitti industriaalista black metaliaan mallikkaasti ja toi päivään koneellisen kylmää otetta. Ulkolavalla Concrete Winds ja Mavorim toimivat puolestaan erinomaisesti.

Sisälavalla nähty Severoth tarjosi hyvän hengähdyshetken intensiivisemmän paahtamisen väliin. Tunnelmallisempaa black metalia soittava yhtye rakensi esityksensä enemmän fiiliksen kuin paahtamisen varaan, ja näitä akteja Steelfest tarvitsee.

Päivän ja samalla koko festivaalin visuaalisesti näyttävimmästä livevedosta vastasi Thy Antichrist. Yhtyeen Powerwolf- ja Dimmu Borgir -henkinen, vahvasti estetisoitu esitys oli toteutettu poikkeuksellisen näyttävästi.

Kotimainen Beherit oli perjantain odotettu pääesiintyjä. Yhtye tuntuu nykyään keikkailevan aiempaa useammin, mutta sen ympärillä leijuva kulttimaine ei ole kadonnut mihinkään.

 

Aeternus

Akhlys

Antihuman Industries

Concrete Winds

Deathchain

 

Fortresse

Heinous

Mavorim

Severoth

Surrender of Divinity

 

Thy Antichrist

Beherit

 

Profiili |  + artikkelit

Heavyn moniottelija, vapaa-ajattelija, satanistisuvakki ja humanisti. Metallin maku suussa on vahvasti black-painotteinen, vaikka Judas Priest on se suurin rakkaus. Suunnittelen ja ylläpidän Luolan nettisivua ja brändi-ilmettä. Kirjoitan artikkeleita, arvioita, uutisia ja haastatteluja sekä kuvaan keikat ja festarit. Odotan, että Martti Servo tekisi joskus metallialbumin.

Sofia Douska
Valokuvaaja |  + artikkelit

LIITTYVÄT ARTIKKELITLISÄÄ TEKIJÄLTÄ