Traumat on hyvinkääläinen vuonna 2004 perustettu pitkän linjan rehellinen suomipunk-yhtye. Lukuisia levyjä julkaissut kokoonpano pisti pillit pussiin vuonna 2021 levyllään ”Punkkia? En Tykkää!”, joka ei ole poikkeus yhtyeen perinteestä.
Yhtyeen testamenttialbumi on rehellistä ja tinkimätöntä suomalaista punkrockia, joka ei pyri mullistamaan genreä tai keksimään pyörää uudelleen. Eikä tarvitsekaan. Sen sijaan Traumat tarjoaa kuuntelijoilleen tuttua, mutta silti toimivaa punkkia.
Avausraita ”Vuosikymmenet” asettaa heti tunnelman ja peruspilarit, jotka säilyvät vahvana koko albumin ajan. Kokeneet kehäketut eivät todellakaan ole menettäneet otettaan lajityypin koukeroista. Suoraviivainen ja rehellinen punkrockin asenne välittyy kuulijalle ja kappaleet kuten ”Riippuvuudesta” ja komea ”Depressio” välittävät suoran viestin ilman ylimääräisiä koristeluja.
14 kappaleen (CD-versio) kokonaisuudesta osa on sovitettu ”vuosi 2021” -versioiksi ja kaksi viimeisintä ovat bonus-kappaleita. Biisimateriaali on suvereenisti tarttuvaa ja toimivaa.
Traumat ei venytä levyllään kappaleita turhaan, joka pitää kuuntelukokemuksen intensiivisenä ja antaa levylle nopean tempon, joka on punkin perusolemus ja ydin.
Vaikka ”Punkkia? En Tykkää!” ei tarjoa mitään mullistavaa, se on kunnioitettava testamentti Traumat-yhtyeen uralle. Kyseessä on mainio peruslevy, joka vetoaa punkrockin ystäviin asenteella ja energiallaan. En usko yhdenkään suomipunk-fanin pettyvän. Albumi on kunniotettava päätös pitkäikäisen yhtyeen uralle, jonka kiteyttää haikea ”Katri Helena” -kappale lyriikoillaan.
Punkkia? Kyllä tykkään.
8/10
Kuuntele levy:
https://www.facebook.com/hvnktraumat/
Heavyn moniottelija, vapaa-ajattelija, satanistisuvakki ja humanisti. Metallin maku suussa on vahvasti black-painotteinen, vaikka Judas Priest on se suurin rakkaus. Suunnittelen ja ylläpidän Luolan nettisivua ja brändi-ilmettä. Kirjoitan artikkeleita, arvioita, uutisia ja haastatteluja sekä kuvaan keikat ja festarit. Odotan, että Martti Servo tekisi joskus metallialbumin.