Hyvinkään historian hämärään ja villatehtaan punatiiliseen miljööseen laskeutui jälleen musta usva, kun 13. Steelfest Open Air veti kansaa kuin kärpäsiä raadolle kolmen päivän ajaksi. Tapahtuma keräsi paikalle yli 6000 kävijää maailman joka kolkasta – aina Kolumbiasta Japaniin saakka. Mikään kylätanssitapahtuma Steelfest ei ole, vaan black-, death- ja muille äärimetallin alalajeille pyhitetty nihilistinen musta juhla, jossa ei turhia hymistellä. Toimittajamme Sofia Douska, Pete Alander ja Aki Blomqvist olivat paikalla turmeltumassa. Alla artikkelissa kuvat ja ajatukset joka päivältä.

 

Torstai 15.5.2025

Torstain avaajana sisälavalla nähtiin Azazel, jonka viinahuuruista mainetta ei tarvitse hirveästi availla. Tällä kertaa meno oli paikoin jopa epäilyttävän skarppia ja suurimmilta ylilyönneiltä vältyttiin. Hellwind & Vritrahn ja Arkona kiskaisivat myös toimivat setit.

Trollheim’s Grott toimitti industrial-mausteista äärimetallia, ja vokalisti Spellgothin karisma ja livepresenssi nostivat keikan tasolle, jollaista en osannut odotella vielä näin alkuillasta. Sisälavalla The True Werwolf osoitti Werwolfin olevan edelleen Suomen mustan magian vakavasti otettava airut – hyvää tekemistä ilman turhia krumeluureja.

Urn pisti illan kunnolla liikkeelle ulkolavalla, eikä Motörhead-cover jättänyt ketään kylmäksi. Juuri julkaistu levy ”Demon Steel” näkyi soittamisen intensiteetissä.

Barshasketh ja Deus Mortem toimittivat kovaa, perinteistä mustaa metallia ilman koukeroita. Erityisesti puolalaisen Deus Mortemin anti oli tulikuuma, ja blastbeatit hakkasivat sieluun asti.

Torstain oma kohokohtani oli kotimainen Warmoon Lord, jonka uusi levy ”Sacrosanct Demonopathy” oli jo ennalta nostanut odotuksia, jotka lunastettiin. Warmoon Lordin majestettinen mustuus ja hyvä soundi tekivät tästä yhden päivän voittajista.

Norjan Aura Noir pisti päälle thrash-vaihteen ja laittoi ulkolavan liekkeihin. Black/thrashin klassikot kolisivat kunnolla – tämä oli aggressiivinen mutta hallittu hyökkäys.

Illan päätti sisälavalla legendaarinen Taake, joka esitti ”Doedskvad”-albumin juhlashown. Ørjan “Hoest” Stedjebergin johtama projekti ei ole koskaan pettänyt – eikä tehnyt niin nytkään. Komea päätös ensimmäiselle päivälle.

 

Perjantai 16.5.2025

Ehdin paikalle vasta, kun korealainen Biological Warfare päätteli omaa sekopäistä shittiään. Harmittaa, että tämä Korean pommi jäi väliin. Ulkolavalla Vultyrium pisti melodiat ja kähinät samaan kattilaan. Hyvin maustettu kärpässoppahan siitä syntyi.

Nightside tarjosi sisälavalla tuhdin annoksen turkulaista pahuutta. Sen jälkeen lavan valtasi Night Shall Drape Us, jonka surrealistisen toimiva ja dödiskohkaus oli mannaa korville.

Korgonthurus iski sisään kuin seiväs peräaukkoon. Yhtye tarjosi yhden festareiden parhaimmista keikoista. Korgon vitullisen kova kähinä tuntui persjänteissä asti, ja vaikka yhtyeen omaan makuun pönttö nimi saattaa hämätä, kyseessä on yksi Suomen terävimmistä black metal -nimistä tällä hetkellä. Uusi levy ”Jumalhaaska” todistaa tämän väitteen.

(AK): “Perjantain alkuillan Korgonthurusin vimmaisen keikan jälkeen sisälavalle nousi rituaaliaan suorittamaan dungeon synth/dark ambient-projekti Old Tower. Siinä missä edellä mainittu tarjosi nousuhumalaiselle festariyleisölle paikoitellen primitiiviseksi yltyvää suoraviivaista raivoa, tämä alankomaalainen, allekirjoittaneelle uusi tuttavuus loi hallin puolelle kalvakoita äänimaisemia, jotka lähestulkoon vaivuttivat toimittajan transsiin. Sisälavan keikka oli varsin sopiva hengähdyshetki muutoin blastbeatien dominoimalle kattaukselle, enkä pahastuisi tämän itselleni varsin tuntemattoman genren artistien lisäämistä ohjelmistoon jatkossakin.”

Singaporessa jo 90-luvulla synnytetty Impiety rykäisi tasokkaan ja vihaisen setin. Severoth sisälavalla tarjosi atmospheric black metalia – tyylikästä ja tunnelmallista ja juuri sopivaa settiä kaiken raakuuden sekaan.

Perjantain – ja ehkä koko festivaalin – kovimmasta keikasta vastasi islantilainen Misþyrming. Poppoon energinen ja visuaalisesti vaikuttava esiintyminen näytti monelle muulle, hieman eleettömämmin ja arkaillen esiintyneelle bändille, miten lavalla ollaan, mitä siellä tehdään ja mikä on lavashow, kun se tehdään oikein. Täydellistä laadukasta toimitusta, joka jätti monet haukkomaan henkeään Saatanan nimeen.

Islantilaispommin jälkeen pitkän uran tehnyt Sargeist pärjäsi sisälavalla hyvin vertailussa, tarjoten niin ikään laadukkaan ja perinteikkään black metal -setin, joka osoitti, miksi yhtye on edelleen kärkinimi Suomessa ja kansainvälisesti.

(AK): “Heaven’s Ablazen alkutahdit kertoivat mitä tuleman pitää: Archgoatin suoraviivainen tuotanto Hyvinkään pimenevässä ja viilenevässä illassa iski alitajuntaan kuin nyrkki leukaan grillijonossa. Turkulaislähtöisen yhtyeen keikat ovat olleet kerta toisensa jälkeen ensiluokkaisia, eikä yleisö joutunut tälläkään kertaa pettymään.”

(AK): “Perjantain kruunasi Texasin Planosta ponnistava Absu. ”The Sun of Tiphareth” -albumin juhlakeikka illan päätteeksi oli mitä sopivin naula festaripäivän arkkuun, mutta valitettavasti loppuun asti ei tätä harvinaista herkkua ehtinyt julkisten liikenneyhteyksien vähyyden takia katsomaan. The Coming of Warin (Morbid Scream cover) loppusointujen jälkeen allekirjoittaneen oli aika poistua lepäämään ennen viimeisen festivaalipäivän koitosta.”

 

Lauantai 17.5.2025

Lauantai käynnistyi ripeästi sisälavalla Poltergeistin ja Flamen toimesta. Perusvarmaa tekemistä heti aamupäivästä. Curse Upon A Prayer jatkoi kotimaista mustaa virtaa yhdistellen blackia ja deathiä sulavasti.

Kolumbialainen Masacre yllätti positiivisesti. Levyillä ei täysin vakuuttanut, mutta livenä bändi oli liekeissä ja Etelä-Amerikan pimeä energia välittyi yleisöön asti.

Severoth-vokalistin toinen yhtye, Morok, soitti sisälavalla ja yhtyeen kihinäbläky oli vakuuttavaa kuultavaa. Kyseinen bändi päätyi keikan tiukkaan seurantaan. 

Baxaxaxa Saksasta soitti nimensä veroisesti mustaa metallia – perkeleellistä ja painostavaa.

Kreikkalainen Zemial puolestaan toi sisäänsä vuosikymmenten kokemuksen, joka kuului ja näkyi.

Ulkolavalla Imprecation opetti kuolevaisille, mitä death metal oli ennen kuin siitä tuli trendikästä. Kunnon old school -setti.

(AK): “Ritualhammer otti paikkansa festarin line-upissa Mortiisin peruutettua keikkansa. Tuore, vastikään viime vuonna ensimmäisen täyspitkän albuminsa julkaissut tamperelaispumppu puhutteli yleisöä varsin miellyttävällä lähestymistavallaan: sopiva sekoitus pientä kikkailua ja puhdasta black metal-paahdetta. Tämä paikkaushan sopi  Steelfesteille kuin nenä peikon naamaan!”

Ad Hominem oli juuri niin vihainen kuin odottaa sopi. Yhtye joutui vetämään settinsä rumpukoneen kautta ilman rumpalia, mutta homma toimi tästä huolimatta.

Whoredom Rife puolestaan toi mukaan ripauksen pientä melodiaa, joka toi tervetullutta dynamiikkaa iltaan.

Toinen ranskalaisyhtye, Osculum Infame, esiintyi päälavalla, ja keikalla vieraili myös Vlad Drakul. Kahden laulajan käyttö voi olla tehokas live-elementti, mutta tässä tapauksessa vokalistit kuulostivat valitettavan samankaltaisilta, joten fiittaajan tuoma lisäarvo jäi vähäiseksi. Ulkoisesti laulajien habitukset toki erosivat toisistaan, ja keikka itsessään oli kaiken kaikkiaan mieluisaa ja Saatanan säveliin sopivaa kuultavaa.

Demoncy sisälavalla toimi kuin mädäntynyt rasvapommi – raskas ja polttava. Kunnon amerikkalaista pahuutta, ulosanniltaan jopa ilkeämpi kuin kyseisen maan diktaattori.

Lopuksi lavalle nousivat pääesiintyjät: Acheron ja Sarcofago. Ensin mainittu tarjoili ”Rites of the Black Mass” -spessusetin, joka sai veren kiehumaan ja pitkän uran tehnyt Sarcofago päätti festarit tyylillä.

Yleisökuvat

Ei ole festareita ilman asialleen omistautunutta yleisöä. Katso alta yleisögalleria ja bongaa itsesi.

Lopulliset hajatukset

• Järjestelyt toimivat jälleen moitteetta. Turhaa säätöä ei ollut, ja alue toimi erinomaisesti. Jonot pysyivät siedettävinä.
• Yhtyeitä oli mukana runsaasti, joiden juuret yltävät 1980- ja 90-luvulle – tämä näkyi laadussa ja kokemuksessa.

• Valitettavasti norjalainen Mortiis joutui perumaan keikkansa lentoyhtiön sekoilujen takia. Paikalle saatiin kuitenkin nopealla aikataululla Ritualhammer, joka hoiti tonttinsa kunnialla.

• Monet black metal -yhtyeet keikkailevat suhteellisen harvoin, ja tämä näkyy ajoittain lavaesiintymisessä. Kokeneemmat konkarit, kuten Misþyrming ja Aura Noir, näyttivät mallia siitä, mitä lavalla voi ja kannattaa tehdä. Vaikka olemus verhotaankin valkoisten maskien, naamarien tai veriroiskeiden taakse, pelkkä ilkeän näköisenä seisoskelu ei aina riitä kantamaan keikkaa.
• Sää suosi jälleen. Pitkät kalsarit olivat must, mutta aurinko helli ajoittain Saatanan seuraajia.

• Järjestyshäiriöiltä vältyttiin tänäkin vuonna. Järjestysmiesten mukaan Steelfest on mieluisa tapahtuma, sillä festivaalivieraat ovat poikkeuksellisen hyvin käyttäytyvää ja rauhallista sakkia, vaikka ulkokuori saattaisikin antaa toisenlaisen kuvan.

• Sosiaalisessa mediassa käytyjen keskustelujen perusteella paikallisasukkaat suhtautuvat tapahtumaan positiivisesti. Pelottavat corpsepaint-trve cvlt -möröt ovat osoittautuneet vuosi toisensa jälkeen hyvin käyttäytyväksi ja kaupungille tuloja tuovaksi joukoksi. Silti Hyvinkään kaupunki tuntuu edelleen pitävän melko matalaa profiilia tapahtuman suhteen, mikä jaksaa ihmetyttää vuodesta toiseen. Tässä on kaupungin vetonaula, joka tuo kansainvälistä väkeä kylään enemmän, kuin mikään muu tapahtuma.

• Ensi vuotta odotetaan jo vesi mustana suussa. Näistä bakkanaaleista ei paholaisen juhlat juuri parane.