Destruction saapui Suomeen osana ”Europe Under Attack” kiertuettaan. Konsertti toimi myös eräänlaisena virstanpylväänä kun Nummirock laajensi toimintaansa klubikeikkojen maailmaan. Lajissaan ensimmäisestä tapahtumasta saimme siis nauttia kolean sateisena tammikuun keskiviikkoiltana. Lauteita lämmittelemään oli saatu brasilialainen thrash-jyrä Nervosa sekä heavy/power metallia soittava Gonoreas Sveitsistä.
Onneksi arki-iltoihin kohdistuvien tapahtumien aikatauluja on nykyään lähes poikkeuksetta aikaistettu, joten työssä käyvät matti meikäläisetkin pääsevät nauttimaan ”korkeakulttuurista” ilman valtavaa väsymystä seuraavana päivänä. Puoli yhdeksältä kajahtivatkin illan avaavan Gonoreaksen ensi sävelet ilmoille. Jo vuodesta 1994 aktiivisena toiminut bändi heitti energisen keikan ja pienikin lava käytettiin tehokkaasti hyväksi. Laulaja Leandro Pachechon juttelut yleisön kanssa olivat välillä hilpeyttä herättävät. Pisteet kuitenkin siitä, että herra Pachecho yritti koko setin ajan saada vähälukuista yleisöä mukaan. Valitettavasti yhtye on suhteellisen tuntematon täällä Pohjolan perukoilla, joten orkesteri sai todellakin soittaa lähes tyhjälle salille. Kotimaassaan Sveitsissä Gonoreas on suhteellisen iso nimi, joten ehkä jossain vaiheessa täälläkin mielenkiinto herää.
Seuraavana lavan valtasi naispuolisen thrash metallin valionimi Nervosa. Viime kesänä Tuskassakin esiintynyt brasilialaisryhmä oli ilmeisen odotettu vieras, väkeä oli nimittäin tässä kohdin huomattavasti enemmän kuin edellisen yhtyeen esiintyessä. Ja miksei olisi. Olihan bändillä vyöllään todella väkevä, vuonna 2016 julkaistu ”Agony” levy. Illan setti koostui suurimmaksi osaksi kyseisen albumin materiaalista. ”Hypocrisy”, ”Arrogance”, ”Guerra Santa” sekä ”Hostages” upposivat yleisöön kuin häkä. Jopa pienimuotoinen pitti saatiin pyörimään viimeisenä kuullun ”Into Moshpit” biisin aikana. Kuriositeettina mainittakoon bändin kitaristin hieman jännittynyt esiintyminen. Myöhemmin selvisi että kyseessä oli lainasoittaja Simone Van Straten. Hän oli paikkaamassa Prika Amaralia, joka oli jättäytynyt pois kiertueelta perhesyistä johtuen. Olosuhteisiin nähden oikein hyvä suoritus nuorelta alankomaalaiselta, joka keikan loppupuolella oli jo huomattavasti rentoutuneempi. Myös yhtyeen rumpalin pallilla ovet ovat käyneet tiuhaan ja Luana Dametto on jo kolmas soittaja vuoden sisään. Tiukasti hentoisen näköinen nainen piti kuitenkin rytmin yllä ja kolmikko soitti mainiosti yhteen. Shown tähti oli kuitenkin basson varressa riehunut laulaja Fernanda Lira, jonka riivatut ilmeet ja hyväntuuliset välispiikit olivat hienoa seurattavaa. Basistin laulua oli myös hieno kuunnella, ja tuntui kuin levyllä kuullusta suorituksesta olisi vielä livenä asteen verran laitettu paremmaksi. Keulanainen ilmiselvästi nautti olostaan lavalla. Naistrion soundi oli jykevä ja erityisesti kitaravallit soivat komeasti. Nervosalta saatiin todella hieno esitys, josta toivottavasti saamme nauttia tulevaisuudessakin.
Illan pääesiintyjän Destructionin aloittaessa settiään yleisöä ei ollut kerääntynyt paikalle enää merkittävästi enempää. En tiedä oliko sitten syynä arki-ilta vai eikö porukkaa enää kiinnosta nämä klassiset bändit, mutta joka tapauksessa melko väljää oli lattialla. Intron pärähtäessä soimaan innokkaimmat fanit olivat kuitenkin kerääntyneet eturiviin. Aloituksena soineen bändin tuoreimman albumin ”Under Attackin” nimikappaleen aikaan oli tunnelma vielä hieman odottava, ja tämän jälkeen Schmier komensi takana olevia ihmisiä eteenpäin. Mies uhkasi pistää homman seis niin kauaksi aikaa, että näin tapahtuisi ja istahti rumpujen eteen. Näin se isompikin massa käskystä liikkuu ja seuraavaksi kuultu ”Curse The Gods” siivitti jo moshpitin liikkeelle. Kyseinen pitti pysyikin liikkeessä keikan loppuun asti välillä isompana, välillä tiivistyen vain kahteen ihmiseen. Uudelta levyltä kuultiin ”Under Attackin” lisäksi kappaleet ”Pathogenic”, ”Dethroned” sekä ”Second To None”. Kyseiset kappaleet eivät tuntuneet oikein uppoavan paikalla olleisiin, mutta klassikot kuten ”Nailed To The Cross”, ”Mad Butcher” sekä tuttuna päätöksenä kuultu ”Bestial Invasion” olivat ilmiselvästi sitä, mitä ihmiset olivat tulleet kuuntelemaan. Settilistaan mahdolliseksi toiseksi encoreksi merkitty ”Eternal Ban” jätettiin harmillisesti soittamatta. Destruction kärsi ajoittain puuroisesta äänimaailmasta, joka ihmeellistä kyllä hävisi selvästi Nervosan todella onnistuneelle miksaukselle.
Encoreissa meno parantui niin yhtyeen kuin yleisönkin puolelta selvästi, mutta valitettavasti kokonaisuutena Destructionin Tavastian konsertti oli melko rutiininomainen suoritus, eivätkä puuroiset soundit auttaneet yhtään. Harmin paikka sillä edellinen keikka, joka herroilta on nähty oli huomattavasti viihdyttävämpi. Tosin tästä on jo useita vuosia. Toivottavasti paremmin ensi kerralla. Nyt siis Saksa-Brasilia maaottelussa ei nähty viime jalkapallon MM-kisojen kaltaista eurooppalaista teurastusta vaan thrash-turnaus päättyi etelä-amerikkalaisten selvään erävoittoon.
Raportti: Marko Klingberg
Kuvat: Ville Krannila ©Metalliluola
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
