Lordi nousi voimalla kotimaisen raskaan musiikin etulinjaan 2000-luvun alussa kun ”Would You Love A Monsterman?” -hitti soi jo ärsyttävyyteen saakka jokaisella radiokanavalla. Vaikka vihaajia riitti, on myönnettävä, että bändi muokkasi imagonsa, esikuviensa ja tietynlaisen suomalaisen omaperäisyytensä kautta lokeron, josta löytyivät oikeat menestyksen avaimet.
Yhtyeen kolmas täyspitkä ”The Arockalypse” oli Lordin nousukiidon huipentuma. Se ilmestyi maaliskuussa 2006 pari kuukautta ennen ryhmän sensaatiomaista Euroviisuvoittoa, jolle tässä vaiheessa jo pedattiin suuria odotuksia. Suureksi osaksi tämän nosteen siivittämänä ”The Arockalypse” myi triplaplatinaa Suomessa ja osoittautui poikkeuksellisen suosituksi myös ulkomailla. Esimerkiksi Ruotsista napattiin haltuun kultalevy.
Peruskokoonpanoon esiteltiin tässä vaiheessa uusi basisti Ox, joka tosin ei näissä sessioissa vielä soittanut lainkaan nuotteja, vaan homman ehti hoitaa sivuun siirtynyt Kalma. Perusmiehityksen lisäksi Lordi sai naarattua mukaan nimekkään joukon hard rock -tähtiä.
Usein vierailijat onnistuvat vain sekoittamaan ja häiritsemään kokonaisuuden punaista lankaa, mutta ”The Arockalypsella” kasarilegendat on sovitettu sisään hienosti. Homma käynnistyy heti ”SCG3 Special Reportilla” ja Twisted Sister -moottoriturpa Dee Sniderin väkevällä puheella. Intro tuo vahvasti mieleen Mötley Crüen vastaavan aloituksen ”In The Beginning”, joka käynnisti Alister Fiendin puheen saattelemana bändin merkkiteoksen ”Shout At The Devil” vuonna 1983. Twistareiden kitaristi Jay Jay French saadaan myöhemmin valokeilaan, ja mies hoitaa soolon ”The Chainsaw Buffet” -kappaleessa.
”It Snows In Hell” on vakuuttava balladi, joka ei kalpene esikuviensa (erityisesti Alice Cooper) 1970-luvun kivijalkastatuksen saaneiden tunnelmointien rinnalla. Kiss-veteraani Bruce Kulick viimeistelee soolotyöskentelyllään laadukkaan lopputuloksen, joka ylsi Suomessa listan kakkospaikalle.
Legendoista parhaan vaikutuksen tekee vanha sirkkeliääni Udo Dirkschneider, jonka duetto Lordin kanssa ”They Only Come Out At Night” -vedossa toimii yllättävän mallikkaasti. Lordi kunnioitti Acceptia versioimalla ”Midnight Moverin” singlen kääntöpuolelle. Myös tämä tarttuva sävellys kipusi top-10 joukkoon kotimaan listoilla. Vielä viides single ”Who’s Your Daddy?” laitettiin markkinoille ja myös se vakiintui tarttuvine säkeistöineen fanien mieleen sekä konserttien settilistoihin.
”The Arockalypsen” kaikkein tunnetuin esitys on näistä huolimatta kiistatta ”Hard Rock Hallelujah”, joka sai tuekseen suuren luokan musiikkivideon. Biisi lohkaistiin näytteeksi jo helmikuussa ennen varsinaisen albumin ilmestymistä ja nousi heti listakärkeen. Euroviisuvoiton myötä se laitettiin ulos Englannissa, ja siellä päästiin 25. sijalle, mitä voi pitää todella kovana saavutuksena kotimaiselle raskaan musiikin kokoonpanolle.
Albumia kuunnellessa taas kerran vuosikymmenien ajan antaman näkemyksen ja erityisesti Lordin lukuisat tämän jälkeen ulos laittamat albumit huomioiden, ”The Arockalypse” on vahva kokonaisuus glam rock -vaikutteista heviä. Toki satunnaisesti sointukulkuja on lainailtu aiemmin mainittujen Alice Cooperin, Acceptin sekä Kissin tuotannosta, mutta läpi levyn oikeassa tribuuttihengessä ja nimenomaan Lordin omalla kosketuksella mankeloituna.
Yhtye on julkaissut vuoden 2006 jälkeen 10 studioalbumia, ja näistä muutama vuosi sitten ilmestynyt megalomaaninen projekti ”Lordiversity” käsitti itsessään jo seitsemän täyspitkää. Tahti on näkynyt väkisin urautumisena ja ajoittaisena puuduttavuutena, mahdollisesti juuri ”Lordiversityn” tarkoituksenmukaista kokeilua lukuun ottamatta. Nykypäivänä kohtalaisen ahkerassa julkaisutahdissa vanhaa laadukasta energiaa tuntuu riittävän enää niihin yhteen tai kahteen pakolliseen singleen. Samalla kun materiaali alkaa sakata, bändin alussa mainittu oma lokero ja siihen kuuluvat maneerit alkavat muodostua painolastiksi.
Oma vaikutuksensa tähän saattaa olla myös yhtyettä kohdanneilla useilla kokoonpanomuutoksilla, ja ”The Arockalypsen” taltioineesta miehistöstä enää Mr. Lordi itse on jäljellä kitaristi Amenin poistuttua muihin maisemiin viimeisenä sotilaana joitain vuosia sitten. On sitten toki eri asia, kuinka paljon soittajilla on vaikutusta Lordin yleiseen soundiin ja levykokonaisuuksiin. Joskus vaikutus voi olla suurempi kuin ensi vaikutelma antaa ymmärtää.
Joka tapauksessa ”The Arockalypse” ei kärsi näistä ongelmista vaan saattaa hyvin olla se paras Lordi-teos, jota voi suositella kaikille niille, jotka mahdollisesti hakevat ensimmäistä tutustumista yhtyeen tuotantoon. Biisit ovat tarttuvia, kekseliäitä ja tribuuttihenki tuntuu kumpuavan aidosti sydämestä. Koskettimet Awan toimesta on sovitettu erityisen ansiokkaasti. Euroviisuvoitto antaa oman nostalgisen säväyksensä, mutta ei missään nimessä ole se tekijä, joka kannattelee tätä teosta. Jyrki Tuovisen tuotanto on toimivan paksu ja kirkas antaen tilaa eri soittimille ja Mr. Lordin persoonalliselle äänelle.
Kyseessä on yksi kotimaisen raskaan musiikin historian tämän vuosituhannen tärkeimmistä musiikkinäytteistä, joka ansaitusti täytti Helsingin Kauppatorin 90 000 ihmisen ennätyslukuihin toukokuussa 2006. Myöhemmin ilmestyneellä rajoitetulla painoksella on yhtyeen uusi versio “Would You Love A Monsterman?” -singlestä, joka ei valitettavasti toisella yrittämällä yltänyt vuoden 2002 saavutuksiin. Mukana on myös DVD, jossa tarjoillaan Kauppatorin keikan lisäksi Ateenan 2006 tunnelmia. Nämä antavat mielenkiintoisen katsauksen ilmiöön, jolla selvästi oli katetta kaukana Suomen rajojen ulkopuolella.
8½/10
Ville Krannila
1.SCG3 Special Report
2.Bringing Back The Balls To Rock
3.The Deadbite Girls Gone Wild
4.The Kids Who Wanna Play With The Dead
5.It Snows In Hell
6.Who´s Your Daddy?
7.Hard Rock Hallelujah
8.They Only Come Out At Night
9.The Chainsaw Buffet
10.Good To Be Bad
11.The Night Of The Loving Dead
12.Supermonstars (The Anthem Of The Phantoms)
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.











