Jossain määrin uskomattomasti Dream Theater oli ennen tätä käsittelyssä olevaa vuosipäivää viettävää teosta julkaissut ainoastaan yhden täysimittaisen teemalevyn, vuoden 1999 mestariteoksen ”Metropolis PT.2: Scenes From A Memory”. Kitaristi John Petrucci kehitteli modernin yhteiskunnan teknologian laajenevasta läsnäolosta ja sci-fi vaikutteista ”The Astonishingin” idean sanoituksineen sekä hahmoineen ja kirjoitti suurimman osan musiikista yhdessä kosketinsoittaja Jordan Rudessin kanssa. Muut jäsenet saivat osallistua omien osuuksiensa sävellyksiin valmiiden kappaleaihioiden kautta. Bändi taltioi tuplan vuoden 2015 aikana New Yorkissa, lukuun ottamatta vokalisti James LaBrien osuuksia, jotka laulaja nauhoitti kotimaassaan Kanadassa. Kyseessä oli samalla Dream Theaterin viimeinen levy Roadrunner-yhtiölle.
Dystooppiseen vuoden 2285 tulevaisuuteen sijoittuva ”The Astonishing” esittelee maailman, jossa vapaa musiikki on kielletty ja ainoat sallitut sävellykset kuullaan robottien toimesta. Ravenskill-kapinajoukko vastustaa suurtaa pohjoista Amerikan keisarikuntaa musiikin voiman avulla. Tarina kuulostaa heti alkuun tutulta, ja Rushin progressiivisen rockin 40 vuotta aikaisemmin ilmestynyt kulmakivi ”2112” oli rakennettu osaksi samoista aineksista. On lisäksi mielenkiintoista kuulla nykyisin kaiken keskiössä vaikuttavan tekoälyn ja sen roolin olevan vahvasti läsnä jo tässä maailmassa Petruccin toimesta.
Myös musiikillisesti Dream Theater tuntuu seuraavaan progressiivisen rockin kuninkaiden jalanjälkiä. ”The Astonishing” ei varsinaisesti kuulosta Rushilta musiikillisesti, mutta on selvästi 1970-luvun henkinen otteeltaan ja kevyempi kuin yksikään toinen rumpali Mike Manginin kauden pitkäsoitoista. Yhtye on kunnianhimoisesti vihkinyt asiaan kuuluvat välisoitot, orkesterisovitukset erityisesti viulun säestämänä sekä akustisen tunnelmoinnin käyttöönsä.
David Campbell on hienosti sovittanut nämä ainekset musiikilliseen perustaan, jonka viisihenkinen bändi on luonut. Singlenä ja videoina ilmestyneet ”Gift Of Music”, ”Our New World” sekä erityisesti LaBrien melankolisen tunnelmallisesti tulkitseva päätös ”Astonishing” ovat yksittäisistä kappaleista selkeästi parhaat poiminnat. Muilta osilta albumia ei voi millään tavalla lohkoa osiin, vaan haastava kokonaisuus on kuunneltava kerralla.
Tarina kerrotaan useiden mies- ja naishahmojen toimesta, mutta LaBrie otti hoitaakseen kaikki nämä osuudet usein rock-oopperoissa kuultujen lukuisten eri laulajien sijasta. Tämän vuoksi James käy läpi tuplalla koko ääniskaalansa ja häneltä kuullaan esityksiä, jonka kaltaisia ei muilta Dream Theaterin levyiltä löydy. Kieltämättä nimenomaan LaBrien suoritus ansaitsee suuret kehut, ja monesti jopa yhtyeen heikommaksi lenkiksi nimetty vokalisti tekee kiistatta loistavaa työtä.
Levy teki historiaa ollen ensimmäinen Dream Theater -albumi, joka valtasi Amerikan Billboard Rock -listan ykköspaikan. Melkoinen saavutus, kun huomioi yhtyeen aseman epämuodikkaana populaarimusiikin valtavirrassa, muilla asteikolla mitatusta suuresta suosiosta huolimatta. Vaikka yhtye suuntasi kiertueelle esittäen LP:n kokonaisuudessaan, suurta menestystä levystä ei ole pitkällä tähtäimellä tullut ja bändin itsensä mukaan syy oli sen mielipiteitä jakava kokeellisuus sekä erilaisuus. Kiekon pariin ei ole konserteissa alkuperäisen kiertueen jälkeen palattu.
Kaikki eivät ymmärtäneet Dream Theaterin tavoitteita tai ”The Astonishingin” sanomaa vaan halusivat yhtyeen palaavan tuttuun ja turvalliseen progressiiviseen metallisoundiin. Epäilemättä nuoressa sukupolvessa löytyy myös niitä, joille Rush, Yes, King Crimson tai The Who eivät merkitse enää mitään, ja teemallisesti vuonna 2016 Dream Theater suuntasi juuri edellä mainittujen legendojen erämaille.
Loppujen lopuksi ”The Astonishing” on kunnianhimoinen albumi, joka ei aivan onnistu osumaan maaliinsa ja yhtyeen diskografian ranking-listalla jäädään suurin piirtein keskivaiheille. Kaksi tuntia ja 34 kappaletta, välisoitot mukaanluettuna on toki vaikea nieltävä kenelle tahansa, mutta musiikillinen poukkoilu vie huomiota mielenkiintoisesta tarinasta. Fokus ja sitä kautta kuulijan keskittyminen herpaantuu helposti ja osat eivät tunnu sulautuvan toisiinsa orgaanisesti, kuten kokonaisuus olisi edellyttänyt.
7½/10
Ville Krannila
Act I:
1. Descent Of The Nomacs
2. Dystopian Overture
3. The Gift Of Music
4. The Answer
5. A Better Life
6. Lord Nafaryus
7. A Savior In The Square
8. When Your Time hasCome
9. Act Of Faythe
10. Three Days
11. The Hovering Sojourn
12. Brother, Can You Hear Me?
13. A Life Left Behind
14. Ravenskill
15. Chosen
16. A Tempting Offer
17. Digital Discord
18. The X Aspect
19. A New Beginning
20. The Road To Revolution
Act II:
1. 2285 Entr’ Acte
2. Moment Of Betrayal
3. Heaven’s Gone
4. Begin Again
5. The Path That Divides
6. Machine Chatter
7. The Walking Shadow
8. My Last Farewell
9. Losing Faythe
10. Whispers On The Wind
11. Hymn Of A Thousand Voices
12. Our New World
13. Power Down
14. Astonishing
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}