Mercyful Faten lyhyen, mutta vakuuttavan alkukiidon raunioille syntyneen King Diamondin debyytti ”Fatal Portrait” juhlii 40-vuotispäivää. Musiikillisten erimielisyyksien vuoksi hajonneen Faten keulamies King Diamond kasasi oman nimensä ympärille yhtyeen, jonka ensimmäisessä kokoonpanossa vaikuttivat myös Mercyful Faten kitaristi Michael Denner sekä basisti Timi Hansen. Myöhemmin Motörheadin ja Scorpionsin riveissä suureen suosioon noussut ruotsalaisrumpali Micael Kiriakos Delaoglou eli tunnetummin Mikkey Dee rekrytoitiin rumpuihin. Ensimmäiseksi kakkoskitaristiksi saapui Floyd Constantine, jonka kanssa kemiat eivät kohdanneet ja mies sai kenkää juuri ennen sessioiden käynnistymistä.
Ennen debyytin julkaisua uusi yhtye esitteli itsensä tarttuvalla joulusinglellä ”No Presents For Christmas”, mikä oli riskialtis teko. Tällaisilla yrityksillä leimattiin helposti huumoriyhtyeeksi jopa aikakausi huomioiden. Toisaalta musta huumori on aina ollut osa King Diamondin viehätystä paljolti samaa metodia noudattaen kuin edellisellä vuosikymmenellä kauhuromantiikan kuninkaaksi nousseella Alice Cooperilla.
Myöhemmät King Diamond -levyt tunnetaan kitaristi Andy LaRocquen panoksesta niin tuottajana kuin luovassa prosessissa. ”Fatal Portraitin” sessioihin LaRocque liittyi Constantinen korvaajana mukaan vasta aivan viime hetkellä, joten hänen roolinsa jäi tällä ensimmäisellä kerralla pienemmäksi. Andy tulisi nousemaan bändin selkeäksi johtavaksi kitaristiksi tulevina vuosina.
Toinen merkittävä erottava tekijä on se, ettei vielä liikuttu yhden selkeän teeman ympärillä, mikä tulisi olemaan King Diamondin tavaramerkki lähes jokaisella studiolevyllä tästä eteenpäin. Tästä huolimatta LP:n viisi ensimmäistä kappaletta muodostivat löyhästi toisiinsa liittyvän tarinan.
Levyn nimi juontui Oscar Wilden teoksesta ”The Picture of Dorian Gray”, jonka kuvaamaa maalausta kutsuttiin kohtalokkaaksi muotokuvaksi. Nimihahmo myy sielunsa paholaiselle ihastuttuaan omaan kuvaansa ja King Diamond on täydellinen persoona välittämään verisen sekä synkän saagan, jossa nelivuotiaana ullakolle kuolemaan jätetyn Mollyn henki ajaa taulunsa kautta syyllisyyden taakan alla kärsivän äitinsä hulluuteen.
Musiikin osalta jo ”The Candlen” renessanssikoskettimet esittelevät King Diamondin soundin, joka teatraalisuudessaan poikkesi selvästi Mercyful Faten tumman satanistisesta perusilmeestä. Progressiivisuus sovituksissa on myös unohdettu ja siirrytty suoraan elokuvamaailmaan. Tämä oli vuonna 1986 poikkeavaa valtavirrasta ja mahdollisesti tästä syystä upposi musiikilliseen alamaailmaan kuin veitsi voihin.
“Halloween” on se klassikko tältä albumilta, joka edelleen vaikuttaa King Diamondin settilistoissa. Biisi on ansaitusti uran kivijalkoja, mutta levyltä löytyy useita vakuuttavia poimintoja, joiden pariin oli erityisen mieluisaa palata pitkän tauon jälkeen. Näistä on mainittava “Lurking In The Dark”, joka on jäänyt hämärän varjoihin, mutta kyseessä on yksi King Diamondin aliarvostetuimmista esityksistä raskaiden riffien sekä erinomaisen soolotyöskentelyn saattelemana.
Samoin ”Charon” vakuuttaa sovituksen kekseliäillä suunnanmuutoksilla ja myös tässä kitaristit ovat liekeissä. Myöhemmille remastereille lisätyt bonusraidat, aiemmin mainittu ”No Presents For Christmas” sekä tunnelmallinen ”The Lake” istuvat kokonaisuuteen ongelmitta.
Rune Hoyer toimi yhdessä Diamondin kanssa tuottajana. Soundi on aikakaudelle tyypillisesti hiukan pölyinen, mutta toimiva korostaen ymmärrettävästi Kingin vokaaleja ja kitaristien soolotyöskentelyä. “Fatal Portrait” osoittautui kaupalliseksi menestykseksi kansainvälisesti eri tavalla kuin Mercyful Fate oli kyennyt. King Diamondin hahmoon vahvasti keskittynyt imago puski kauhukonseptia keskiöön ja musiikki oli suoraviivaisempaa. ”Lurking In The Darkia” lainaten matka unelmiin ja sumuun oli alkamassa, ja jännite käsinkosketeltava.
9/10
Ville Krannila
1.The Candle
2.The Jonah
3.The Portrait
4.Dressed In White
5.Charon
6.Lurking In The Dark
7.Halloween
8.Voices From The Past
9.Haunted
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}