Uraansa parhaillaan jäähytväiskiertueeseen paketoiva Brasilian tunnetuin metalliyhtye Sepultura muistetaan yhä alkuperäisen Cavaleran veljesten johtaman kokoonpanon saavutuksista, vaikka yhtye on kulkenut lähes 30 vuotta ilman keulamies Maxia. Nyt 20 vuotta täyttävä ”Dante XXI” -albumi oli aikanaan veli Igorin viimeinen taidonnäyte bändin riveissä.
Sepulturan mittavaan katalogiin mahtuu jo pelkästään ahtaamman thrash metallin tyypittelyllä hyvin monipuolista materiaalia, ja toisaalta bändi ei ole pelännyt liikkua muiden raskaan musiikin genrelohkojen alle aina tunnelman sekä aikakauden vaihtuessa. Uudet jäsenet ovat tuoneet omat vaikutuksensa musiikkiin, ja heistä selkeämpänä jo 1990-luvun lopulta laulajana seisoneen Derrick Greenin lisäksi rumpali Eloy Casagrande, joka vaikuttaa nykyisin Slipknotissa.
”Dante XXI” oli yhtyeen kymmenes täyspitkä ja kunnianhimoinen teemalevy perustuen Dante Alighierin ”The Divine Comedy” -klassikkoon. Tuolloin Sepultura teki levytyksiä saksalaisen SPV-merkin alla ja koitti pyristellä irti 1990-luvulla saadusta leimastaan etnisen metallin pioneerina. Tällä albumilla eivät bongorummut ja viidakkoveitsi ilakoi, vaan musiikin ote on tylpän suoraviivainen.
Stephan Doitschinoff sai tehtäväkseen luonnostella kymmenen eri maalausta ”The Divine Comedyyn” (Jumalainen näytelmä) perustuen ja lopulta yhtyeen mielestä tyylillisesti parhaiten päähenkilön vaellusta helvetin, kiirastulen ja paratiisin läpi kuvaava sai kunnian kansitaiteen paikasta.
Valitettavasti levyyn suunnattu luova panos ei korreloinut myyntilukuihin, jotka jäivät yhtyeen status huomioiden jäätävän heikoiksi vakaamman suosion kannattelemaa kotimaa Brasiliaa lukuunottamatta. Bändin status oli laskenut tasaisesti Max Cavaleran lähdön jälkeen, ja vaatimukset reunionin osalta tuntuivat kasvavan tietyissä piireissä vuosi vuodelta. Suuri osa ei tuntunut enää yksinkertaisesti välittävän ryhmän edesottamuksista ja ”Dante XXI” ei saanut edes kunnon mahdollisuutta voittaa vanhaa kaartia puolelleen. Epäilemättä uusien fanien saavuttamiseksi olisi vaadittu myös merkittäviä promootio toimenpiteitä levy-yhtiöltä, ja tämä ei yksinkertaisesti vuonna 2006 materialisoitunut.
Itse albumilla kohokohtia on valitettavan vähän tarjolla ja keskinkertaista räimettä sitä enemmän. ”Fighting On” erottuu massasta. Greenin toistama sotalaulu “We don’t stop we keep fighting” on kuin tehty konserttilavoille ja nyrkkiä puivan yleisön yhteiseksi sotalauluksi. Samoin linjasta poikkeavassa “Ostia”-kappaleessa viulut on sovitettu perusraskaalla poljennolla kulkevaan biisiin erinomaisesti luoden mielenkiintoisen hypnoottisen tunnelman.
Läpi levyn satunnaisesti kuultavat sello, torvet ja jouset värittävät tunnelmaa, mutta jälkikäteen arvioiden näitä olisi pitänyt hyödyntää selvästi rohkeammin. Bändi tuntuu varovan kaikkea junan lailla etenevää tunnelmaa haastavaa tekijää.
Usean kuuntelukerran jälkeen tietyt nyanssit toki nostavat päätään ja Iggor-nimellä vielä tässä yhteydessä tunnettu rumpali takoo päätöslevyllään kiitettävän suorituksen. Lopputulos jää tästä huolimatta vaisuksi, kappaleiden ollessa lyhyitä ja jollain tavalla keskeneräisiä. Harvoin tulee kritisoitua kompaktista ulosannista, mutta ”Dante XXI” tuntuu kipeästi kaipaavan ilmaa ja Sepulturan usealla muulla albumilla tarjoilemaa varianssia.
Singlet ”Convicted In Life” ja “Ostia” saivat ylistystä erityisesti videoidensa osalta, ja nämä onnistuvat hiukan häivyttämään harmaata soundia. Läpi kiekon erityisesti Green tekee sen mitä tehtävissä on ja hänen laulusuorituksensa on itsevarmaa sekä monipuolista kannatellen useita vaisumpia esityksiä.
Myöhemmillä levyillä Sepultura on kuntoutunut selvästi ja erityisesti ”Kairos” sekä ”Machine Messiah” kannattaa ehdottomasti katsastaa, ennen tätä välityöksi jäänyttä kyhäelmää.
6+/10
Ville Krannila
1.Lost
2.Dark Wood Of Error
3.Convicted In Life
4.City Of Dis
5.False
6.Fighting On
7.Limbo
8.Ostia
9.Buried Words
10.Nuclear Seven
11.Repeating The Horror
12.Eunoe
13.Crown And Miter
14.Primium Mobile
15.Still Flame
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}