Vince Neil – Exposed (1993)

1990-luvulla nähtiin huolestuttava trendi metallin jättiläisten laulajien suunnan muutoksesta. Rob Halford jätti Judas Priestin, Bruce Dickinson Iron Maidenin, Van Halen teki jo toisen keulamiehen vaihdoksen, kun Sammy Hagar poistui riveistä ja Max Cavalera lähti samana vuonna Sepulturasta. Myös Mötley Crüen rikkoutumattomana pidetty kokoonpano sai särön, kun Vince Neil – kertojasta riippuen – potkittiin pihalle tai erosi helmikuussa 1992.

Neil otti ensimmäiseen versioon omasta bändistä basisti Phil Soussanin, jolla oli historiaa mm. Ozzy Osbournen miehistöstä. Soussan oli myös lahjakas säveltäjä ja kirjoitti Neilin kanssa useita melodista potentiaalia omanneita kappaleita. Whitesnakesta vapautunut kitaristi Adrian Vandenberg oli hetken aikaa mukana kuvioissa, kunnes levy-yhtiö vaihtoi hänet Billy Idolin levyiltä tuttuun Steve Stevensiin, joka oli edellisenä vuonna vaikuttanut Michael Monroen kanssa vähälle huomiolle jääneessä Jerusalem Slim -projektissa.

Stevensin rekrytointi oli täysosuma. Miehen jo ”Atomic Playboys” -soololla vakuuttanut sekä tunnistettava kitaratyyli istui kappaleisiin ja ”Exposed”-albumin soundiin loistavasti. Kitaratyöskentely heijasteli Mick Marsin soittoa kuulostaen silti täysin yksilölliseltä. Stevens toi myös sävellyslahjakkuutensa mukaan ja vastasi usesta biisistä albumilla. Stevens ja Soussan eivät sen sijaan löytäneet yhteistä säveltä ja basisti poistui riveistä kesken sessioita. Stevens päätyi soittamaan studiossa myös basso-osuudet.

Kuva: Guzman

Damn Yankees -kaksikko Jack Blades ja Tommy Shaw vuolivat useiden hard rock -levyjen kultaa sävellyspuolella ja myös heidän kädenjälkensä on ”Exposedilla” kuultavissa kolmessa raidassa. Enuff Z’Nuff -yhtyeen rumpali Vikki Fox viimeisteli kokoonpanon ja tuottajan pallille istui Ron Nevison, jonka CV ei lisää merittejä kaivannut: edellisen vuosikymmenen meriittilistalta löytyivät mm. Survivor, Heart, Europe, Ozzy Osbourne sekä Kiss.

Kerrankin annetut lupaukset lunastettiin myös itse musiikissa. ”Exposed” ei teeskentele olevansa muuta kuin suoraviivainen heavy rock -albumi, mutta perinteisen raskaan musiikin keskiajalla vuonna 1993 se oli kuin majakka pimeydessä. Materiaalista löytyi myös yllättävän monipuolisia sävyjä ja kappalejärjestys oli samoin erittäin onnistunut. Avauksena vakuuttava ”Look In Her Eyes” on ainoa levyn sävellys, jonka Vince on myöhemmin kelpuuttanut soolokeikkojensa settilistaan. Biisi on timanttinen metallin rajamailla kulkeva LA Rock -veto, jossa Stevens ja Fox loistavat tarjoten hienoja soittokuvioita. Myös Neil ei ollut vuosiin kuulostanut näin inspiroituneelta ja aikanaan kertoi haluavansa pitää Crüen musiikin hengissä. Tämän kaltaista musiikkia erityisesti vuonna 1993 kuullessa ei voinut kuin myöntää vokalistin onnistuneen.

Singlet ”Sister Of Pain” ja ”Can’t Have Your Cake” olisivat voineet löytyä Mötley Crüen miljoonia myyneiltä kahdelta edelliseltä täyspitkältä. Neil ei ole koskaan voinut vaatia itselleen titteliä maailman kovimmasta hard rock -laulajasta, mutta levyn balladeissa ja erityisesti linjasta poikkeavan ”The Edge” -kappaleen tulkinnassa vokalisti osoitti pystyvänsä venymään alueille, joita Vincen edellisen yhtyeen materiaalissa ei koskaan kuultu.

Albumi kuuluu tästä huolimatta Steve Stevensille, hänen kitaransa hallitsee biisejä. ”The Edgen” introssa mies soittaa jopa flamencoa ja ”Living Is A Luxuryssa” jazz-vaikutteisia sointukuvioita. Soolot ovat toki monessa kohtaa ”tilutusta”, mutta ero esimerkiksi jonkinlaisena vertailukohtana pidettävään Vinnie Vincent Invasionin edellisen vuosikymmenen täysin käsistä lähteneeseen kitarakuritukseen on selvä. Studiossa on osattu nivoa soolot rakenteisiksi osiksi sovituksia.

Levylle taltioitiin muutama cover, joista varsinaiseen kappalelistaan ylsi Sweetin ikivihreä ”Set Me Free”. Kulunut sävellys saa tässä yhteydessä mukavasti virtaa pitkästä aikaa kuultuna. Loppupuoliskolla kuullaan vielä kohokohtana Encino Man/California Man-elokuvasta tuttu ja edellisenä vuonna Damn Yankees -miesten kanssa levytetty ”You’re Invited (But Your Friend Can’t Come)”, joka taltioitiin uusiksi ”Exposed”-sessioissa. Lopussa tahti hieman hiipuu ”Gettin’ Hard” ja ”Forever” -kappaleiden myötä, mutta kokonaisuus on silti erittäin vakuuttavasti plussan puolella.

”Exposed” on edelleen historian viimeinen klassinen Mötley Crüe -levy, vaikka kannessa ei lukenut yhtyeen nimeä. Albumi yhdistää ”Girls Girls Girls” sekä ”Dr. Feelgood” -levyjen tarttuvuuden monipuolisuuteen ja vahvaan musiikilliseen hyökkäykseen. Kuten Bob Rock ”Dr. Feelgood” -levyllä, Ron Nevison onnistui luomaan soundissa erinomaisen ja tasapainoisen äänimaailman.


”Exposed” ylsi Billboardin listalla lähelle top-10:ntä. Vuonna 1993 Nirvanan ja Soundgardenin hallitessa listoja saavutus on merkittävä. Jopa aikakaudella poikkeuksellista julmuutta edellisen vuosikymmenien artisteille suunnannut Metal Hammer myönsi arviossaan albumin olleen positiivisesti hauskaa kuunneltavaa.

Nykyisin Black Star Ridersissa vaikuttava Robbie Crane saapui mukaan basson varteen seuranneelle kiertueella ja toisen kitaristin paikan täytti Dave Marshall. Vince yhtyeineen kuvasi muutaman musiikkivideon ja suuntasi kiertueelle Van Halenin kanssa soittaen jopa 50 000 hengelle ulkoilmakonserteissa kesällä 1993.

Ennusmerkit Vince Neilin soolouralle olivat asettuneet oikein, mutta valitettavasti ”Exposed” jäi lyhyeksi tähdenlennoksi. Crane ajautui kiertueella tappeluun Neilin kanssa ja Fox päätyi kähveltämään bändikamoja. Jostain syystä rytmiryhmä sai jäädä riveihin Neilin seuraavalle levylle, kun taas Stevens suuntasi muihin maisemiin.

Neil teki valitettavan, mutta odotetun ratkaisun soolourallaan julkaisten konemusiikkia syleilleen kammottavan ”Carved In Stone” -albumin, ennen kuin palasi omalle paikalleen Mötiköiden keulille. Tuloksena oli yhtyeen uran heikoin tekele ”Generation Swine”. Nämä ja itse asiassa kaikki Neilin sekoilut seuranneiden vuosikymmenien aikana peilautuvat omassa valossaan ”Exposediin”, joka jäänee tuolloin vasta 32-vuotiaan laulajan viimeiseksi musiikilliseksi huippuhetkeksi.

”The magic just wasn’t there”, kuvasi Neil itse omaa soololevyään lähes vuosikymmenen myöhemmin. ”Exposedin” taika ei tämän fanin korvissa ole haihtunut lähes 30 vuoden aikana ja albumi on hienoa kuunneltavaa yhä vuonna 2021. Paljon onnea 60 vuotta täyttäneelle Vince Neilille!

8½/10

Ville Krannila

1.Look In Her Eyes
2.Sister Of Pain
3.Can’t Have Your Cake
4.Fine Fine Wine
5.The Edge
6.Can’t Change Me
7.Set Me Free
8.Living Is A Luxury
9.You’re Invited (But Your Friend Can’t Come)
10.Gettin’ Hard
11.Forever

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here