Merirosvoheavyn kuningas Running Wild oli 1990-luvulla kovassa vauhdissa, hienosti yhteen soittavan kokoonpanon ja levyjen kuten ”Black Hand Inn,” ”Masquerade” sekä erityisesti loistavan ”The Rivalryn” myötä yhtye tuntui olevan uransa parhaassa vedossa. Valitettavasti 2000-luvulle tultaessa kapteeni Rock’n’Rolf Kasparek jostain syystä menetti otteensa. Bändi laitettiin yksitellen kävelemään lankkua pitkin ja johtohahmo uskoi voivansa tehdä aitoja Running Wild-levyjä yksin seuranaan ainoastaan rumpukone. Ruoria ei pidellyt kukaan ja bändi laski lipun lopullisesti salosta vuonna 2009 Wackenissa. Tuolloin päätös tuntui vain ja ainoastaan järkevältä.
Vuonna 2012 yhtye teki paluun ja ”Rapid Foray” on kolmas studioalbumi tämän jälkeen. Rolfia säestävät pidemmän aikaa mukana ollut soolokitaristi Peter Jordan ja virallisen tiedotteen mukaan uudemmat miehet Ole Hempelmann sekä Michael Wolpers rytmiryhmässä. Rolf tosin on jo haastatteluissa ehtinyt kertomaan soittaneensa itse valtaosan basso-osuuksista ja rummuissa on ollut useampi pelikaveri mukana sotkemassa. On paras kaveri taas ollut rumpukone tai ei, mutta nyt Kasparek kuulostaa siltä, kuin fokus olisi jälleen löytymässä ja soundissa nojataan enemmän vanhaan kunnon ”Black Hand Inn” -tyyliin.
”Black Skies, Red Flag” avaa levyn erinomaisesti vahvalla ja välittömästi tunnistettavalla kitaravallilla. Myös Rolf kuulostaa vaihteeksi innostuneelta tekemisestään ja tutut piraattiteemat kaikuvat komeasti. Seuraavaksi kuultava single ”Warmongers” on vahvoine ”Black Hand Inn” -viitteineen tarttuvaa kamaa ja tässä vaiheessa köli on yhtyeellä jo nosteessa. Positiivista menoa jatkavat erityisesti levyn nimikappale, jossa se tuttu juomalaulukuoro kuullaan. Esiin nousee vielä instrumentaali ”The Depth Of The Sea – Nautilus,” joka tunnelmallaan vie kuulijan onnistuneesti merten syvyyksiin.
Yksi viimeisten levyjen perisynneistä on ollut keskitempoisten vetojen viljeleminen nopeiden riffipohjaisten menopalojen kustannuksella ja pari lahoa lankkua siltä osastolta valitettavasti saadaan myös tällä levyllä. ”Stick To Your Guns” on kakkosluokan Accept-viritelmä ja kulunut riffi on kuultu muutamaan kertaan Running Wildin aiemmilla kiekoilla. Jostain käsittämättömästä syystä yhtye päätti todistamani Wackenin keikan muutama vuosi sitten loistavan “Soulless”-klassikon jälkeen tähän mahalaskuun, joka jätti showsta lievästi lattean jälkimaun.
Ironista kyllä, saatteessa eniten ylitystä saavat biisit ovat levyn heikointa antia. Myös hidastempoinen ”By The Blood In Your Heart” säkkipilleineen antaa Rolfille itselleen kertoman mukaan kylmiä väreitä. Tähän suuntaan väreet ovat toisenlaisia, ja kertosäkeen jankkaus jää soimaan päähän täysin väärällä tavalla. Kiekon päätöksenä on tutusti eeppinen sovitus, tällä kertaa intiaanien kohtalosta jälleen kerran meitä valistava ja 11 minuuttia kellottava ”Last Of The Mohicans.” Rolf on tiedotteessa vauhdissa kuvaten biisin koostuvan ”tuhansista monimutkaisista osista”. Monimutkaisuuden hakeminen on yleensä varma kurssi karikolle ja sinne tässä ajaudutaan biisin ollessa yksinkertaisesti tylsä. Soittimeen 1990-luvulta ”Genesis” tai ”Treasure Island” jos sitä eeppisempää Running Wildia tekee mieli luukuttaa. Onneksi levyn loppupuolelta löytyvät myös yli 200 laivaa 1700-luvulla rosvonneen Bartholomew Robertsin tarinan kertova ”Black Bart” sekä ”Into The West,” jotka ovat kelvollisia metallibiisejä.
Aivan täysin ei ”Rapid Foray” keulamiehen petaamia suuria odotuksia lunastanut, ja vaikka viitteitä vanhasta materiaalista löytyy, arvoasteikossa vertailukohtaa kannattaa hakea ainoastaan yhtyeen viimeisimmistä, pitkälti samaan sovitusmaailmaan kuuluvilta levyiltä. Soundi levyllä on tunnistettavaa Running Wildia ja lähempänä 25 vuoden takaisia tunnelmia, tosin kitaraosasto olisi tarvinnut jonkin verran enemmän raskautta ja selkeyttä. Joka tapauksessa ongelmistaan huolimatta ”Rapid Foray” on verevintä Running Wildia sitten vuoden 2000 ”Victoryn” ja edelleen toiveissa on yhtyeen saaminen viimein näihin satamiin keikalle. Vaikka laivan vauhti ei vielä solmuillaan huimaa, merirosvolippu on salossa jälleen ja mikäs tässä aalloilla ratsastaessa.
8/10
Ville Krannila
1.Black Skies, Red Flag
2.Warmongers
3.Stick To Your Guns
4.Rapid Foray
5.By The Blood In Your Heart
6.The Depth Of The Sea – Nautilus
7.Black Bart
8.Hellectrified
9.Blood Moon Rising
10.Into The West
11.Last Of The Mohicans
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}