AC/DC:n ”T.N.T.” oli aikanaan vain Australiassa sekä Uudessa-Seelannissa ilmestynyt yhtyeen kakkoslevy. Myöhemmin kansainväliseen julkaisuun päätyneen debyyttialbumin ”High Voltage” -nimeä kantaneen täyspitkän kappalelista yhdisti Australialle eksklusiivisten kiekkojen ”High Voltage” ja ”T.N.T.” materiaalia. Sekavuutta lisättiin vielä vuonna 1984 ilmestyneellä vanhaa materiaalia sisältäneellä ”´74 Jailbreak” -EP:llä ja kolmannella levyllä ”Dirty Deeds Done Dirt Cheap”, joka saatiin kauppoihin Amerikassa vasta vuonna 1981.
Myös varsinainen loppuvuodesta 1975 julkaisunsa saanut ”T.N.T.” sisälsi aiemmin taltioituja kappaleita, sillä jo aiemmin singlenä ilmestynyt ”High Voltage” sekä cover Chuck Berryn klassikosta ”School Days” nauhoitettiin edellisenä keväänä rumpali Tony Currentin ja basisti George Youngin kanssa. Lisäksi ”Can I Sit Next To You, Girl” oli vanhaa perua ja lähtöisin jo vokalisti Bon Scottin edeltäjän Dave Evansin aikakaudelta. Biisi ilmestyi aikanaan AC/DC:n debyyttisinglenä kesällä 1974. ”T.N.T.:lle” se taltioitiin uusiksi selvästi tiukemmalla sovituksella.
Nämä merkillisyydet ohittaen päästään käsiksi itse levyn musiikkiin. ”T.N.T.”-LP esitteli uudet jäsenet, basisti Mark Evansin ja rumpali Phil Ruddin, joista molempien merkitystä bändin varhaisvuosien soundille ei voi aliarvioida. Erityisesti Rudd toi vahvan panoksensa rumpuihin ja hänen soittonsa hallitsee sävellysten perusrakennetta heti lähtötelineistä alkaen erinomaisesti. Rytmi on yksinkertainen, suoraviivainen ja ennenkaikkea vuoden 1975 musiikillinen maisema huomioiden voimakkaampi kuin mikään muu tuolloin vaikuttanut raskaan musiikin tarjooma – mahdollisesti Led Zeppelinin samana vuonna ilmestyneen John Bonhamin johtaman ”Kashmirin” ohella.
Studio Sydeneyssä ja tuttu tuotantokaksikko George Young sekä Harry Vanda pysyivät ennallaan ykköslevystä, ja soundia sekä tyyliä ruuvattiin selkeästi suorempaan suuntaan. Edellisellä albumilla kuullut satunnaiset kokeilut oli unohdettu ja se tuttu sekä turvallinen AC/DC soi hienosti tällä albumilla. Tähän hienosäätöön kuului kitaristiveljesten Angus ja Malcolm Young roolien sementointi; Angus hoiti tästä eteenpäin soolot Malcolmin keskittyessä parhaaseen ässäänsä, eli riffeihin.
Bon Scottin sanoitukset tarjosivat väläyksen legendaarisen keulamiehen värikkääseen elämään ja kokemuksiin. Mies kapinoi yhteiskunnan normeja vastaan aina pilke silmäkulmassa. Media ja ns. vakavat kriitikot eivät tätä sanomaa ymmärtäneet, ja usein kadottivat Bonin ajatuksenjuoksun täysin. Tätä kautta AC/DC leimattiin alkuihmisten tasolle, ja kauden yhdessä kuuluisassa arviossa bändin ”tarkoituksellinen tyhmyys” jopa loukkasi toimittajaa.
Jos tarkoituksellinen tyhmyys välittyy tämän kaltaisena musiikillisena suorituksena, ilmoittaudun ilolla vähä-älyisten joukkoon. Bändi latoo tiskiin hard rockin kulmakiviä toinen toisensa perään. Vaikka kyseessä lienee jo näiden levyjen osalta vakioylistys, Scott siirtyi ajasta ikuisuuteen lähes 46 vuotta sitten, mutta mies ei tulkintansa kanssa ole viidessä vuosikymmenessä vanhentunut lainkaan, ja vokalistin liekki tuntuu elävän näiden biisien kautta ikuisesti.
”T.N.T.” vakiinnutti AC/DC:n identiteetin ja soundin. Paljon kertoo myös se, että lähes koko albumi kelpuutettiin mukaan kansainväliselle ”High Voltage” -versiolle. Voi toki nostaa tämän myöhemmin ilmestyneen kokonaisuuden, edelleen paremmin saatavilla olevana vielä paremmaksi ilmentymäksi yhtyeen alkuvuosien tyylistä. Siitä huolimatta ja yhtä lailla ”T.N.T.” käy oppikirjana siitä, millaisilla aineksilla 50 vuotta sitten noustiin ansaitusti tähtien joukkoon.
Lisähuomiona faneille, osa alkuperäisen levyn versioista on nykyisin saatavilla ainoastaan digitaalisessa muodossa vuonna 2012 ilmestyneellä ”Backtracks”-boksilla. Erot tosin ovat minimaalisia.
9+/10
Ville Krannila
1.It’s A Long Way To The Top (If You Wanna Rock ’n’ Roll)
2.Rock ’n’ Roll Singer
3.The Jack
4.Live Wire
5.T.N.T.
6.Rocker
7.Can I Sit Next To You, Girl
8.High Voltage
9.School Days
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}