On hämmästyttävää ajatella, että ensimmäinen UFO-albumi julkaistiin 55 vuotta sitten. Ja tästä, basisti Pete Wayn viimeiseksi jääneestä ”The Monkey Puzzle” -levystä on nyt kulunut 20 vuotta. Uskomatonta mutta totta, jo tuolloin kyse oli veteraanin 18. täyspitkästä.
Klassisen 1970-luvun UFO-kokoonpanon 1990-luvulla tapahtuneen paluun alkupuolella bändi juhli voittoa vuoden 1995 ”Walk On Water” -levyllä, joka oli loistava paluu huippukuntoon ja tämän kirjoittajan mielestä ylsi – ja jopa ylitti – kaiken sen, mitä UFO teki suosionsa huipulla kaksi vuosikymmentä aiemmin.
Seuranneet ”Covenant” ja ”Sharks” eivät osuneet samaan napakymppiin, mutta tarjosivat silti joitain huippuhetkiä. Henkilövaihdokset valitettavasti ottivat tämän jälkeen vallan, lavalla soittajat kävivät toisiinsa käsiksi ja kitaristi Michael Schenkerin päihdepainajainen saavutti lakipisteensä. Rumpali Andy Parkerin kieltäytyminen tekemästä musiikkia Schenkerin kanssa ei auttanut tilannetta. Myös pitkäaikainen kosketinsoittaja Paul Raymond oli tässä vaiheessa jättänyt yhtyeen, joten Schenkerin päätös keskittyä jälleen soolouraansa ei tullut yllätyksenä.
Kun oikeus UFO-nimen käyttöön oli saatu Schenkerilta takaisin, laulaja Phil Mogg sekä Way hankkivat korvaajiksi kaksi nimekästä soittajaa: amerikkalaisen kitaravelhon Vinnie Mooren ja rumpali Jason Bonhamin. Raymondin palattua kehiin kokoonpano julkaisi vuonna 2004 ”You Are Here” -albumin. Kyseessä oli todistus siitä, ettei yhtye tarvinnut Schenkerin melodista vimmaa menestyäkseen.
Kiertueen ja live-DVD/CD ”Showtimen” jälkeen Bonham siirtyi Foreignerin riveihin, ja Parker palasi rumputuolille, mikä teki kokoonpanosta jälleen Schenkeria lukuunottamatta klassisen UFO-miehistön. Näin ollen odotukset ”The Monkey Puzzlea” kohtaan olivat aikanaan korkealla. Aivan näitä ei lunastettu, vaikka lopputulos on vuosikymmenten valossa enemmän kuin tyydyttävä.
UFO:sta ainutlaatuisen ja samalla omalla jalustallaan seisoneen legendan tehneet rakennuspalikat ovat kaikki myös tässä kohdallaan. Moggin haikeat ja humoristiset sanoitukset sekä tunnistettava ääni, Wayn joskus rönsyilevä, mutta sielukas bassonsoitto, tiukat rytmit ja bluessävyinen soundi luovat perustan. Moore tarjoilee edellisen levyn tapaan omanlaistaan tulkintaa ja tällä kertaa kohokohtana loistaa mukava slide-kitarointi avausraidalla ”Hard Being Me”. Parker ja Raymond istuivat tuttuihin rooleihinsa yhtä luontevasti kuin Michael Keaton Batman-pukuun muutama vuosi sitten.
Sävellykset ”The Monkey Puzzlella” ovat UFO:n korkeisiin standardeihin nähden tyydyttäviä. Mogg ja Way pystyivät yltämään tällaiseen materiaaliin vaikka unissaan, ja vuodet ovat tehneet albumille hyvää. Moore joutuu haastavan tehtävän eteen yrittäessään sovittaa oman tyylinsä yhtyeen soittoon ja Moggin lauluun. Levyn ilmestyessä vieroitusoireet Schenkerin lähdöstä saivat vieroksumaan selvästi enemmän sulattelua vaativaa musiikkia, mutta nyt LP aukeaa parempaan loistoon.
Mukana on useita hienoja kappaleita. ”Heavenly Body” on raskas ja jyräävä, Moggin revitellessä kuten vain hän osaa. ”Who’s Fooling Who” esittelee ne loistavat melodiat ja tunteet, jotka olivat aikoinaan brittiyhtyeen tavaramerkki. Kyseessä on yhä joukosta erottuva kohokohta. Juureva ”World Cruise” ja melodinen päätösraita ”Kingston Town” edustavat eräänlaisia musiikillisia ääripäitä, joiden välillä UFO on aina liikkunut suvereenisti.
“Hey, Mr. Parker” huutaa Mogg yllättävän raskaan rytmin sekä riffin säestäessä ja kutsuun vastaava rumpali lienee tässä tapauksessa ”Rolling Man”. Levyn loppupuoli jättää positiivisen jälkimaun, joka ensimmäisillä kuuntelukerroilla 20 vuotta sitten ei tarttunut kielenkantaan tai korviin samalla tavalla.
2000-luvulla ole ollut kovin useaa bändiä, jotka ovat tehneet tämänkaltaista musiikkia. Siitä UFO:n sinnikkyys ansaitsee kiitoksen. ”The Monkey Puzzle” ei ole mestariteos, mutta vähintään arvokkaana testamenttina Pete Wayn uralle yhtyeen peruskiven valaneena ikonina, se on erinomainen lopputulos.
8/10
Ville Krannila
1. Hard Being Me
2. Heavenly Body
3. Some Other Guy
4. Who´s Fooling Who
5. Black And Blue
6. Drink Too Much
7. World Cruise
8. Down By The River
9. Good Bye You
10. Rolling Man
11. Kingston Town
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}