Saksalainen Helloween on itseoikeutetusti eurooppalaisen power metallin esi-isä, jonka 1980-luvun levyt ovat edelleen genren pioneerijulkaisuja. Yhtye myös julkaisi laadukkaita pitkäsoittoja tätä seuranneella vuosikymmenellä, aikana jolloin voimametalli ei ollut kovassa huudossa. Aikanaan uusien jäsenten laulaja Andi Derisin ja rumpali Uli Kuschin kanssa tehty toinen studioalbumi ”The Time Of The Oath” kuulostaa yhä erittäin tuoreelta, vaikka sen julkaisusta on kulunut 30 vuotta. Vuoden 1994 ”Master Of The Rings” oli ollut jo vahva näyttö Helloweenin tallella säilyneistä kyvyistä parin edellisen albumin pettymyksen jälkeen, mutta ” The Time Of The Oath” nosti riman vielä tätä korkeammalle.
Heti kättelyssä ”We Burn” on täydellinen avaus ja osoittaa suuntaa albumin kokonaisilmeelle, joka on samanaikaisesti erittäin melodinen, raskas ja monipuolinen. Mukana on niin ensimmäisen kappaleen ja sitä seuraavan ”Steel Tormentorin” kaltaisia power metal helmiä, kuin myös melodisempia ja perinteisempiä katsauksia ”Wake Up The Mountain” sekä ”Mission Motherland.” Kohokohtina raskaammasta materiaalista esiin voidaan nostaa loistava ”Before The War” sekä livesettien yleisön vakiohuudatusnumeroksi päätynyt ”Power” joka on sietämättömän tarttuva. Ja löytyy levyltä se todella aliarvostettu biisi mielenkiintoisen ja hienoja kitarakuvioita sisältävän ”A Million To Onen” muodossa.
”Anything My Mama Don’t Like” ja balladi ”If I Knew” eivät ole kitaristi Michael Weikathin suosikkeja, ja ne jäävät myös tässä päässä albumin vähiten vakuuttaviksi esityksiksi. Eivät nämä varsinaisesti huonoja kappaleita tästä huolimatta ole. Jälleen melkoisella tarttuvuuskertoimella varustettu ”Forever And One (Neverland)” pärjää balladiosastolla selvästi paremmin.
Hieman keskinkertaisemmat hetket unohtuvat nopeasti, kun levy päätetään sen eeppiseen nimikappaleeseen, joka kuuluu edelleen kitaristi Roland Grapowin hienoimpiin sävellystöihin. Se osoittaa konkreettisesti bändin menettäneen jotain hyvin olennaista kun herrat Kusch ja Grapow poistuivat kehistä viitisen vuotta myöhemmin. Nimenomaan tämä kaksikko kuljettaa Nostradamuksen ennustuksiin pohjautuvan hienon sovituksen alusta loppuun ja kyseessä on yksi Helloweenin uran kiistattomista kohokohdista.
Remasteroitu versio sisältää bonuslevyn, jolla ovat mukana kaikki aikanaan albumin singleillä julkaistut bonuskappaleet ja ne pakolliset Japanin extraraidat. Nämä biisit on soitettu suhteellisen vakavalla otteella, eikä kieli poskessa kuten Helloweenilla usein on ollut tapana. Varsinaisen ”The Time Of The Oathin” kappalelistalle ne eivät silti pärjää. Versiot Judas Priestin ”Electric Eyesta” ja Status Quon ”Rain” – biisistä esitetään suoraan alkuperäisiä tulkintoja mukaillen. Jarren ”Magnetic Fields” on sentään mielenkiintoisempi valinta.
“The Time Of The Oath” on yhä merkkiteos genressä ja seisoo hyvin rinnakkain edellisen vuosikymmenen ”Keeper Of The Seven Keys”– klassikoiden kanssa. Kiekon yleinen tunnelma ja power metal juhla vertautuvat myös muilta osin vahvasti “Keeper”-levyihin. Soundit ovat vahvat ja selkeät, kitaraharmoniat soivat kirkkaasti ja Deris tekee vakuuttavaa jälkeä vokaaleissa. Materiaali on monipuolista, eikä vauhtia ja tuplabassareita yliannostella kuten valitettavan usein voimametallissa kuulee.
Levy osoittaa myös kuinka hyvää hevimusiikkia 1990-luvun puolivälissä jatkuvasti tehtiin ja toisaalta raadollisesti sen, kuinka alas Helloween noista vuosista romahti ennen Kai Hansenin ja Michael Kisken paluuta kokoonpanoon. Vaikka livenä homma toimii nykyisin kiitettävästi, studiopuolella tuntuu, ettei enää kelvollista jälkeä saada millään keinolla aikaan.
9-/10
Ville Krannila
1.We Burn
2.Steel Tormentor
3.Wake Up The Mountain
4.Power
5.Forever And One (Neverland)
6.Before The War
7.A Million To One
8.Anything My Mama Don’t Like
9.Kings Will Be Kings
10.Mission Motherland
11.If I Knew
12.The Time Of The Oath
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.












