1980-luvun puolivälissä Rush oli luonut nahkansa ja bändin mestariluokkaan nostanut edellisen vuosikymmenen progressiivinen soundi oli enää muisto. ”Signals”-kiertueen päätyttyä elokuussa 1983 yhtye teki odotetun muutoksen ja ilmoitti kahdeksan vuotta mukana olleelle tuottajalleen Terry Brownille kokeilevansa työskentelyä toisen tahon kanssa.
Päätös tuntui oikealta, mutta käytännössä vaihdos oli hankalimmasta päästä Rushin käydessä läpi useita henkilöitä tuloksetta. Jo hommaan valittu Steven Lilywhite jätti leikin kesken vain kaksi viikkoa ennen äänitysten alkua. Lopulta bändin oli aloitettava työt tuottaen sessiot itse. Peter Henderson liittyi joukkoon hiukan myöhemmin, mutta hänen roolinsa jäi lopulta lähinnä passiiviseksi teknikoksi. Nauhoitukset venyivät useiden kuukausien projektiksi, joka tuohon aikaan oli poikkeuksellista.
Albumi on saanut tämän myötä jälkikäteen leiman yhtenä Rushin uran vaikeimmista, ja monelle se edustaa jonkinlaista alamäen alkua 1980-luvun vahvasti koskettimiin nojaavassa soundimaailmassa. Toki ”Grace Under Pressure” oli Ernest Hemingwayn lauseesta nostetun nimensä mukaisesti paineen alla valmisteltu teos. Edeltänyt kolmikko ”Permament Waves”, ”Moving Pictures” ja erityisesti vuoden 1982 mestariteos ”Signals” asettivat riman korkealle.
Rush liukui entistä enemmän Geddy Leen syntetisaattoria suosiviin sovituksiin, mutta vastoin yleistä käsitystä Alex Lifeson ei kitaransa kanssa ole haudattu täysin vaan saa loistaa useassa kohtaa. Hänen soittonsa on muovautunut 5–10 vuoden takaisista hyvin etualalla olevista maalailuista selvästi terävämmäksi ja suoraviivaisemmaksi.
LP:n A-puoli on erinomainen progressiivisen rockin ja synth/dark waven fuusio. Mukana on koko yhtyeen parhaimmistoon kuuluvaa materiaalia. Neil Peartin lyriikat ovat selvästi pessimistisempiä ja kaiken yllä tuntuu roikkuvan tuolloin hallinnut ydinsodan pelko. Tarinat kumpusivat Quebecin studiossa lehdistä luetuista uutisista ja tulevaisuuden dystooppisista mielikuvista.
Singlet ”Distant Early Warning” sekä ”Red Sector A” jäivät elämään tältä levyltä ja kiistatta ansaitusti. Puolalaissyntyinen Lee kuunteli äitinsä keskitysleirikokemuksia ja välitti tarinan Peartille, joka kirjoitti ”Red Sector A:n” tämän pohjalta. Vahva melodia, syntetisaattorit sekä Peartin vapauden ja yksinäisyyden teemoja luotaavat lyriikat tekevät biisistä yhden Rushin tunnetuimmista. Sille saatiin vakiopaikka konserteissa.
40 vuotta myöhemmin ”Afterimage” iskee sydämeen vähintään yhtä tehokkaasti. Lee laulaa bändin ystävän kuolemasta kertovan tarinan lakonisesti ja ateisti Peartin sielunmaailmaa erinomaisesti heijastaen.
Hyvin mahdollisesti teoksen kirkkain kruunu on ykkösosa ”Fear”-trilogiaan; ”The Enemy Within”, joka on loistava esimerkki Rushin suvereenisesta osaamisesta kaikilla alueilla, joihin tässä tapauksessa kuuluu jopa reggaen sävyjä. Pelon eri elementtejä luotaavan sarjan kolmos- ja kakkososat “The Weapon” ja “Witch Hunt” oli julkaistu kahdella edellisellä levyllä. “Grace Under Pressure” -kiertueella Rush esitti koko trilogian livenä oikeassa järjestyksessä. Lähes 20 vuotta myöhemmin bändi lisäsi vielä neljännen osan “Freeze” paluualbumilleen “Vapor Trails“.
Vielä ykköspuolen päättävä humanoidin kaipuusta ihmishahmoon kertova ”The Body Electric” toimii erityisesti Peartin tehokkaan rytmin saattelemana, mutta kääntöpuolella bändiltä tuntuu loppuvan virta. Vaikka musikki on hienosti tulkittua ja linja pysyy vakaana, ”Kid Gloves” ja ”Red Lenses” ovat ylijäämälaarista kaivettuja esityksiä. Peartin tarkoitus oli näissä yksinkertaistaa sanomaansa ja erityisesti ”Red Lenses” kuulostaa pakotetulta. Rush onnistui 2000-luvun puolella huomattavasti paremmin tämänkaltaisissa sovituksissa. Päätösbiisi ”Between The Wheels” on onneksi pieni tasonnosto, mutta myös se häviää alun klassikkosuoralle.
”Grace Under Pressure” myi kolmen edeltäjänsä tavoin platinaa. Haastavien sessioiden seurauksena yhtye ei uusinut enää yhteistyötään Hendersonin kanssa, ja musiikki liikkui syvemmälle synth-alueelle. Vuoden 1987 ”Hold Your Firella” saavutettiin laadussa jonkinlainen aallonpohja.
Täydellisen A-puolen, kylmän soundin, Hugh Symen vaikuttavan kansitaiteen sekä kuvastonsa ansiosta ”Grace Under Pressure” on yksi Rushin uran selkeimmistä maamerkeistä, vaikka aivan bändin katalogin kärkeen se ei kokonaisuutena yllä.
8+/10
Ville Krannila
1.Distant Early Warning
2.Afterimage
3.Red Sector A
4.The Enemy Within
5.The Body Electric
6.Kid Gloves
7.Red Lenses
8.Between The Wheels
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}