OZ – Burning Leather (2011)

Vuonna 1984 Suomen lapsenkengissä ollut heviskene alkoi toden teolla herätä. Kun porilainen Dingo lauloi autiotalosta ja lakatuista varpaankynsistä, aivan lähistöltä eli Nakkilasta ponnistanut ja myöhemmin Ruotsiin emigroitunut OZ kehotti kansaa kääntämään ristin ylösalaisin sekä polttamaan kirkot maan tasalle. Vanhemmat olivat kauhuissaan ja monessa kodissa ”Fire In The Brain” piilotettiin syvälle kaapin uumeniin, etteivät vieraat joutuneet häpäisyä todistamaan.

Ozin jäsenistöstä löytyi sellaisia herkullisia taiteilijanimiä kuin Mark Ruffneck, Jay C. Blade ja Speedy Foxx. Biisit olivat yksinkertaisia kolmen-neljän minuutin heavy metal-rypistyksiä tarttuvilla kertosäkeillä varustettuna. Bändi jatkoi taisteluaan yhdessä Tarotin, Zero Ninen ja Horsepowerin kanssa suomihevin lippua liehuttaen läpi koko 1980-luvun. Kuten monilla muilla, asiat menivät vaikeaksi uuden vuosikymmenen myötä ja yhtye pisti pillit pussiin vuonna 1991. Paluulle aika oli sopiva 20 vuotta myöhemmin jolloin julkaistiin tämä käsittelyssä oleva ja nyt vuosikymmenen täyttävä ”Burning Leather.

Levyllä OZ versioi uusiksi viisi klassikkolevytystään ja tarjoaa kylkeen kuusi uutta kappaletta. Vanhat ja uudet biisit kulkevat tyylikkäästi rinta rinnan, ja olo on kuin vanhoina hyvinä aikoina. Tunnetusta miehistöstä ovat edelleen mukana laulaja Ape De Martini, basisti Blade sekä rumpali Ruffneck. Kitarassa levyllä vaikuttavat mm. Popedasta ja Yöstä paremmin tutut Costello Hautamäki ja Markku Petander. Kitaristit vetävät taatun varmasti ja alkuperäisversioita kunnioittaen. De Martinin laulu on myös vahvassa kunnossa.

Levyn kannessa bändiä verrataan Judas Priestiin ja Saxoniin. Tietyt yhdysmerkit näihin on vedettävissä, erityisesti päätöskappale ”Third Warning” kajauttaa ilmoille hyvin Saxon-henkisen kitarariffin. Myös Kiss ja Accept tulevat hetkittäin mieleen. Pääasiassa OZ tekee omaa juttuaan, joka kuulostaa 1980-luvulta ja kotimaiselta, mutta kappaleiden sovitukset ja niiden laatu yltävät kevyesti kansainvälisiinkin mittoihin. Mikäli tätä pitäisi verrata, Kirkan 1980-luvun hevilevytykset astetta rankemmalla mallilla olisi lähin yhtymäkohta. Ja Kirkan hevitavara on loistavaa, joten OZ on oikealla raiteella.

Entombed/Hellacopters-mies Nicke Anderson on tuottanut albumin pääosin Tukholmassa. En ole kovin hyvin perillä Andersonin tuottajan taustasta, mutta soundi jättää hiukan toivomisen varaa. Mukaan on haettu eräänlaista raakuutta ja vanhakantaisen brittiläisen heavy metallin menoa, mutta samalla soittimien dynamiikka on kärsinyt. Apen laulu kajahtaa korkealta ja kovaa, mutta muuten tuotannon puolella musiikin rankkuus jää  puolitiehen. Onneksi bändi soittaa sellaisella intensiteetillä ja innolla, että se korvaa paljon äänimaailman pieniä puutteita.

OZin uuteen tulemiseen on helppoa olla tyytyväinen ja ”Burning Leatherin” jälkeinen materiaali on samoin ollut vahvaa. Uudemmat biisit ”Dominator” ja ”Let Sleeping Dogs Lie” rokkaavat aivan yhtä kovaa kuin ”Fire In The Brain” ”Searchlights” tai mitkä tahansa OZin vanhoista hiteistä. Yksi viimeisen vuosikymmenen kotimaisen hevin helmistä on siis kiistatta kyseessä.

8+/10

Ville Krannila

1.Dominator
2.Search Lights
3.Let Sleeping Dogs Lie
4.Fire In The Brain
5.Seasons In The Darkness
6.Turn The Cross Upside Down
7.Burning Leather
8.Gambler
9.Enter Stadium
10.Total Metal
11.Third Warning

Website | + posts

Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here