OZ – Burning Leather (2011)

Vuonna 1984 Suomen lapsenkengissä ollut heviskene alkoi todenteolla herätä. Kun porilainen Dingo lauloi autiotalosta ja lakatuista varpaankynsistä, aivan lähistöltä eli Nakkilasta ponnistanut ja myöhemmin Ruotsiin emigroitunut OZ kehotti kansaa kääntämään ristin ylösalaisin ja polttamaan kirkot maan tasalle. Vanhemmat olivat kauhuissaan ja monessa kodissa ”Fire In The Brain” piilotettiin syvälle kaapin uumeniin, etteivät vieraat joutuneet tällaista häpäisyä todistamaan.

Ozin jäsenistöstä löytyi sellaisia herkullisia taiteilijanimiä kuin Mark Ruffneck, Jay C. Blade ja Speedy Foxx. Biisit olivat yksinkertaisia kolmen-neljän minuutin heavy metal-rypistyksiä todella tarttuvilla kertosäkeillä varustettuna. Bändi jatkoi taisteluaan yhdessä Tarotin, Zero Ninen ja Horsepowerin kanssa suomihevin lippua liehuttaen läpi koko 1980-luvun. Kuten monet muutkin homma meni vaikeaksi uuden vuosikymmenen myötä ja yhtye pisti pillit pussiin vuonna 1991. Paluulle aika oli sopiva 20 vuotta myöhemmin jolloin julkaistiin tämä käsittelyssä oleva ”Burning Leather.”

Levyllä Oz versioi uusiksi viisi klassikkolevytystään ja tarjoaa kylkeen kuusi uutta kappaletta. Vanhat ja uudet biisit kulkevat tyylikkäästi rinta rinnan, ja olo on kuin vanhoina hyvinä aikoina. Tunnetusta miehistöstä ovat edelleen mukana laulaja Ape De Martini, basisti Blade sekä rumpali Ruffneck. Kitarassa levyllä ovat mm. Popedasta ja Yöstä paremmin tutut Costello Hautamäki ja Markku Petander. Kitaristit vetävät taatun varmasti ja alkuperäisversioita kunnioittaen. De Martinin laulu on myös vahvassa kunnossa.

Levyn kannessa bändiä verrataan Judas Priestiin ja Saxoniin. Tietyt yhdysmerkit näihin on vedettävissä, erityisesti päätöskappale ”Third Warning” kajauttaa ilmoille hyvin Saxon-henkisen kitarariffin. Myös Kiss ja Accept tulevat hetkittäin mieleen. Pääasiassa Oz kuitenkin tekee omaa juttuaan, joka tavallaan kuulostaa 1980-luvulta ja kotimaiselta, mutta kappaleiden sovitukset ja niiden laatu yltävät kevyesti kansainvälisiinkin mittoihin. Jos johonkin pitäisi verrata, Kirkan 1980-luvun hevilevytykset astetta rankemmalla mallilla olisi lähin yhtymäkohta. Ja Kirkan hevitavarahan on loistavaa, joten Oz on oikealla raiteella.

Entombed/Hellacopters-mies Nicke Anderson on tuottanut albumin pääosin Tukholmassa. En ole kovin hyvin perillä Andersonin tuottajan taustasta, mutta soundi jättää jonkin verran toivomisen varaa. Mukaan on haettu eräänlaista raakuutta ja vanhakantaisen brittiläisen heavy metallin menoa, mutta samalla soittimien dynamiikka on kärsinyt. Apen laulu kajahtaa korkealta ja kovaa, mutta muuten tuotannon puolella musiikin rankkuus jää hieman puolitiehen. Onneksi bändi soittaa sellaisella intensiteetillä ja innolla, että se korvaa paljon näitä äänimaailman pieniä puutteita.

Ozin uuteen tulemiseen on helppoa olla tyytyväinen ja tulevaisuus lupaa hyvää, vaikka yhtyeestä ei taas hetkeen ole mitään kuulunutkaan. Uudet biisit ”Dominator” ja ”Let Sleeping Dogs Lie” rokkaavat aivan yhtä kovaa kuin ”Fire In The Brain” ”Searchlights” tai mitkä tahansa Ozin vanhoista hiteistä. Yksi kotimaisen hevin helmistä on siis kiistatta kyseessä.

8½ / 10

Ville Krannila

 

1.Dominator
2.Search Lights
3.Let Sleeping Dogs Lie
4.Fire In The Brain
5.Seasons In The Darkness
6.Turn The Cross Upside Down
7.Burning Leather
8.Gambler
9.Enter Stadium
10.Total Metal
11.Third Warning

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here