Michael Schenker Group päätti alkuperäisen 1980-luvun voittokautensa 40 vuotta täyttävään ”Built To Destroy” -albumiin syksyllä 1983. Kyseessä oli yhtyeen neljäs studiolevy kolmen vuoden aikana, ja välissä oli vielä ilmestynyt klassikkolive ”One Night At Budokan”. Tahti oli erityisesti nykymaailmaan verrattuna hirvittävä, ja kaiken lisäksi bändi kävi läpi turbulenssia.
Loistavalla ”Assault Attack” -LP:llä vakuuttanut Graham Bonnet oli paljastanut vuotta aiemmin sukukalleutensa lavalla ja lentänyt tämän seurauksena pihalle yhtyeestä. Gary Barden palasi kehiin Reading Festivaaleille, ja myöhemmin suostui liittymään pysyvästi takaisin vokalistin hommiin. Luotetty rytmiryhmä Chris Glen sekä Ted McKenna jatkoi töitä ja mukana vaikutti myös uusi kosketinsoittaja Andy Nye.
Tällä kokoonpanolla siirryttiin Ridge Farm -studiolle taltioimaan uutta täyspitkää. Tuolloin vain 28-vuotias Michael Schenker oli reilun 10 vuoden aikana ehtinyt vaikuttaa kolmen suuren yhtyeen riveissä, ja kitaristin luonnollinen lahjakkuus yhdistettynä jo vankkaan kokemukseen kuuluu jokaisesta nuotista.
Valitettavasti Schenker oli levytysten alkaessa pahasti velkaantunut levy-yhtiö Chrysalisin suuntaan, osittain johtuen nimituottajien Martin Birch, Roger Glover sekä Ron Nevison rekrytoinnista aiemmille levyille. Tästä johtuen bändi päätti hoitaa nauhoitukset itse ja halvemmassa ympäristössä, joka väistämättä vaikutti negatiivisesti soundiin.
Levyn ote on selvästi kaupallisempi kuin aikaisempien MSG-teosten, jo ennakoiden muutaman vuoden kuluttua alkavaa McAuley Schenker Group -jaksoa. Kappaleiden taso ei ole kokonaisuutena aiemman materiaalin tasolla, mahdollisesti kuvaten sekä tiivistä levytystahtia, että koko MSG-liekin hiljattaista hiipumista.
Gary Barden tulkitsee kappaleet hyvin, ja Schenkerin kitara soi kuulaasti sekä melodisesti kuten pitää. ”Captain Nemo” on erinomainen instrumentaali, jota on konserteissa kuultu yhä viime vuosina. Schenker antaa kitaransa laulaa uskomattoman kauniisti, ja tähän esitykseen ei tunnu koskaan kyllästyvän.
Uusi jäsen Nye osallistui kolmen biisin säveltämiseen, ja nämä ovat ”Captain Nemon” ohella LP:n parasta antia. ”Rock My Nights Away” avaa kiekon energisesti, ja yleensä nostetaan esiin, mutta tätä seurannut Nyen vahvan kosketinsoitinsovituksen sekä tarttuvan kertosäkeen kantamana ”I’m Gonna Make You Mine” iskee vuosikymmeniä myöhemmin vielä paremmin. Tämän jälkeen polttoaine on käytetty, ja kokonaisuus kuulostaa hajanaiselta sillisalaatilta.
Akilleen kantapääksi epätasaisen musiikin lisäksi muodostui tuhnuinen tuotanto, jonka vuoksi viime metreillä työstettiin Aerosmith-tuottaja Jack Douglasin toimesta kokonaan uusi miksaus, joka lopulta kuultiin Amerikan markkinoilla. Totuuden nimessä paljon huonompia äänimaailmoja erityisesti NWOBHM-tuotannoissa tuolloin kuultiin, mutta kieltämättä ”Built To Destroy” häviää edeltäjälleen jykevyydessä.
Uuden miksauksen aikaan bändiin oli tulevia livekeikkoja varten kiinnitetty Ted Nugent- ja Whitford/St. Holmes – laulaja sekä rytmikitaristi Derek St. Holmes. St. Holmes levytti myös vokaaliosuuksia ”Built To Destroyn” remiksaukselle ”Still Love That Little Devil” -kappaleesta. Schenker oletti uuden paremman miksauksen päätyvän lopulliselle maailmanlaajuiselle julkaisulle, mutta Chrysalis päätti iskeä ulos alkuperäisen version Englannissa. Albumi sai Schenkerin valta-alueella suurelta osin tämän vuoksi murska-arviot.
Kannessa Michael tuhoaa Flying V- kitaransa Mersun takalasiin rock-neidon katsellessa ajatuksissaan vieressä. Kansi on niin 1980-lukua kuin voi olla, ja mahdollisesti näillä eväillä yllettiin jopa sijalle 23 brittien saarella. Arvioista huolimatta fanit nappasivat myös tätä kiitettävissä määrin.
Michael Schenker Group oli 1980-luvun alun parhaita heavy rock -kokoonpanoja, jonka musiikissa on yhä ajaton leima. Tämä kuuluu myös ”Built To Destroylta”, mutta harmillisen vähinä annoksina. Se jäi yhtyeen viimeiseksi studiolevyksi 13 vuoteen. Seuranneella kiertueella bändi ajautui nopeasti sisäisiin riitoihin, johtaen ensin St. Holmesin, sitten basisti Glenin ja myöhemmin Bardenin lähtöön.
Kesällä 1984 saatiin vielä markkinoille livealbumi ”Rock Will Never Die”, jonka ilmestyessä kokoonpano oli jo kaikessa hiljaisuudessa hajonnut. Uutta materiaalia valmisteltiin vokalisti Ray Kennedyn liityttyä, mutta lopulta Schenker palasi uuden yhtyeen, soundin sekä laulaja Robin McAuleyn kanssa areenoille vasta pari vuotta myöhemmin. Gary Barden puolestaan perusti oman Statetrooper -bändinsä.
”Built To Destroy” sisältää muutamia hyviä hetkiä, mutta alkuperäisen MSG:n taipaleelta uusien fanien kannattaa poimia ensiksi soittimeen jokin edeltäneistä kolmesta studioalbumista tai ”One Night At Budokan”.
7/10
Ville Krannila
1.Rock My Nights Away
2.I’m Gonna Make You Mine
3.The Dogs Of War
4.Systems Failing
5.Captain Nemo
6.Still Love That Little Devil
7.Red Sky
8.Time Waits For No One
9.Rock Will Never Die (Walk The Stage)
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}