Yksi 1980-luvun johtavista kultti hard rock -yhtyeistä Q5 palasi ensimmäisen uuden studioalbuminsa merkeissä 30 vuoteen, kun “New World Order” ilmestyi lokakuussa 2016.
Yhtye oli nähty vuonna 2014 oletetusti kertaluonteisessa jälleennäkemisessä Sweden Rock Festivalilla. Tuo keikka muuttui täysimittaiseksi paluuksi, kun miehet kokivat omaavansa yhä yhteisen kemian ja jotain annettavaa. Todellinen koetus toki saatiin täysin uuden studiotuotteen muodossa. Vaikka bändi on tällä albumilla edelleen tunnistettavissa Q5:ksi, se kuulostaa likaisemmalta sekä enemmän AC/DC-vaikutteiselta kuin 1980-luvun kukoistusaikanaan.
Fanien kiinnostus kuten aina, riippuu näkökulmasta. Ne, jotka kaipaavat “Steel The Lightin” toista osaa, eivät saa sitä täältä. Ja puolestaan ne, jotka kannattavat hienovaraisia melodioita, harmonioita ja kaupallista ulottuvuutta, eivät välttämättä pääse yhtä helposti “New World Orderin” sisälle.
On epärealistista odottaa, että yhtye olisi jatkanut siitä, mihin jäätiin vuonna 1985. Jonathan Scott K:n terävämmän kuuloiset vokaalit ovat jo starttitelineistä liikkeelle ampaistessa vaikuttavia. “We Came Here To Rock” tuo välittömät mielleyhtymät Saxoniin niin nimen kuin soundin osalta. Muistikuva on oikea, 30 vuotta aiemmin Yorkshiren mestarit tarjosivat saman nimisen kappaleen, joka häviää Q5:lle selvästi. Seuraavaksi soiva “One Night In Hellas” on jo nopeampi, loistavasti toimiva Q5-tyyliä esittelevä sovitus, hienoilla sooloilla saateltuna.
Puristit saattavat valittaa Floyd Rosen poissaolosta, mutta Rick Pierce sekä Dennis Turner tarjoavat laadukasta kitarointia, joka korostaa ja tukee sovituksia täydellisesti. Ensimmäinen single ja video “The Right Way” on yksinkertainen, välitön ja sisältää vahvoja koukkuja. ”There’s the right way, but the wrong way is a lot more fun”. Näin se on nähtävä.
Aiemmin mainituista onnistumisista huolimatta albumi saa todellisen arvonsa myöhemmissä helmissä, kuten “A Prisoner Of Mindissa” sekä nimikappaleessa, jossa hard rock kohtaa kuuluisat melodiat ja erinomaisen rytmin. Tämän osa-alueen hallitsevat varmaotteisesti basisti Evan Sheeley sekä rumpali Jeffrey McCormack.
Muualla on löydettävissä merkkejä amerikkalaisesta eeppisestä voimametallista kappaleessa “Unrequited (A Woman Of Darkness And Steel)“. Kaikki biisit eivät ole hittejä, ja albumin keskivaiheen notkahdus on pieni ennen kuin albumi palautuu uomaansa “A Prisoner Of Mindin” myötä. Bonusraita “Get Next To You” on sopiva tapa päättää kokonaisuus, vaikka Jonathanin laululinjat kulkevat tässä poikkeuksellisen matalalla.
Tuotanto on suoraviivaista, ei liian korkealle miksattua, mutta kitarat ja rummut ovat eturivissä, kuten pitää. Bändi kuulostaa raskaammalta kuin ennen, ja tämä on odotettavissa. Koko paketti on hienoa kuunneltavaa tämän vuosituhannen usein ylituotettuina, digitaalisina aikoina.
Q5 ei horjuta Dokkenin tai melodisen hard rockin kuningas Def Leppardin asemaa, mutta yhtye todistaa kiistatta, että ilman heitä metallimaailma 2010-luvulla olisi ollut selvästi tylsempi.
8½/10
Ville Krannila
1. We Came Here To Rock
2. One Night In Hellas
3. The Right Way
4. New World Order
5. Tear Up The Night
6. Halfway To Hell
7. A Prisoner Of Mind
8. Unrequited (A Woman Of Darkness And Steel)
9. Just One Kiss
10. Fear Is The Killer
11. Land Of The Setting Sun
12. A Warrior’s Song
13. Mach Opus 206
14. Get Next To You
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}