1970-luvun raskaassa rockissa UFOn levysuora hakee vertaistaan. Kuten Led Zeppelin, Black Sabbath, Deep Purple sekä Uriah Heep joitain vuosia aiemmin, brittiyhtye ylsi 1974-1978 välisenä aikana tähtikitaristi Michael Schenkerin johdolla nykypäivään verrattuna hyvin lyhyenä ajanjaksona lentoon, joka kantoi suvereenilla tasolla bändin aikakauden klassikoiden joukkoon.
Erityiseksi kaikkien aiemmin mainittujen legendojen tavoin UFOn teki soundin ainutlaatuisuus. Bändi oli uransa huipulla niin suosiossa kuin luovan voimansa myötä. Vasta 21-vuotias Schenker tuntui vuolevan kultaa jokaisella kirjoittamallaan nuotilla. Schenkerin soitto ja sävellykset, Phil Moggin juurekas blues-vaikutteinen tulkinta sekä Pete Wayn ja Andy Parkerin saumattomasti toimiva yhteensoitto loivat kokonaisuuden, jolla menestystä saatiin Amerikkaa myöten.
”No Heavy Petting” vuonna 1976 oli bändin viides täyspitkä, ja jatkoi edellisen vuoden ”Force It” -levyn nousukiitoa. ”Natural Thing” nimensä mukaisesti esittelee UFOn niin luonnollisessa tilassa, kuin odottaa saattaa ja oli pitkälle 2000-luvulle saakka vakionumero ryhmän settilistoissa. Merkittäväksi albumin teki viidennen jäsenen Danny Peyronelin virallinen liittyminen mukaan kosketinsoittajaksi. Kyseinen instrumentti toi lisäväriä yhtyeen soundiin.
Heavy Metal Kids– bändistä mukaan siirtynyt Peyronel ei jatkanut UFOssa tätä levyä pidemmälle, mutta osallistui aktiivisesti ”No Heavy Pettingin” biisinkirjoitukseen ja petasi tien hänen jälkeensä mukaan tulleelle Paul Raymondille, joka vaikutti yhtyeessä yhä vuonna 2019 tapahtuneen kuolemansa hetkellä.
”No Heavy Petting” oli myös viimeinen Ten Years After -basisti Leo Lyonsin tuottama UFO-pitkäsoitto. Lyons onnistui vangitsemaan yhtäaikaa kirkkaan sekä raskaan äänimaailman, joka tällä LP:llä on parhaimmillaan. Peyronelin soitto loistaa aiemmin mainitun ”Natural Thingin” osalta enemmän Schenkerin hallitsemaa sovitusta tukevasti ja näkyvämmin tämän jälkeen soivan ”I’m A Loserin” sähköpiano-osuuksissa. Dannyn kaksi soolona kirjoittamaa kappaletta ”Highway Lady” sekä ”Martian Landscape” istuvat UFOn perusilmeeseen ongelmitta. Päätöskappale ”Martian Landscape” ei nimen viittauksesta huolimatta kertonut Marsin maisemista vaan Peyronel kirjoitti sen kotimaastaan Argentiinasta.
”Natural Thing” ja ”I’m A Loser” ovat loistavia kappaleita, jotka molemmat on nostettu myöhempinä vuosina klassikoiksi. Käsittämättömästi ne eivät edes edusta tämän levyn parhaimmistoa vaan yhtye vain nostaa edetessään laadun korkeata rimaa ylemmäs. Peyronelin sävellystyön ja jazz-vaikutteisen pianon vahvistama ”Can You Roll Her” sekä Schenkerin jäätävän kaunis ”Belladonna” ovat bändin uran kovimpia suorituksia. Itseasiassa koko 1970-luvun hard rock -kisassa ne sijoittuvat todella korkealle.
Myöhemmin ”On With The Action” on edelleen ainutlaatuinen sovitus, jossa Schenkerin raskas riffi yhdistyy Moggin loistavaan ja erilaiseen tulkintaan. Vokalistilla oli usein vaikeuksia saada sanoituksia kasaan. Lyriikat syntyivät vasta viime metreillä studioon mentäessä ja mikrofonin jo odottaessa. Paineen alla saatiin tästä huolimatta aikaan timantteja, joista ”On With The Action” on yksi parhaimmista esimerkeistä:
And the queen who’s been standing behind the toilet door. The ministers staring, with his bible in his hand, was this gods children, he didn’t understand. On with the action, You need the fastest legs alive” – Philin runosuonta osuvimmillaan. Kaiken kruununa Schenkerin mahtava soolo biisin loppupuolella on kuin toiselta planeetalta.
”A Fool In Love” on cover-versio Frankie Millerin biisistä, jossa kuultiin Free-yhtyeen vaikutteita basisti Andy Fraserin sävellystyön ansiosta. UFOn oma materiaali oli 1976 niin korkealla tasolla, ettei tällaisiin olisi ollut edes tarvetta, mutta hienon tulkinnan bändi irrottaa myös tästä. Sessioissa taltioitiin pari muuta cover-vetoa ja muutama oma kappale jäi myös jälkipolvia varten pölyttymään hyllylle. Näitä saa kuullakseen tällä vuosituhannella ilmestyneillä uudelleenjulkaisuilla. Biisit ovat osaltaan yhtä korkeatasoisia, ja olisivat hyvin kelvanneet julkaisuun jo 1970-luvulla jossain muussa yhteydessä.
”Lights Out” vuonna 1977 oli lopulta levy, joka mursi UFOn kunnolla suuren yleisön tietoisuuteen ja oli todellinen kaupallinen menestys. ”No Heavy Petting” on materiaaliltaan vähintään yhtä laadukas, ja kieltämättä monipuolisempi kokonaisuus. Osa tästä kunniasta kuuluu varmasti Danny Peyronelille, mutta ennen kaikkea LP on viiden yksilön ja heidän yhdessä muodostamansa tiimin murskaava isku kilpailijoille. 50 vuotta myöhemmin sen arvo tuntuu vain kasvaneen.
9½/10
Ville Krannila
1.Natural Thing
2.I’m A Loser
3.Can You Roll Her
4.Belladonna
5.Reasons Love
6.Highway Lady
7.On With The Action
8.A Fool In Love
9.Martian Landscape
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}