Siinä missä vuoden 1995 “Burnt Offerings” esitteli raskaan, tylyn ja tarttuvuutta väistelleen Iced Earthin, nyt 30 vuoden rajapyykin saavuttava “The Dark Saga” oli kuin toista maata.
Yhtyeen miehistössä perustajajäsen ja johtohahmo Jon Schafferin sekä bändin ääneksi edellisen levyn myötä vakiintuneen Matthew Barlowin taustalla muutokset olivat enemmän tai vähemmän jatkuvia. Tällä albumilla mukaan liittyi rumpali Mark Prator, joka sai lähteä välittömästi sessioiden jälkeen. Basisti Dave Abell sekä soolokitaristi Randall Shawver tekivät puolestaan viimeiset esiintymisensä Iced Earth -studiolevyllä.
“The Dark Saga” oli myös tuottaja Jim Morrisin ensimmäinen yhteistyö yhtyeen kanssa, ottaen vastuun veljeltään Tomilta, joka oli tuottanut kaikki levyt yhdessä Schaefferin kanssa aina “Iced Earth” -debyytistä lähtien. Jim Morrisin ja Schafferin kollaboraatio jatkui vuoden 2011 “Dystopia“-albumiin saakka.
“The Dark Sagalla” bändi otti Todd MacFarlanen Spawn-sarjakuvaan perustuneen teeman myötä selvän askeleen suoraviivaisempaan, kompaktimpaan ja tarttuvampaan materiaaliin. ”I Died For You” -singlen johdolla lähes kaikki kappaleet nojasivat perustason 4-minuutin kestoon ja selkeisiin säkeistö-kertosäe-kitaramelodia -rakenteisiin. “Burnt Offeringsin” synkkyyden vastakohdaksi Schafferin materiaali otti nyt positiivisemman sävyn. Missään nimessä balladi- tai rakkauslaululinjalle ei menty, vaikka aiemmin mainitun “I Died For Youn” sanoma tätä suuntaa lähenteli.
Loistavat ”The Hunter” ja ”Slave To The Dark” kuuluivat viimeisiin keikkoihin saakka Iced Earthin konserttien vakionumeroihin, ja syystä. Lähes koko albumi on soitettu läpi liveareenoilla läpi jossain vaiheessa, mikä kertoo osaltaan biisien purevuudesta sekä tunnistettavuudesta. Kannattaa tarkistaa myös erinomainen livetripla ”Alive In Athens” vuodelta 1999. Levyllä kuullaan hienot ja energiset livetulkinnat lähes kaikista ”The Dark Sagan” kappaleista.
Tarttuvuus tuo musiikkiin ja Barlowin tulkintaan aivan uudenlaista syvyyttä, jota monet pitivät heikkoutena. Tosiasiassa tämä puoli korostaa nimenomaan Schefferin vahvuuksia säveltäjänä. Barlow puolestaan pääsee käyttämään ääntään sen kaikilla ulottuvuuksilla ja selvästi enemmän variaatiolla, ladaten myös tätä kautta reilusti tunnetta mukaan.
Suorituksesta on vaikea nostaa esiin yhtä kohokohtaa, mutta jäätävän kovana soi lopun “The Suffering“-trilogia “Scarred“, aiemmin mainittu “Slave To The Dark” sekä jotain maagista sisältävä ”A Question Of Heaven”, jossa Barlow tunnelmoi duettona kälynsä ja vokaalivalmentaja Katen kanssa. Taivaan porteilta rakkauden tähden käännytetyn päähenkilön vihaa ja tuskaa kanavoiva Barlow tekee tässä yhden uransa kovimmista vokaalisuorituksista.
Shawverin soolot jäävät lähinnä sovitusten perusrakenteita värittäviksi satunnaisiksi pyrähdyksiksi. Toki riffien rutistus on edelleen kohdallaan, mutta tylyydestä on nyt pahin kärki leikattu pois. Vastaavasti Morrisound-studioiden jälki on ollut aina vahvaa ja ”The Dark Saga” on yksi Iced Earthin diskografian parhaiten onnistuneita äänimaailmaltaan.
Sarjakuvaan perustunut kansitaide toi laajempaa näkyvyyttä ja LP:n vastaanotto oli pääasiassa positiivinen, vaikka negatiivisia lausuntoja bändin peruskiveen luottaneilta faneilta sekä kriitikoilta luonnollisesti tämän ohella saatiin. Kaikki fanit eivät arvostaneet melodisempaa suuntaa ja ne väsyneet kommentit ”sielunsa myymisestä kaupallisuuden alttarille” saatiin kaikki jälleen kehiin.
Kokoonpanon pyöröovet konkretisoituvat takakannessa, jossa seisoo basisti Keith Mensner, joka liittyi hetkeksi mukaan sessioiden jälkeen, mutta ei selvinnyt edes kiertueelle asti. Livekeikoilla basistin paikan otti James MacDonough. Samoin rumpali Prator ei kelvannut konserttilavalle, vaan yhtyeessä joitain taukoja lukuunottamatta loppuun saakka vaikuttanut Brent Smedley sai tämän kunnian.
Bändin jo aiemmin tasaisessa kasvussa ollut suosio lähti voimakkaampaan nousuun erityisesti Euroopassa, ja seurannut vuoden 1998 ”Something Wicked This Way Comes” räjäytti lopullisesti ovet auki menestykseen. ”The Dark Saga” saattaa olla enemmän kokoelma yksittäisiä Iced Earthin yksilö- ja yhteissoiton taitoa esitteleviä raitoja kuin todella merkittävä albumikokonaisuus, mutta kun taso on näin jäätävän kova, ei lopputuloksesta valittamista löydy.
9+/10
Ville Krannila
1.Dark Saga
2.I Died For You
3.Violate
4.The Hunter
5.The Last Laugh
6.Depths Of Hell
7.Vengeance Is Mine
8.Scarred
9.Slave To The Dark
10.A Question Of Heaven
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}