Aikanaan vuonna 1996 Apocalyptican debyytti ei herättänyt kaikkialla suurta huomiota ja levyn merkittävyys on kasvanut nykyisiin mittoihinsa vasta paljon myöhemmin. Joissain arvioissa neljällä sellolla tulkittu Metallica-materiaali sai jopa suoran lyttäyksen kriitikoilta, ja tuolloin oman ”Load”-albuminsa kanssa vahvasti mielipiteitä jakaneen Metallican lähinnä vuosien 1986 ja 1991 ”Master Of Puppets” sekä ”Metallica” -klassikoilta poimituista hiteistä koostunut kokonaisuus tuntui jättävän joko kylmäksi tai liitävän yli tajunnan.
“Plays Metallica By Four Cellos” osoitti, että metallin ydin, riffit, rytmi ja dramaattinen kaari, voi hyvin hengittää ilman siihen olennaisesti liitettyjä sähkökitaraa sekä rumpuja. Neljän sellon jylhä sointi tuo Metallican klassikoihin, kuten “Enter Sandmaniin“, “Master Of Puppetsiin” ja “The Unforgiveniin” barokkimaisen kurinalaisuuden sekä synkän romantiikan.
Eicca Toppisen, Paavo Lötjösen, Max Liljan sekä Antero Mannisen vuonna 1993 Sibelius-akatemiassa perustama kvartetti oli rakentanut ilmaisuaan muutaman vuoden ennen levyn julkaisua. Metallicaa suuresti fanittaneet muusikot olivat soitelleet bändin musiikkia keikoillaan ja kuulemastaan vakuuttunut EMI-yhtiön edustaja suositteli levyttämään muutaman näistä tulkinnoista. Minkäänlaista varmuutta projektin suosiosta ei ollut ja on hyvä muistaa, että tämä on ennen raskaan musiikin ja perinteisten orkesterisovitusten kulta-aikaa, jonka paradoksaalisesti käynnisti nimenomaan Metallica ”S&M”-levyllään myöhemmin 1990-luvun lopussa.
Apocalyptica päätyi taltioimaan alkuperäiselle pitkäsoitolle kahdeksan Metallican kappaletta, suurta osaa näistä on lyhennetty alkuperäisistä ja sovitukset toimivat tätä kautta kompakteina otteina. Soittajat hyödyntävät selloa instrumenttina vakuuttavasti ja koko dynamiikka-ala on käytössä. Perkussiota mukaillaan yhdellä soittimella, matalat äänet hoitavat basson ja ylälinjat kantavat puolestaan James Hetfieldin laulumelodiat.
Kieltämättä Metallican kuluneisiin sävellyksiin on tätä kautta saatu paljastava näkökulma, ”Sad But True” sekä ”Master Of Puppets” ovat lähinnä muistissa riffiensä ja Hetfieldin laulun kautta, mutta tosiasissa sovituksissa on paljon harmonioita sekä käänteitä, jotka Apocalyptica on instrumentaaleina sellojensa avulla saanut esille. Näiden kautta alkuperäisille versioille saadaan samalla uudenlaista syvyyttä.
Toisaalta basson ja rumpujen puute kuluu nimenomaan ”Sad But Truen” louhivassa sovituksessa jonkinlaisena staattisuutena. Vastaavasti parhaaksi tulkinnaksi nousee “The Unforgiven”, jonka kauneus saadaan loistavasti esiin ja merkillisesti biisin sanoma tuntuu heräävän murskaavan masentavana eloon paremmin nimenomaan Apocalyptican tulkitsemana.
Loppujen lopuksi ”Plays Metallica By Four Cellos” on samalla omilla jaloillaan seisova kulttiteos ja portti klassisen musiikin sekä metallin välille. Albumi on dramaattinen sekä yllättävän intensiivinen kunnianosoitus, joka avasi Apocalypticalle oman vakuuttavan nousujohteisen urapolun ja laajensi jälleen kerran käsitystä siitä, mitä metallimusiikki voi olla.
Yhtye on jatkanut seuranneet kolme vuosikymmentä kasvaen yhdeksi kotimaisen raskaan musiikin pioneereista, ja suosiota on riittänyt ympäri maailmaa. Omaa materiaalia on julkaistu tämän debyytin jälkeen yhteensä kahdeksan täyspitkän muodossa, mutta silti heidät muistetaan yhä parhaiten Metallica-tulkinnoistaan. Bändi on myös itse aktiivisesti vaikuttanut tähän julkaisemalla jatko-osan ”Plays Metallica By Four Cellos Vol. 2” pari vuotta sitten ja ahkerasti soittamalla biisejä livekonserteissa. Myös livelevy tästä kontekstista on vuosien varrella saatettu markkinoille.
”Plays Metallica By Four Cellos” saattaa yhden ymmärrettävän kuuntelukulman kautta tuntua yliarvostetulta ja monotoniselta teokselta, mutta erityisesti vuosikymmenien pohjustaman suurennuslasin läpi tarkasteltuna sen vaikutus raskaan musiikin kenttään on kiistaton.
9-/10
Ville Krannila
1.Enter Sandman
2.Master Of Puppets
3.Harvester Of Sorrow
4.The Unforgiven
5.Sad But True
6.Creeping Death
7.Wherever I May Roam
8.Welcome Home (Sanitarium)
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}