Death metallin ja black thrashin todellinen pioneeri? Tästä kunniasta on käyty vuosien varrella fanien sekä foorumien keskuudessa loputonta väittelyä. Usein Possessedin vuoden 1985 klassikko ”Seven Churches” päätöskappaleensa “Death Metal” vahvistamana nostetaan esiin, samalla tavalla kuin muutamaa vuotta aikaisemmin ilmestynyt Venomin ”Black Metal”. Tulevien musiikkilaatikoiden mukaan nimetyt levyt ja biisit ovat olleet omiaan vahvistamaan käsityksiä. Yhtälailla Bathoryn debyytti, Celtic Frostin EP “Morbid Tales” sekä “To Mega Therion” -LP voisivat olla merkkipaaluja. Lisäksi Morbid Angel julkaisi ensimmäisen demonsa keväällä 1986. Tiedostamattaan kruunua tavoittelevia oli siis 1980-luvun puolivälin maisemissa tarjolla, ja kenelle kunnian antaa, on pitkälti mielipidekysymys.
Joka tapauksessa Brasilia ei näinä vuosina juhlinut metallimusiikin etulinjassa. Käytännössä koko mantere oli unohdettu, vaikka myös tässä maailman kolkassa erilaisissa kotistudioissa viriteltiin soittimia alkeellisista lähtökohdista länsimaisten sankareiden tahdissa. Sepultura oli syksyllä 1985 tehnyt ensimmäisen ulostulonsa EP:llä ”Bestial Devastation”, mikä oli split Overdosen kanssa. Yhtye oli saanut sitä varten sopimuksen Cogumelo-merkin kanssa ja julkaisu päätyi monen muun paikallisen yrittäjän rinnalla Kerrang-lehden demoarvioon. Ensimmäinen täyspitkä ”Morbid Visions” taltioitiin sen jatkoksi viikossa kesällä 1986 ja sen myötä kotipaikkakunnaksi vakiintui kansainvälisempi São Paulo.
“Morbid Visionsin” kappaleita ei voi varsinaisesti kutsua sävelletyiksi ja sovituksia ei käytännössä ole, vaikka muutama yllättävän tarttuva riffi keulamies Max Cavaleran toimesta kuullaan. Levy tuo esiin kaikki 1980-luvun puolivälin underground death metallin rajoitteet ja ilmapiirin, jossa tämän kaltaisesta hyökkäyksestä muodostui eräänlainen ihanne. Nykyisin tämän kaltaista harvemmin kuullaan edes alkeellisimmilla genren demoilla. Toisaalta nauhoitustekniikka on tänä päivänä kuin toisesta universumista, jolloin vertailu on vähintään epäreilua.
Nimensä mukaisesti doom-sävyjä sisältävä “Troops Of Doom” on edelleen yksittäinen kohokohta. Sovitus on selvästi tiiviimpi ja mietitympi kuin useimmissa muissa albumin esityksissä. Ei ihme, että nimenomaan tämä tulkinta päädyttiin levyttämään pian uusiksi. Biisi oli ainoana valintana mukana yhtyeen settilistassa äskettäin päätöksensä saaneella uran jäähyväiskiertueella ja kuultiin viimeisessä konsertissa. Muuten tätä materiaalia ei Cavaleran veljesten bändistä poistumisen jälkeen livenä Sepulturan toimesta esitetty.
Soundit olivat – mikäli mahdollista – vielä raaemmalla tasolla, kuin edeltäneellä EP:llä. Igor Cavaleran rummuista puuttui osia ja Maxin sekä Jairo T:n kitarat eivät olleet keskenään vireessä. Välillä musiikin kaoottisuus saa jäsenet soittamaan eri tahtiin. Ainoana soittajana yhä Sepulturassa vaikuttava basisti Paulo Jr. on kreditoitu, mutta ei tosiasiassa soittanut levyllä, vaan Jairo hoiti basso-osuudet. Bassoa ei ole miksattu millään tavalla, mikä lienee osa albumin viehätyksestä. “Morbid Visions” jäi Jairon viimeiseksi esiintymiseksi yhtyeen riveissä ja seuraavalla “Schizophrenia“-täyspitkällä mukaan liittyi bändiä vahvasti uran loppuun saakka luotsannut kitaristi Andreas Kisser.
Satanistinen imago sekä englannin sanakirjasta poimitut lyriikat peilasivat vahvasti Venomin ja Celtic Frostin teoksiin. Albumin nimen voi nähdä tribuuttina jälkimmäiselle kokoonpanolle. Sanoituksia ei kannata lukea erityisen syvällisesti, jotta eräänlainen viattomuuden illuusio ei katoa. Sepultura ei ollut Venomin kaltainen röyhkeä ryhmä, ja viisaasti navigoi suurempiin piireihin päästyään omalle selvästi vakaammalla pohjalla toimineelle teemalliselle alueelle.
Myöhempiin mestariteoksiin kuten ”Beneath The Remains” tai ”Arise” verrattuna ”Morbid Visions” on kivikauden tuotos, mutta sen pioneeriarvoa ei voi kiistää. Bändi siirtyi thrash metallin pariin melko nopeasti, mutta vuonna 1986 käytännössä kukaan ei tehnyt näin raakaa ja alkukantaista tulkintaa.
Cavaleran veljekset nauhoittivat tämän levyn sekä ”Bestial Devastation” -EP:n uudelleen vuonna 2023, ja nämä versioinnit kannattaa tarkistaa. Niistä luonnollisesti puuttuu se raaka viattomuus ja ohjaamaton energia, joka Belo Horizonten pojilla 40 vuotta sitten oli, mutta omana itsenäisenä kokoelmana uudempi materiaali toimii hyvin. Maxin ja Igorin vimma ei ole levyn perusteella laantunut. Ilmeisesti erimielisyyksiin kaatuneen kokoonpanon välinen vimma piti myös veljet poissa lavalta Sepulturan päätöskonsertissa.
7-/10
Ville Krannila
1.Morbid Visions
2.Mayhem
3.Troops Of Doom
4.War
5.Crucifixion
6.Show Me The Wrath
7.Funeral Rites
8.Empire Of The Damned
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}