“Blind” sekä ”Deliverance”-levyillään Pohjois-Carolinan suuruus Corrosion Of Conformity oli määritellyt oman musiikillisen lohkonsa ainutlaatuisella tavalla. Yhtyeen sludge metallin ja stoner rockin fuusio yhdistyi tarttuviin melodioihin tavalla, joka puri suureen yleisöön ja menestyskaava oli tätä myöten saatu onnistuneesti luotua. Bändi ei liikkunut genrelle tyypillisessä ajoittain puuduttavassa synkistelyssä, mutta grungen valtakaudella osasi kanavoida kantaa ottavan materiaalin radiosoittoon sopivaksi.
Bändin viides täyspitkä “Wiseblood” oli yhtyeen viimeinen suurelle Columbia-levymerkille taltioitu albumi ja astui askeleen lähemmäksi perinteistä heavya, vaikka thrash, groove ja sludge-vaikutteista ei eroon päästy. Tunnelma on astetta tummempi kuin aiemmin ja yhtye tuntuu saaneen entistä enemmän varmuutta tekemiseensä. Levyn nimi otettiin Flannery O’Connorin vuoden 1952 novellista Wise Blood, joka sodanjälkeisessä Amerikassa sai lukijoiden arvostusta monipolvisten uskonnollisten teemojensa kautta.
Biisit ovat tarttuvia ja maanläheisiä, päälinja ei ole merkittävän raskas, mutta Pepper Keenanin erinomainen vokaalisuoritus luo levylle intensiivisen ja melodisen tunteen. ”King Of The Rotten” sekä Grammy-ehdokkuuden saanut single ”Drowning In A Daydream” yhdistelevät tarttuvia osuuksia sisäänpäinkäätyneisiin riffeihin, jotka eivät onneksi ylisuorita kestossa vaan biisit on sovitettu verrattaen kompakteiksi.
James Hetfield karjuu taustoja ”Man Or Ash” -kappaleessa, joka voisi olla Metallican 1990-luvun lopun tuotantoa. Levyltä löytyy tyly esitys ”Fuel” – samalla nimellä Metallica avasi seuraavan vuoden ”Reload”-levyn. Kyse on toki eri kappaleista. Tämän jälkeen seitsemän minuuttia kellottava instrumentaali ”Bottom Feeder” päättää matkan pohdiskelevasti ja pikkuhiljaa uhkaavuutta kasvattaen. Kuulija joutuu tarkistamaan tässä kohtaa, ettei Tony Iommi ole myös vierailemassa; niin Black Sabbath -legendan mieleen tuovia sooloja Woody Weathermanin toimesta sävellyksessä viljellään.
Keenanin ja Weathermanin kitarat soivat alasviritettynä ja Sabbath -mielleyhtymät maustettuna eteläisten osavaltioiden sludge-soundilla on tässä tapauksessa onnistunut keitos. John Custerin tuotanto on terävä korostaen samalla eri instrumenttien iskukykyä. Vuonna 2020 menehtynyt rumpali Reed Mullin takoo tehokasta rytmiä, muodostaen maton, jonka päälle musiikki taitavasti rakentuu.
Teemoiltaan LP nojaa pettymyksen ja amerikkalaisen rappion ilmiöihin, ilman kliseistä ranteiden avaus -näkökulmaa. Musiikki tuntuu kuvaavan tunnelmia sanojen rinnalla tasapäisesti. Keskitempoiset sovitukset ovat toki samasta puusta veistettyjä, mutta aiemmin mainitut tarttuvat melodiat sekä Keenanin tulkinta pitävät kokonaisuuden mielenkiintoisena.
”Wiseblood” ei yltänyt edeltävien levyjen myyntilukuihin, vaikka sai kriitikoilta positiivista palautetta ja kuusinumeroinen luku on kauppojen hyllyiltä päätynyt uusille omistajille. Columbia katkaisi tätä myöten sopimuksen ja seuraavaa levyä saatiin odottaa neljä vuotta. ”America´s Volume Dealer” siirsi yhtyeen entistä melodisempana ja jollain tavalla ajasta irrallisena uuden vuosituhannen puolelle. ”Wiseblood” sen sijaan on 1990-luvun maisemaan täydellisesti osuva musiikillinen kannanotto. Monoliitti pienoiskoossa.
8+/10
Ville Krannila
1.King Of The Rotten
2.Long Whip/Big America
3.Wiseblood
4.Goodbye Windows
5.Born Again For The Last Time
6.Drowning In A Daydream
7.The Snake Has No Head
8.The Door
9.Man Or Ash
10.Redemption City
11.Wishbone (Some Tomorrow)
12.Fuel
13.Bottom Feeder (El Que Come Abajo)
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}