UFO – You Are Here (2004)

MAINOS:



Brittiläinen hard rockin legenda UFO päätti toisen menestyksekkäästi alkaneen yhteistyönsä kitaristi Michael Schenkerin kanssa usean vaikean vuoden jälkeen 2000-luvun alkupuolella. Bändin viimeinen Euroopan kiertue loppuvuodesta 2000 oli katastrofi Schenkerin ollessa lavalla niin huonossa kunnossa, että kertoi yleisölle tiivistetysti tilanteesta: ”I suck”.

Vokalisti Phil Mogg ja omien päihdeongelmiensa kanssa paininut basisti Pete Way jatkoivat taistelua, josta klassiseen kokoonpanoon kuuluneet kosketinsoittaja/kitaristi Paul Raymond sekä rumpali Andy Parker olivat jo aiemmin suurelta osin Schenkerin vuoksi poistuneet.

Yksittäistä hyväntekeväisyyskeikkaa lukuunottamatta UFO ei soittanut tuon epäonnistuneen kiertueen jälkeen livenä yli kolmeen vuoteen. Välissä puristuksella saatiin ulos heikko ”Sharks”-albumi. Schenkerin mukaan vuonna 2003 Mogg pyysi kitaristia luopumaan oikeuksistaan UFO-nimeen, sillä vokalistin ”oli saatava tehdä töitä”. Schenker taipui ja kaksikko lähti lopullisesti omille teilleen.

Michaelin poistuttua Raymond palasi kehiin, rumpuihin saatiin tekijämies Jason Bonham ja kitaraan yksi genren arvostetuimpia soittajia, Vinnie Moore. Uudelleen kasvonsa luonut yhtye julkaisi paluukiekon ”You Are Here” maaliskuussa 2004. Monet tuomitsivat bändin epäonnistumaan, vaikka historia oli jo todistanut UFOn tehneen erittäin onnistuneita levyjä läpi 1980-luvun muiden kitaristien kanssa.

Moore oli tehnyt läpimurron 1980-luvun puolivälissä Mike Varneyn Shrapnel-levymerkin kautta ilmestyneellä ”Mind’s Eye” -levyllä, ja sai nyt UFOssa toteuttaa progressiivisia vaikutteitaan. Monet kaipasivat Schenkerin melodista tyyliä, joka on kiistatta ainutlaatuinen, mutta Moore täytti omalla soundillaan paikan enemmän kuin hyvin. Yhtyeen bluesia tihkuva hard rock yhdistyi mielenkiintoisella tavalla uusien jäsenten tuomaan väriin, jota tämä albumi hyvin edustaa.

Bonham lisäsi osaltaan voimakkaalla soitollaan raskautta sovituksiin. Levy jäi ainoaksi studioteokseksi Jasonin kanssa, mutta hänen vaikutuksensa on selvästi kuultavissa nostaen ”You Are Heren” musiikillisesti UFOn onnistuneimmaksi suoritukseksi viimeisen 20 vuoden ajalta. Tosin vuonna 2006 seurannut ”The Monkey Puzzle” yltää lähelle.

Vaikeat vuodet hankalaksi osoittautuneen kitaristin kanssa saivat bändin esiintymään vapautuneesti ja uudella vimmalla tuoden elävästi mieleen Deep Purplen edellisen vuosikymmenen albumillaan ”Purpendicular”. Mogg on parhaimmillaan ”Mr. Freezen” ja ”When Daylight Goes To Townin” kaltaisissa keskitempoisissa sovituksissa, joissa laulajan mustaa huumoria tihkuvat sanoitukset sekä terävä tulkinta varastavat huomion.

Mooren soitto on UFOn pitkää historiaa kunnioittavaa. Kitaristin parasta osaamista esittelevät ”The Wild One” sekä ”Jello Man” kuulostavat perinteiseltä brittiläiseltä hard rockilta, jonka uomiin Vinnie pudottelee melodisia soolo-osuuksia. Viisaasti Schenkerin hyökäävämpään otteeseen ei mennä, vaan sävellykset ovat hillitympiä antaen muille instrumenteille sekä Moggin vokaaleille ansaittua tilaa.

Kohokohta ei niin yllättäen löytyy balladiosastolta, Moggin laulaessa ”Hey Baby Blue, where you running now in your own life”. Kappale on UFOa parhaimmillaan. Tommy Newtonin Saksassa tuottama materiaali elää ja hengittää viisikon mukana. Yhtye tietää, ettei ”Obsession” tai ”The Wild, The Willing And The Innocent” ole enää realistisena tavoitteena, vaan musiikkia luodaan omilla ehdoilla ja todennäköisesti vain omiin mieltymyksiin perusteisiin.

UFO tuntui kulkevan ”You Are Here” julkaisun jälkeen kohti uutta kukoistusta. Myös Parker teki paluun riveihin, mutta vaikeudet alkoivat kasaantua kun syvemmälle addiktioon luisunut Way sai lähteä vuonna 2008. Basisti menehtyi neljä vuotta sitten. Viimeisinä vuosina yhtyettä ovat rasittaneet myös Raymondin kuolema sekä Moggin terveysongelmat, jotka pakottivat bändin keskeyttämään jäähyväiskiertueensa.

On epävarmaa, nähdäänkö brittilegendaa enää konserttilavalla, onneksi rikas musiikillinen perintö elää.

8+/10

Ville Krannila

1.When Daylight Goes To Town
2.Black Cold Coffee
3.The Wild One
4.Give It Up
5.Call Me
6.Slipping Away
7.The Spark That Is Us
8.Sympathy
9.Mr. Freeze
10.Jello Man
11.Baby Blue
12.Swallow

Profiili | + artikkelit

Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.