Melodisen metallin saralla kotimaista Burning Pointia on vaikea ohittaa. Yhtye on tahkonnut heviään jo yli 25 vuotta ja onnistunut nostamaan profiiliaan kohtalaisesti markkinoilla, joita ei erityisesti nykypäivän tilanteessa voi pitää helppoina.
Nyt käsittelyssä oleva levy ilmestyi vuosikymmen sitten ja oli yhtyeen ensimmäinen AFM-levymerkille, samalla kyseessä oli ensimmäinen julkaisu sitten vuoden 2012 “The Ignitorin.” Levyn nimeäminen bändin itsensä mukaan kertoo yleensä jonkinasteisesta uudistumisesta ja sen astisen uran paketoimisesta. Tästä oli kysymys, sillä albumilla Burning Point levytti uusiksi kuusi vanhaa kappalettaan ja tarjoili niiden rinnalla neljä uutta sävellystä sekä yhden cover-vedon.
Bändi kasvoi kuusimiehiseksi kosketinsoittaja Jarkko Väisäsen liityttyä mukaan ja remmiin astui myös uusi basisti Sami Nyman. Selkein muutos tapahtui laulajan tontilla. Kaikilla aiemmilla Burning Point -albumeilla vokalistin töitä hoitanut Pete Ahonen keskittyi tällä levyllä vain kitaristin hommiin ja laulajaksi saapui Battle Beastista aiemmin tuttu Nitte Valo. Valinta nostatti hiukan kulmakarvoja, mutta levyä kuunnellessa on mukava huomata miten Niten rouheat vokaalit sopivat Burning Pointin musiikilliseen ulosantiin.
Niten laulun nostaminen korkeammalle miksauksessa olisi ollut hyödyksi, nyt lauluraidat jäävät liikaa musiikkimaton taustalle. Battle Beastin aiempia vokaalirevityksiä rakastaville Niten esitys saattaa myös olla pettymys, mutta musiikkityyli ei tässä kohtaa kaipaa mitään turhia vokaaliakrobaattitemppuja.
Kokoonpanomuutoksista huolimatta musiikillisesti Burning Point kuulostaa levyllä itseltään. Vanhojen kappaleiden uudelleen lämmittelyistä puolet on peräisin yhtyeen kakkoslevyltä ”Feeding The Flames” ja loput tarjoillaan ykkös- ja kolmosalbumeilta. Muutokset sovituksissa ovat hienoisia, omiin suosikkeihini kuuluva ”All The Madness” tuo enemmän koskettimia esille ja yleisesti Ahosen sekä toisen kitaristi Pekka Kolivuoren kitarasoundia on päivitetty modernimpaan ja raskaampaan suuntaan. Luonnollisesti uusi lauluääni tuo selkeän mielenkiintotekijän mukaan yhtälöön, mutta kokonaisuutena uskollisia latuja edetään.
Uudet biisit istuvat vanhojen sekaan mukavasti ja lajissaan ne ovat perushyviä sävellyksiä. Sellaista klassikkobiisiä, joka haastaisi vanhat suosikit tosissaan, ei joukkoon mahdu. Uudemmasta materiaalista ”Find Your Soul” iskee kehiin tarttuvimmat melodiat, mutta eivät muut sävellykset huonoja ole. Lopussa kuullaan vielä versio Kissin vuoden 1984 aliarvostetusta ”I’ve Had Enough (Into The Fire)”- kappaleesta. Alkuperäiseen verrattuna tempoa on laskettu ja koskettimet ovat luonnollisesti vahvemmin mukana, mutta kyllä näin hyvää biisiä tällä tavoin tulkittuna kuuntelee.
Loppujen lopuksi Burning Pointille levy toimi eräänlaisena välietappina. Uudet versiot vanhoista biiseistä eivät ylitä alkuperäisiä ja uusia kappaleita ei ole vielä sen vertaa, jotta bändin tulevaisuuden suuntaa olisinut voinut tämän perusteella tarkasti sihdata. Kokonaisuus jää liian sekavaksi yltääkseen yhtyeen parhaimpien julkaisujen joukkoon. Toisaalta bändi kuulostaa levyllä ammattitaitoiselta ja ennen kaikkea oman linjansa vakaasti hallitsevalta. Todellisten rahkeiden mittaaminen jäi vielä seuraavaan kertaan.
8-/10
Ville Krannila
1. In The Shadows
2. All The Madness
3. Signs Of Danger
4. Find Your Soul
5. Heart Of Gold
6. My Darkest Times
7. Dawn Of The Ancient War
8. Into The Fire
9. Queen Of Fire
10. Blackened The Sun
11. I’ve Had Enough (Into The Fire)
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}