King Diamond palasi levytyskantaan Mercyful Faten odotetun reunionin jälkeen kesäkuussa 1995 ilmestyneellä ”The Spider’s Lullabye” -albumilla. Edellisestä täyspitkästä “The Eye” oli tuossa kohtaa kulunut lähes viisi vuotta. Välissä toki Diamond oli taltioinut useamman levyn Mercyful Faten kanssa ja kiertänyt yhtyeen keulilla ahkerasti.
Kyseessä ei poikkeuksellisesti ollut täysiverinen konseptialbumi, A-puoli koostui yksittäisistä tarinoista ja nimen mukainen teema säästettiin kääntöpuolelle. Kitaristi ja avustava tuottaja Andy LaRocque oli edelleen uskollisesti paikallaan, mutta muu jäsenistö oli mennyt neljän vuoden aikana vaihtoon. Lopputuloksessa tämä ei kuulu, vaan kapellimestarit ovat onnistuneet ohjaamaan soittajiaan takuuvarmaan suoritukseen. LaRocquen mukaan sessiot olivat haasteelliset osittain uusien jäsenten ja myös tuottajavaihdoksen, Amerikassa tapahtuneiden nauhoitusten sekä The Dallas Sound -studion vuoksi. Lisäksi taustalla oli kokonaan uusi levy-yhtiö.
Varsinaisessa musiikissa tämä ei onneksi kuulu, King kiljaisee heti ”From The Other Siden” ensitahdeista tavaramerkki falsetit ja LaRoquen sekä toisen kitaristi Herb Simonsenin kitarakuviot on sävelletty taidokkaasti. Uusi rytmiryhmä esittää osuutensa päämiehiä tukien ilman sen kummempaa sanomista ja tarvittavan tilan antaen.
Valitettavasti ensimmäiseksi huomio kiinnittyy soundiin, joka on harmittavan ohut ja tunkkainen. Pikainen tarkistus ja kyllä, kyseessä on sama studio ja vipuja käänteli sama studioteknikko Tim Kimsey kuin Mercyful Faten aikakauden kiekoilla. Saattaa olla, että materiaalia suollettiin ulos sellaisella autopilotilla, ettei kukaan ehtinyt kyseenalaistaa edes aikakauden ympäröineessä koruttomassa soundimaailmassa poikkeuksellisen suttuista lopputulosta. Tästä levystä ilmestyi 2015 remasteroitu 20-vuotisjuhlaversio, joka onnistuu selvästi kohentamaan alkuperäisestä.
Itse biisit ovat pääosin erittäin laadukkaita ja levy ei 47 minuutin kestollaan ole millään tavalla ylipitkä. Kääntöpuolen Harry-nimisen hahmon hämähäkkifobiaa Diamondin tapaan värikkäästi kuvaileva eepos sisältää muutamia erinomaisia koukkuja, ja alkupuolelta takuuvarmaa kummitustarinaa kertova “The Poltergeist” on hyvä osoitus Diamondin sävelkynän terävyydestä. Materiaali säilytti laatunsa vuosikymmenellä, joka jää kiistatta tanskalaisen tuotteliaimmaksi. Tuona aikana Diamond julkaisi King Diamond – ja Mercyful Fate -yhtyeiden kautta yhteensä yhdeksän studiolevyä ja kiersi molempien bändien keulilla myös yhteisillä rundeilla.
Päätöskappale “To The Morgue” nousee yllättäen vuosikymmenien jälkeen koko levyn parhaaksi esitykseksi hitaammalla ja raskaalla sovituksella. Tähän myös tunkkainen äänimaailma tuntuu merkillisesti sopivalta. Sioundikuvasta on pakko rokottaa pisteitä, mutta muilta osin levy ei merkittävästi häviä edeltäjilleen. Tämän tasoista materiaalia oli King Diamondilta seuraavaksi luvassa vasta seuraavan vuosituhannen alkupuolella.
8+/10
Ville Krannila
1.From The Other Side
2.Killer
3.The Poltergeist
4.Dreams
5.Moonlight
6.Six Feet Under
7.The Spider’s Lullabye
8.Eastmann’s Cure
9.Room 17
10.To The Morgue
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}