Heavy Metallin luottohyökkääjä Primal Fearilla on diskografiassa studiolevyjä lähes 30 vuoden uran aikana ilmestynyt kunnioitettava määrä, ja ryhmä on ollut yksi genren tasavarmimpia suorittajia.
Keulalla tässä vaikuttaa vokalisti Ralf Scheepers, tarkistamatta miehellä lienee ikää jo vähintään 60 vuotta, mutta falsetti soi yhä kirkkaasti ja voimalla kuin vanhoina hyvinä aikoina, jolloin Gamma Rayn debyytti ”Heading For Tomorrow” vakuutti fanit saksalaisen kyvyistä. Basisti Mat Sinner toi mukaan paitsi tuotanto-osaamisen ja oman yhtyeensä sävellysvaikutteet, myös persoonallisen soittonsa, jonka päälle lukuisat eri kitaristit ovat päässeet lyömään omat leimansa. Riffit ovat aina soineet perinteisen terävästi, mutta pieniä suunnanmuutoksia on vuosien varrella saatu, erityisesti ruotsalaisen sävellysvelho Magnus Karlssonin liityttyä mukaan.
Vuonna 2005 julkaistu ”Seven Seals” on yksi bändi vahvimmista teoksista ja jatkoi edellisten ”Devil’s Ground” sekä ”Black Sun” -albumien noususuhdannetta. Tällä levyllä yhtye tuntuu siirtäneen vaihdetta enemmän melodisempaan ja tunnelmoivaan suuntaan, mikä sopi yleisilmeeseen mainiosti ja korosti yhtyeen luonnollista halua liikkua muualle esimerkiksi ensimmäistä LP:tä hallinneista power metal -vaikutteista. Voimametallia ei ole kokonaan unohdettu kuten ”All For One” todistaa, ja mukaan on tuotu enemmän koskettimia, jotka värittävät onnistuneesti sävellyksiä. Raskaudesta ei silti ole tingitty. Sinnerin kanssa ohjaimissa on Charlie Bauerfeind, ja kaksikko on tehnyt hienoa työtä.
Albumin ensimmäinen puolisko on lähes täydellinen kattaus heavy metallia, keskitempoiset Judas Priest -kuviot yhdistyvät loistavan nimikappaleen kosketinsävyiseeen sovitukseen ja tätä seuraava ”Evil Spell” vakuuttaa omintakeisella sovituksella. Scheepers loistaa, mutta myös tässä kokoonpanossa vaikuttaneet kitaristit Tom Naumann sekä Stefan Liebling kattavat pöydän hyvin vokalistille valmiiksi. Useita vuosia rummuissa esiintynyt Randy Black istui Primal Feariin tyyliltään loistavasti, joten myös rytmiosasto on priimakunnossa.
Aivan loppuun asti vauhti ei millään kanna, ja muutama keskinkertainen sävellys on lipsahtanut mukaan. Primal Fear versioi vielä Sinnerin ”Question Of Honour” -kappaleen hyvin alkuperäistä mukailevasti. Biisi on toki hieno, mutta tarkoitusperät tälle esitykselle jäävät etäiseksi. ”In Memory” on pakollisen balladin roolissa, ja näiden osalta yhtyeellä on selvästi parempia onnistumisia muilla levyillä.
Satunnaisia notkahduksia lukuunottamatta ”Seven Seals” kuului selvästi perinteisen metallimusiikin parhaimmistoon jo julkaisuvuotenaan ja on edelleen säilyttänyt asemansa Primal Fearin katalogin palkintosijoilla.
8+/10
Ville Krannila
1.Demons And Angels
2.Rollercoaster
3.Seven Seals
4.Evil Spell
5.The Immortal Ones
6.Diabolus
7.All For One
8.Carniwar
9.Question Of Honour
10.In Memory
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}