Warlock – Burning The Witches (1984)

MAINOS:



Saksalainen Warlock debytoi metalliscenessä 40 vuotta sitten julkaistulla albumillaan ”Burning The Witches”. Yhtye oli seuraavan sukupolven yrittäjä, joka otti vaikutteensa kotimaansa pioneereilta Scorpionsilta ja Acceptilta sekoittaen sitä 1980-luvun vaihteessa huippusuosioon nousseen NWOBHM-liikkeen tyylisuuntaan.

Warlock esitteli jotain 1980-luvun alkupuolella poikkeavaa, metalliyhtyeen, jossa keulamiehen sijasta etualalla heilui nainen eli Dorothee Pesch. Nykyisin tämä tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, mutta tuolloin asetelma herätti kummastusta ja jopa vastustusta. Doro nousi nopeasti yhtyeen johtohahmoksi ja hoiti suurimman osan haastatteluista.

Maaliskuussa 1984 kauppoihin ilmestynyt ”Burning The Witches” nauhoitettiin reilussa viikossa ja vakuutti ulkoisten tekijöiden ohella eniten asenteellaan. Musiikki oli perinteistä heavy metallia genren tutuilla ja nyt jo kliseisiltä kuulostavilla fantasiateemoilla säestettynä, eikä erottunut vielä suurista joukoista kuten seuraajansa, vuoden 1985 tummempi ja astetta kevyempi ”Hellbound”.

”Burning The Witchesin” materiaali on epätasaista ja lisäksi heikoimmat sävellykset oli sijoitettu heti A-puolen kärkeen. Albumi lepää suurelta osin kolmen klassikon varassa, jotka soitetaan peräjälkeen. ”Without You” on ensimmäinen esimerkki bändin ja Doron voimaballadeista, ja kitaristi Peter Szigeti esittää lopussa loistavan kitarasoolon. Mukaansa vastustamattomasti vievä ”Metal Racer” toimii yhä kaikilla tasoilla ja on ansaitusti yksi bändin ikivihreistä. Lopuksi ”Burning The Witches” -nimibiisi vakuuttaa tarttuvalla riffillään sekä kertosäkeellään. Tämän jälkeen paukut on käytetty ja viimeiset kaksi raitaa ovat jälleen valitettavan keskinkertaisia.

Kitaristit Szigeti sekä Rudy Graf soittavat hyvin yhteen ja musiikillisesti paketti on jo tuolloin kokemusta omanneelta ryhmältä hyvin kasassa. Szigeti ja basisti Frank Rittel nähtiin myöhemmin U.D.O.:n debyyttialbumi ”Animal Housen” kokoonpanossa, mutta merkittävään uraan ei kukaan muusikoista myöhemmin yltänyt Doron viedessä suurimman osan maineesta ja kunniasta.

”Burning The Witches” -LP ilmestyi pienen belgialaisen Mauseleum Recordsin kautta. Loppuvuodesta 1984 suosio laajeni ja suurempi levymerkki Vertigo julkaisi albumin uudelleen. Warlock jatkoi yhtiön kanssa läpi 1980-luvun menestyksestä toiseen. Yhteistyö kulminoitui vuoden 1987 ”Triumph And Agony” -pitkäsoitollla. Viimeisillä kiertueilla 1980-luvun lopussa Pesch oli ainoa alkuperäisjäsen ja ainoa saksalainen muiden muusikoiden korvauduttua amerikkalaisilla soittajilla.

Bändi hajosi riitoihin nimen omistuksesta ja Doro aloitti nousua jatkaneen soolouran itsensä mukaan nimetyn yhtyeen kanssa. Eräänlainen reunion on koettu liveareenoilla viime vuosina, käytännössä mukana on ainoastaan ”Triumph And Agonylla” soittanut kitaristi Tommy Bolan ja kyseistä levyä on sen vuoksi soitettu kokonaisuudessaan konserteissa.

”Burning The Witches” on yhden tarinan alku, ja ansaitsee paikkansa erityisesti levyllä soittavan viisikon energian vuoksi. Klassikoksi siitä ei parista yksittäisestä onnistumisesta huolimatta ole, ja Warlock osui selvästi paremmin maaliin myöhemmillä levyillään.

7+/10

Ville Krannila

1.Sign Of Satan
2.After The Bomb
3.Dark Fade
4.Homicide Rocker
5.Without You
6.Metal Racer
7.Burning The Witches
8.Hateful Guy
9.Holding On

Profiili | + artikkelit

Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.