Vader – Tibi Et Igni (2014)

MAINOS:




Puolalainen pitkän linjan yhtye Vader on tahkonnut perinteikästä death metalliaan jo yli 40 vuoden ajan. Bändi nauttii kohtalaista arvostusta genren sisällä, mutta ei ole koskaan onnistunut murtautumaan aivan sen eturiviin. Levyjä on ilmestynyt tasaiseen tahtiin ja ne ovat myös sisältäneet laadukasta materiaalia, mutta todelliset hitit ovat jääneet kokematta. Selkeän linjan puuttuminen on ollut puutteena ja albumit ovat olleet epätasaisia kokonaisuuksia.

Tunnetusti kokoonpanossa johtohahmo Piotr ”Peter” Wiwzcarekin ympärillä on pyöröovi käynyt ahkeraan. Myös 10 vuotta sitten julkaistulle ”Tibi Et Igni” -levylle ol uusia miehiä ilmoittautunut mukaan. Tällainen jäsenien vaihtuminen voi aina osaltaan vaikuttaa negatiivisesti musiikilliseen antiin.

Edellisellä albumilla ”Welcome To The Morbid Reich” bändi osoitti tästä huolimatta selkeitä virkistymisen merkkejä ja ote kantoi seuranneelle tuotokselle. ”Tibi Et Ignin” ensimmäinen puolisko on itseasiassa erittäin vahvaa suorittamista. Mitään uutta Vader ei genreen eikä omaan soundiinsa tuo, mutta riffit jyräävät vastustamattomasti, rummut takovat tärykalvoihin ja sovituksissa on energiaa sekä vimmaa.

Täysin puhtaasta death metallista ei voida puhua, sillä thrash-osastolla vieraillaan useammassa kappaleessa. Vader toimittaa asiansa paljolti vanhan Venomin ja Motörheadin tyyliin, jota Peterin cronosmainen ärjähtely vielä korostaa. Levyn kohokohdaksi nouseva ”Triumph Of Death” etenee raskaammalla Motörhead-meiningillä loistavan kitarariffin saattelemana. Kaiken tällä osastolla toki kruunaa Motörheadin legendaariset kannet suunnitellut Joe Pentagno, joka vastaa myös ”Tibi Et Ignin” taiteesta.

Tuotanto on harvinaisen onnistunut. Voimakkuutta ja selkeyttä on riittämiin, mikä nostaa osakkeita tämän kaltaisessa musiikissa. Kappaleet ovat pääasiassa tiukkoja, lyhyitä rypistyksiä ja varsinaiselle levylle ilman bonusvetoja tulee mittaa 42 minuuttia. Yhtään pidempää sen ei tarvitse kestää, väkisin mielenkiinto alkaa herpaantua jos kokonaisuutta liiaksi venytetään. Lopuksi esiin on nostettava Peterin vahva ääni. Mies on omalla tavallaan death metallin Ronnie James Dio, joka voisi örähdellä läpi puhelinluettelon kuulostaen silti hyvältä. Tällä kertaa myös hyviä biisejä on herralle saatu laulettavaksi.

Aivan noste ei Vaderilla loppuun saakka kanna ja kiekon lopussa ote herpaantuu. Viimeiset kappaleet painuvat rutiinitason suorittamiseksi, joita ei hyvä tuotanto ja ammattitaitoinen soitanta enää pysty pelastamaan. Joka tapauksessa näillä näytöillä tätä kuunteli aikanaan ja kuuntelee edelleen mielellään.

”Tibi Et Igni” ei kilpaile viimeisen vuosikymmenen kovimman levyn tittelistä, mutta huomattavasti huonompaan death metal -julkaisuun voisi rahansa sijoittaa.

8-/10

Ville Krannila

1.Go To Hell
2.Where Angels Weep
3.Armada Of Fire
4.Triumph Of Death
5.Hexenkessel
6.Abandon All Hope
7.Worms Of Eden
8.The Eye Of The Abyss
9.The Light Reaper
10.The End

Profiili |  + artikkelit

Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.