Vader – Tibi Et Igni (2014)

Puolalainen pitkän linjan yhtye Vader on tahkonnut perinteikästä death metalliaan jo yli 30 vuoden ajan. Bändi nauttii kohtalaista arvostusta genren sisällä, mutta ei ole koskaan onnistunut murtautumaan aivan sen eturiviin. Tasaiseen tahtiin levyjä on ilmestynyt ja ne ovat myös sisältäneet laadukasta materiaalia, mutta todelliset hitit ovat jääneet kokematta. Ehkä tietty linjan puuttuminen on vaivannut myös ja albumit ovat välillä olleet melko epätasaisia kokonaisuuksia. Tunnetusti kokoonpanossa johtohahmo Piotr ”Peter” Wiwzcarekin ympärillä on pyöröovi käynyt ahkeraan ja tällekin levylle on taas uusia miehiä ilmoittautunut mukaan. Tällainen jäsenien vaihtuminen voi myös osaltaan vaikuttaa negatiivisesti musiikilliseen antiin.

Edellisellä albumilla ”Welcome To The Morbid Reich” bändi osoitti kuitenkin selkeitä virkistymisen merkkejä ja tämä ote on kantanut myös uudelle tuotokselle. ”Tibi Et Ignin” ensimmäinen puolisko on itseasiassa erittäin vahvaa suorittamista. Mitään uutta Vader ei genreen eikä omaan soundiinsa tuo, mutta riffit jyräävät vastustamattomasti, rummut takovat tärykalvoihin ja sovituksissa on energiaa sekä vimmaa.

Täysin puhtaasta death metallista ei voida puhua, sillä thrash-osastollakin vieraillaan useammassa kappaleessa. Vader toimittaa asiansa paljolti vanhan Venomin ja Motörheadin tyyliin, jota Peterin cronosmainen ärjähtely vielä korostaa. Levyn kohokohdaksi nouseva ”Triumph Of Death” etenee puhtaasti raskaammalla Mötörhead-meiningillä loistavan kitarariffin saattelemana.

Tuotanto on myös harvinaisen onnistunut. Voimakkuutta ja selkeyttä on riittämiin, mikä nostaa osakkeita tämän kaltaisessa musiikissa. Kappaleet ovat pääasiassa tiukkoja, melko lyhyitä rypistyksiä ja varsinaiselle levylle ilman bonusvetoja tulee mittaa 42 minuuttia. Yhtään pidempää sen ei tarvitsekaan kestää, väkisin mielenkiinto alkaa herpaantua jos kokonaisuutta liiaksi venytetään. Lopuksi esiin on nostettava Peterin vahva ääni. Mies on tavallaan death metallin Ronnie James Dio, joka voisi örähdellä läpi puhelinluettelon kuulostaen silti hyvältä. Tällä kertaa niitä hyviä biisejäkin on herralle saatu laulettavaksi.

Aivan noste ei Vaderilla loppuun saakka kanna ja levyn lopussa ote herpaantuu. Viimeiset kappaleet painuvat rutiinitason suorittamiseksi, joita ei hyvä tuotanto ja ammattitaitoinen soitanta enää pysty pelastamaan. Loppuun sijoitetut bonusraidat ovat samaten jo selkeästi kakkosluokan osastoa. Joka tapauksessa näilläkin näytöillä Vaderin uutukaista kuuntelee mielellään. ”Tibi Et Igni” ei kilpaile vuoden kovimman levyn tittelistä mutta huomattavasti huonompaan death metal- levyyn voisi rahansa sijoittaa.

8-/10

Ville Krannila

1.Go To Hell
2.Where Angels Weep
3.Armada Of Fire
4.Triumph Of Death
5.Hexenkessel
6.Abandon All Hope
7.Worms Of Eden
8.The Eye Of The Abyss
9.The Light Reaper
10.The End
11.Necropolis
12.Des Satans Neue Kleider

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here