Ace Frehley – Space Invader (2014)

Viisi vuotta paikoitellen erinomaisen ”Anomalyn” jälkeen Space-Ace Frehley palasi jälleen. Kyseessä oli ihme kyllä, vasta neljäs kitaristilegendan soololevy. Kovin tuottelias herra ei vuosien varrella ole ollut ja edellistä albumia työstettiin huimat kaksi vuosikymmentä, tosin välissä Frehley vietti monta vuotta paluumuuttajana Kissin riveissä.

”Space Invaderin” kannessa Ace on nousemassa avaruusaluksen kyytiin savuava kitara otteessaan. Voisin vannoa, että olen nähnyt vastaavan kansitaiteen jossain toisessa yhteydessä aikaisemmin, mutta tämän levyn musiikillista otetta se kuvaa joka tapauksessa mainiosti. Samaten biisien nimissä avaruusteema esiintyy vahvasti.

Levy on todella soolotuotos, sillä Ace on tuottanut ja levyttänyt sen lähestulkoon kokonaan itse. Ainoastaan Matt Starr hoitaa rumpuosuudet, pari bassoraitaa soittaa Chris Wyse ja taustalaulajat vierailevat muutamissa kohdissa. Kirjoitusapua Frehley on saanut eri puolilta, mutta läpi albumin leikkaa miehen hyvin tunnusomainen soundi sekä sävellystyö.

Nimikappale aloittaa homman rivakasti ja on todella mukava kuulla Frehleyn heti tunnistettavaa soittoa ja laulua. Biisi kuuluu levyn parhaimmistoon ja Ace laulaa kaukaisista galakseista. Seuraavaksi tuleva ”Gimme A Feelin’ on puhtaasti klassista Acea, heti kärkeen isketään vakuuttava soolo ja siitä jatketaan loistavalla säkeistöllä sekä kertosäkeellä. Aivan tämän kaltaista materiaalia ei tänä päivänä kukaan tee, ja hetkittäin Ace onnistuu kuulostamaan enemmän Kissiltä kuin Kiss itse. Toinen albumin ehdoton kohokohta on ”Change,” joka hitaammalla ja raskaammalla sovituksella muistuttaa 1980-luvun parhaista Frehley’s Comet -hetkistä.

Kuva: Ros O’Gorman

Kuten Acen soololevyillä tapana on, cover-veto on jälleen mukana. Steve Miller Bandin ykköshitti ”The Joker” on kulunut biisi, mutta taipuu yllättävän mukavasti Ässän käsittelyyn. Lopuksi kuultava instrumentaali ”Starship” lienee jatkoa aiempien levyjen ”Fractured Mirror” –teemalle ja hyvin samanhenkisessä aavistuksen psykedeelisessä tunnelmassa mennään loppuun saakka kappaleen päättyessä Acen tuttuun maaniseen nauruun. Kokonaisuutena aivan jokainen kappale ei ole ”Gimme A Feelin’” tai ”Change” tyylinen täysosuma, mutta hyvät fiilikset kantavat läpi levyn ja sen parissa viettää mielellään useamman kuuntelukerran.

Muutamat selvät viittaukset Acen aikaisempiin tuotoksiin Kissin varhaisvuosilta kuullaan eri kappaleissa lähinnä riffien sekä soolo-osuuksien aikana. Nämä on tehty sen verran hyvällä tyylillä, että ne istuvat saumattomasti sovituksiin ja kopiointi ei ole häiritsevää. Yleisesti kappaleissa kuuntelija havaitsee hetkittäin 1970-luvun pop-musiikkia ja koukeroisempaa materiaalia samalta vuosikymmeneltä, mutta ne kaikki esitetään vankalla hard rock-otteella, jonka Acen hieno kitarointi kruunaa.

Erittäin hyvin tuotantopuolella ovat onnistuneet myös taustalaulut Frehleyn tukena. Harvoin tällaiseen asiaan tulee kiinnitettyä huomiota, mutta tällä levyllä kertosäkeiden taustat tuovat hyvällä tavalla intensiivisyyttä sekä melodisuutta kehiin. Acen persoonallinen ääni toki jakaa mielipiteitä ja biiseissä kuten ”Reckless” mennään äänialan rajoilla, mutta itselleni tulkinta on aina toiminut ilman suurempia ongelmia.

Jollakin ihmeen keinolla Ace Frehley, jonka entisten bändikaveriensa mukaan ei pitäisi pystyä mihinkään musiikillisesti merkittävään, pääsi taas puun takaa yllättämään. ”Space Invader” on lähtökohtiinsa nähden mainio hard rock -albumi yhdeltä lajityypin todelliselta uranuurtajalta, jolle täältä suunnasta suuret onnittelut 70-vuotispäivän johdosta!

8/10

Ville Krannila

1.Space Invader
2.Gimme A Feelin’
3.I Wanna Hold You
4.Change
5.Toys
6.Immortal Pleasures
7.Inside The Vortex
8.What Every Girl Wants
9.Past The Milky Way
10.Reckless
11.The Joker
12.Starship

Website | + posts

Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here