Annihilatorin perustaja ja yhtyettä yli 30 vuotta luotsannut kitaristi Jeff Waters täyttää tänään 60 vuotta.
Waters näki päivänvalon Ottawassa, Kanadassa 13.2.1966. Hän perusti ensimmäisen version Annihilatorista jo vuonna 1984. Kanadan thrash-scene ei ollut noina vuosina kovin aktiivinen ja jäi väistämättä USA:n vastaavan varjoon. Maasta nousi siitä huolimatta Annihilatorin lisäksi noina vuosina muutamia lupaavia yhtyeitä kuten Exciter, Anvil ja Razor.
Nuorena Jeff kuunteli paljon pop-musiikkia ja metallin osalta vannoi pyhän kolminaisuuden AC/DC, Slayer ja Van Halen nimeen. Nämä vaikuttivat myös Annihilatorin soundiin. Bändi levytti oman nimikkokappaleensa ”Annihilator” vuonna 1985 ja teki useita demoja ennen kuin miehistönvaihdosten jälkeen päästiin levyttämään debyyttialbumia Vancouverissa.
Levyt ”Alice In Hell” (1989) sekä ”Never, Neverland” (1990) löivät Annihilatorin läpi metallimarkkinoilla. Näitä kiekkoja pidetään yhä yhtyeen kovimpina saavutuksina ja merkittävinä kulmakivinä genressä, vaikka levyjen välissä vaihtui laulaja. Annihilatorin tavaramerkkinä oli tekninen thrash metal tarttuvine melodioineen ja usein kieroin sovitusratkaisuin. Watersin kitaratyylin personaallisuus ja teknisyys erottivat osaltaan bändin muiden yrittäjien joukosta.
Annihilatorin tarina oli jäädä lyhyeksi kun Dave Mustaine soitti Watersille ja pyysi tätä koesoittoon Megadethin etsiessä uutta kitaristia Jeff Youngin paikkaajaksi. Valinta tehtäisiin Watersin, Panteran Dimebag Darrellin ja Marty Friedmanin välillä. Jeff kieltäytyi mahdollisuudesta uskoen Annihilatorin nousevan pian stadionyhtyeeksi. Kitaristin mukaan Mustaine uusi pyyntönsä myöhemmin kunnes tarjosi Jeffille paikkaa Megadeth-keulamiehen kitarateknikkona. Kaikkiin pyyntöihin Waters vastasi kielteisesti.
Heti ”Alice In Hellin” julkaisun jälkeen bändi kiersi Amerikkaa Testamentin kanssa ja vuonna 1991 lämmitteli myös Judas Priestia. Vuoden 1993 ”Set The World On Fire” oli vahva jatkumo, mutta muuttuvat musiikilliset virtaukset hankaloittivat toimintaa. Grunge ja jo aiemmin esiin marssinut death metal toivat suuria vaikeuksia vanhoille thrash-yhtyeille. 1990-luvun edetessä Annihilatorissa kävivät jo tiuhaan pyöröovet Jeffin pysyessä ainoana edustajana mukana etulinjassa.
Waters oli multi-instrumentalisti soittaen usein levyille sisään kaikki kitara- ja bassoraidat ja lauloi myös satunnaisesti yhtyeen levyillä. Watersin tyyli oli yhdistelmä miehen vanhoja vaikutteita ja kuten bändinsä, kitaristi liikkui ulkona thrash metal -rajoista suvereenisti. Jeffin soitto kuulosti monessa kohtaa siltä, kuin Eddie Van Halen olisi päästetty vierailemaan Metallican levylle.
Vuoden 1996 flopannut ”Remains” oli teollisuuskokeiluineen outo sivuaskel. Jeff teki koko levyn yksin rumpukoneen kanssa. Kolme vuotta myöhemmin toteutunut “Alice In Hell”-kokoonpanon uudelleen kasaaminen ei lupaavasta alusta huolimatta kantanut pitkälle. Tuloksena syntynyt “Criteria For A Black Widow” on syytä vahvana albumina tarkastaa.
2000-luvulta alkaen Waters on panostanut pysyvän kiertuekokoonpanon ylläpitämiseen ja levyjä on tehty sekalaisella miehityksellä. Pitkäsoitot kuten vuoden 2007 ”Annihilator” ja tätä seurannut ”Metal” ovat olleen vahvoja kokonaisuuksia. Pisimpään mukana keikkui laulaja/kitaristi Dave Padden, joka vaikutti yhtyeessä vuodet 2003–2014. Vuoden 2015 ”Suicide Society”-levylle Waters palasi itse vokaaleihin ja hoiti tätä tehtävää myös seuraavat kaksi levyä aina 2020 julkaistuun “Ballistic, Sadisticiin” saakka. Tämä muutos ei jokaista vanhan kunnan fania tyydyttänyt, ja vuonna 2022 ilmestyneelle “Metal II” -uudelleen versioinnille Jeff kiinnitti entisen Iced Earth -keulamies Stu Blockin, joka ilmeisesti esiintyy myös jo pari vuotta sitten viimeistellyllä uudella studiolevyllä.
Joka tapauksessa bändin musiikillinen ote on säilynyt perusolemukseltaan klassisen heavy metallin ja thrashin sekoituksena, mutta Waters ei ole koskaan pelännyt kokeilua. Levyillä kuullaan yhä yllättävän monipuolisia otteita eri metallin ääripäistä. Annihilator jatkaa tien päällä ja vaikka julkaisutahti on koronavuosien myötä hiljenyt, Jeff on erityisesti fanien suuntaan säilynyt aktiivisena.
Viimeiset sanat jätetään Jeff Watersille: ”Minua huolettaa se, mitä tapahtuu kun kaikki vanhat yhtyeet katoavat. Toivon, että jokin bändi tulee esiin voimalla ja pakottaa vanhan kaartin väistymään. Mutta en näe sellaisen tapahtuvan kovin pian. Thrash metalli on niin suuri osa minua, että haluan sen jatkuvan kauan sen jälkeen kun itse olen poistunut kehästä.”
Teksti ja kuvat: Ville Krannila
Metalliluola onnittelee Jeff Watersia 60 vuoden rajapyykin saavuttamisesta! Kokosimme alle kitaristin ja Annihilatorin parhaita esityksiä:
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
