30 vuotta täyttävä kotimaisen power metallin klassikko ”Episode” tuli aikanaan hankittua heti tuoreeltaan, koska eräs hevihenkinen kaveri oli sitä hehkuttanut maasta taivaisiin. Bändi oli tuolloin etäisesti tuttu, sillä Stratovarius uuden laulajansa Timo Kotipellon kanssa oli nähty TV:ssä edellisenä vuonna ”Fourth Dimensionin” aikoihin. suhtauduin silti epäilevästi aluksi ”Episodeen,” sillä ei Suomesta voinut tulla maailmanluokan power metallia?
”Episodelle” bändi oli saanut kasaan todellisen ässäkokoonpanon, vaikka rumpali Tuomo Lassilan poistuttua 1980-luvun alkuperäismiehistöstä ei ollut enää ketään jäljellä. Kotipellon, basisti Jari Kainulaisen ja ensimmäisestä levystä lähtien mukana olleen kitaristi Timo Tolkin kaveriksi koskettimiin tuli Ruotsin kosketinsoitinvelho Jens Johansson, joka oli ehtinyt ennen tätä soittaa jo Diossa sekä Yngwie Malmsteenin yhtyeessä monen muun ohella. Rumpuihin löytyi saksalainen Jörg Michael, joka kuului genren kovimpiin kannuttajiin ja vaikutti tuolloin kahdessa muussa saksalaisen heavyn pioneeribändissä, Running Wildissa sekä Axel Rudi Pellin vahvistuksena. Taustatukena studiossa oli lisäksi monenlaista kuoroa, orkesteria ja kapellimestaria, mutta heidän roolinsa oli tukea pääbändin soitantoa. Tässä on kauttaaltaan hyvin onnistuttu. Vielä tätä orkesterivoittoisempaa tavaraa Stratoilta saataisiin sitten myöhemmillä levyillä.
Tämän levyn avausraidat ”Father Time” sekä ”Will The Sun Rise?” ovat rivakkaa poweria parhaimmillaan. Samaa osastoa edustaa ”Speed Of Light” ja nämä kolme kappaletta määrittelevät paljon koko genreä ja Stratovariuksen nopeampaa musiikin puolta. Biisit ovat vauhdikkaita, mutta samalla melodisia ja kertosäkeet nousevat korkeuksiin, joissa liidellään kotkan lailla. Power metal -osastolla hyvin helposti lipsahdetaan keskinkertaisuuden ja puuduttavuuden puolelle eli tarkkuutta vaaditaan. Nykypäivänä kuulee kasoittain yhtyeitä, jotka nopeudella ja tekniikalla yrittävät korvata hyvien melodioiden ja voimakkaan tuotannon puuttumisen. Stratovarius oli tällä albumilla saanut kokonaisuuden onnistumaan hienosti ja kaikki osa-alueet toimivat. Kokonaisuuden pariin palaa mielellään ja nopeat biisit ovat myös teknisesti erittäin mielenkiintoisia.
Myös muun kaltaista materiaalia albumilta löytyy ja ”Episoden” vahvimmat hetket sijaitsevat näissä jyräävissä keskitempoisissa kappaleissa. ”Eternity” on yksi Stratovariuksen kovimmista esityksistä ja jäänyt valitettavasti vähälle huomiolle. Siinä todella hieno kitarariffi yhdistyy vakuuttavaan kosketinsoitin-kuvioon. ”Night Time Eclipse” on toinen vaikuttava ja eeppinen lähes kahdeksan minuutin keston merkitsevä raita.
”Uncertainty” antaa ensi alkuun lupausta balladi-osastolta, mutta myös sieltä kaivetaan esiin raskas ja mieleen painuva kitarariffi. ”Lentävä matto”-teemaa puolestaan edustaa ”Babylon”, joka nousee kliseiden suosta, vaikka tällä levyllä seura on kiistatta erittäin kovaa.
Lopuksi ”Forever” valuttaa sulatejuustoa, mutta tekee sen toimivasti. Tässä musiikkityylissä balladit voivat samaten olla melkoisia hutilaukauksia ja omat virheensä myös Stratovariuksen tuotannosta löytyy erityisesti myöhempien aikojen teoksilta. ”Forever” on hillitysti ja suomalaista melankoliaa huokuen sovitettu biisi, jonka sanat kieltämättä aikanaan koskettivat.
Kappaleet edustavat Tolkin sävellystaidon huippua ja vaikka Kotipelto ei ole koskaan kuulunut omiin suosikkilaulajiin, hän tekee erittäin hyvän suorituksen. Sanoituksissa konsulttina toiminut Richard Johnson auttoi pahimpien lyriikkamiinojen välttämisessä. Äänimaailma levyllä on edelleen loistava, erityisesti Tolkin yllättävän raskas kitarasoundi pelaa mahtavasti. Johanssonin renessanssityylin koskettimet sopivat bändin sovituksiin mainiosti ja niin ikään Michaelin hyvin tunnistettava soitto oli tärkeä lisäys Stratovariuksen kokonaisuuteen. Levy on tehty Finnvoxin studioilla ja oli kallis produktio. Mahtavaa jälkeä on saatu aikaan, yhä 30 vuotta myöhemmin albumi kuulostaa tuoreelta sekä voimakkaalta.
Käsittelyssä oleva albumi oli yksi vuoden 1996 soitetuimpia levyjä, ja Stratovariuksen tekemisiä tuli seurattua sen jälkeen tarkasti. Seuraavaksi vuonna 1997 ilmestyneen ”Visions”– levyn ohella ”Episode” on edelleen power metallin ja koko kotimaisen metallin kruununjalokivi.
9/10
Ville Krannila
1.Father Time
2.Will The Sun Rise?
3.Eternity
4.Episode
5.Speed Of Light
6.Uncertainty
7.Season Of Change
8.Stratosphere
9.Babylon
10.Tomorrow
11.Night Time Eclipse
12.Forever
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}