Venom – From The Very Depths (2015)

Mustan metallin esi-isä Venom palaa jälleen, joten on aika haudata raamatut ja piiloutua. Odotukset kuuntelun suhteen eivät välttämättä ole kovin korkealla, edelliset levyt eivät ole todellakaan olleet Venom-nimen arvoisia julkaisuja. Heikot yritelmät ”Metal Black” ja ”Hell” ovat kääntäneet yhtyeen kurssin syöksykierteeseen ja suoraan sanoen Venom ei ole ollut entisensä Mantasin ja Abaddonin poistuttua rivistöstä lopullisesti jo yli 15 vuotta sitten.

”From The Very Depths” yllättää kuitenkin positiivisesti, ja Venom tuntuu jälleen saaneen virtaa likaiseen koneeseensa. Lyhyen intron jälkeen nimibiisi pistää levyn liikkeelle jykevästi tarttuvien kitaramelodioiden säestyksellä. Saatanaa palvotaan ja rockin kuolemaa julistetaan, tunnelman ollessa kuin kotiinpaluussa. Suurimmassa osassa kappaleita ote on hitaampi ja perinteisempi, tässä mielessä on nyt palattu 2000-luvun vaihteen kovimpaan Venom-tyyliin. Etukäteen julkaistu ”Long Haired Punks” sekä ”The Death Of Rock’n’Roll” edustavat lähes ainoina nopeampaa ja räkäisempää otetta. Riffeissä on kautta linjan tulta ja voimaa. Myös sovitukset ovat monipuolisia ja yllättävän kekseliäitä. Aivan jokainen kappale ei ole timantti, mutta koskapa näin olisi Venomin tapauksessa ollutkaan. Kun mukana on ”Stigmata Satanasin” kaltaisia vastustamattomia jyriä, ollaan taistelussa voiton puolella.

Kitaristi La Rage kuulostaa ensimmäistä kertaa siltä, kuin mies olisi tuonut omaa soundiaan mukaan keitokseen eikä tyydy pelkästään kakkostason Mantas-kopiointiin. Kitarariffit kuulostavat kiistatta Venomilta, mutta niissä on uudenlaista kieroutta joka piristävästi koukuttaa ja panin merkille myös kohtuullisesti lisääntyneen soundin raskauden, jonka voi laittaa onnistuneen tuotannon piikkiin. Soundit ovat kerrankin kohdallaan, ja tuotannon kirkkautta ja raskautta ei ole lakaistu bändin tavaramerkiksi muodostuneen räkäisyyden ja kulmikkuuden alle.

Cronos on oma vihainen ja kyyninen itsensä, unohtamatta miehen kieltämättä loistavaa mustaa huumoria. Hänen tulkintansa ja sanoitusten satunnaiset oivallukset ovat ne asiat, jotka nyky-Venomissa ovat aina nostaneet hymyn huulille. Miehen basso on saatu hyvin levyllä pintaan, kuten asiaan kuuluukin. Soitto kolisee parhaimmillaan kuin tuomion kellot helvetistä.

Viimeiset 10 vuotta tässä tapauksessa olisi ollut oikeampaa puhua yhtyeestä, joka kuulostaa huonosti tributoivan Venomia. Nyt on tehty onnistunut suunnanmuutos. ”From The Very Depths” ei ole Venomin paras levy, mutta se on bändin kovin julkaisu 15 vuoteen ja sitä voidaan jo pitää melkoisen hienona saavutuksena.

8+/10

Ville Krannila

Venom%20FTVD%20Green%202

1. Eruptus
2. From The Very Depths
3. The Death of Rock’n’Roll
4. Smoke
5. Temptation
6. Long Haired Punks
7. Stigmata Satanas
8. Crucified
9. Evil Law
10. Grinding Teeth
11. Ouverture
12. Mephistopheles
13. Wings of Valkyrie
14. Rise

JÄTÄ VASTAUS

Kommenttisi
Pistä nimesi tähän