Cans – Beyond The Gates (2004)

MAINOS:



Hammerfall-vokalisti Joacim Cans julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa 20 vuotta sitten. Levy jäi ilmestyessään vähäiselle huomiolle, vaikka Hammerfall nautti jo tuolloin laajaa suosiota.

Ensi silmäyksellä vieraslista näyttää riittävän vaikuttavalta. Cansin tuolloinen bändikaveri Stefan Elmgren ja Metal Mike Chlasciak kitarassa, Mat Sinner bassossa sekä entinen Fates Warningin rumpali Mark Zonder taustajoukoissa. Myös Gus G. (Dream Evil, Firewind, Ozzy Osbourne) tekee vierailun. Suuret nimet eivät välttämättä tarkoita hyvää levyä, ja Elmgrenin puuduttavan “We Wil Rise” -soolokiekon kuultuaan, myöhemmin muusikon uran lentäjäksi vaihtaneen kitaristin vahva läsnäolo ei millään tavalla luvannut hyvää.

Tässä tapauksessa joukot ovat onneksi saaneet rivinsä laadukkaaseen järjestykseen. Aluksi levy kuulostaa olevan vain Hammerfallia raskaammalla otteella, mutta pian koukut vievät mukanaan. Vaikka Hammerfall oli 2000-luvun alkupuolella erinomainen bändi, se on aina sijoittunut naurettavuuden ja nerouden ohuelle aidalle, josta satunnaisesti on lipsuttu tyypillisen tylsään power metal -ulosantiin.

Tätä tyylilajia onneksi ei ”Beyond The Gates” tarjoile muutamaa harvaa hetkeä lukuunottamatta. Cansin erottuva ääni luo toki välittömiä yhteyksiä Hammerfalliin, mutta suurin osa kappaleista on sovitukseltaan keskitempoisia. Tämä on vain ja ainoastaan positiivinen seikka.

Albumi kulkee eteenpäin selvästi keskivertoa paremmin ja tarjoaa oivan vaihtoehdon loputtomiin tuplabassareihin ja salamannopeisiin rytmeihin, joita tuolloin genressä riitti. “Beyond The Gates” on erinomainen teos, joka pärjää kamppailussa jopa legendaarista Hammerfall-debyyttiä ”Glory To The Brave” vastaan.

Avaus “Fields Of Yesterday” käynnistyy raskailla kitaroilla. Sävellys on loistava esimerkki koskettimien käytöstä metallikappaleessa. Mukaan ei ole ahdettu barokkityylistä uusklassista sooloa, vaan perinteikkäät soinnut tukevat sovitusta. Koskettimet kuuluvat selvästi monilla kappaleilla, mutta eivät varasta raskautta ja lisäävät musiikin tehokkuutta.

Red Light” oli albumin ensimmäinen single ja video. Kyseessä on klassista heavy metalia selvillä Judas Priest– ja Accept-vaikutteilla. Erityisesti alun säkeistöissä saadaan myös Hammerfall-viittauksia. Jälleen koskettimet on sovitettu kappaleeseen täydellisesti.

Nimibiisi rauhoittaa hetkeksi tilannetta akustisella alulla, mutta kiihtyy hitaasti ja muuttuu levyn mahdollisesti raskaimmaksi kappaleeksi. ”Forever Endsin” ohella balladin virkaa toimittava “The Key” tuo mieleen U.D.O.:n ja Judas PriestinBlood Red Skiesin” syntikkariffeillään sekä hienosti sovitetulla lapsikuorolla. Jollain tavalla ahdistava melodia kruunaa loistavan esityksen.

Garden Of Evil” sekä ”Merciless” ovat molemmat perinteisiä ja toimivia metallikappaleita, mutta varsinainen timantti on loppupuolelta löytyvä ”Dreams”. Pianon soinnuilla alkava biisi sisältää todella tarttuvan kertosäkeen. Eräänlainen yllätys oli edessä, kun krediiteistä selvisi tämän olleen Mat Sinnerin ja Tom Naumannin (Primal Fear, Sinner) kirjoittama teos. Sinner esittää myös vakuuttavat bassokuviot. Tämän kuultuaan on ihme, miksi Mat ei ole saanut tämän tasoista materiaalia omille keskinkertaisille levyilleen.

Hammerfallilla oli tekemistä vastata tähän iskuun, eivätkä he siihen itseasiassa ole kyenneet. Lähes jokaisessa ”Beyond The Gatesin” kappaleessa on kertosäe ja riffi, jotka jäävät mieleen pitkäksi aikaa kuuntelun jälkeen. “Red Light” ja “Dreams”, ovat virkistävä kokemus kuulla yhä 20 vuotta myöhemmin, kun yhä vaisumpaa uutta musiikkia tulee joka viikko levylautaselle.

Joacim Cansin ääni on jakanut mielipiteitä. Hän ei ole kaikkien aikojen paras metallilaulaja, mutta tekee siitä huolimatta vankan esityksen ja kuulostaa siltä, että vokalisti myös kokeilee tässä enemmän rajojaan. Täydellisyyteen ei toki päästä ja osa sanoituksista kieltämättä raapii korvaa:

”I move across the earth, dark shadows call my name, I am the chosen one, I am insane.”

Onneksi musiikin kova laatu korvaa suhteellisen helposti nämä puutteet.

Charlie Bauerfeindin tohtoroima tuotanto on kohdallaan ja soundikuva selvästi raskaampi kuin Cansin pääbändillä. Tuntuu kuin sovituksia ja sooloja olisi hiottu ahkerasti. ”Beyond The Gates” ei ole jäänyt suuren yleisön muistiin, mutta se on yksi tämän vuosituhannen parhaista metallilevyistä. Albumi, jonka luokse on palannut ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen aina mielellään.

9/10

Ville Krannila

1.Fields Of Yesterday
2.Soul Collector
3.Red Light
4.Back To Hell
5.Beyond The Gates
6.The Key
7.Garden Of Evil
8.Merciless
9.Silent Cries
10.Dreams
11.Signs
12.Forever Ends

Profiili | + artikkelit

Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.