10 vuotta sitten menehtyneen Scott Weilandin uran menestyksekkäin teos lienee supergroup Velvet Revolverin 2004 debyyttitäyspitkä ”Contraband”, joka toi yhteen Guns N’ Rosesin kolmen jäsenen Slashin, Duff McKaganin ja Matt Sorumin musiikillisen panoksen sekä Stone Temple Pilotsissa jo aiemmin kultaa vuolleen Weilandin voimakkaat vokaalit. Kokoonpanon täydensi mm. Suicidal Tendenciesissa vaikuttanut kitaristi Dave Kushner.
Albumi saavutti merkittävää kaupallista menestystä ja nousi listaykköseksi Amerikassa. Se myi tuplaplatinaa ja single ”Slither” nousi heti listoille voimakkaalla riffillään sekä Weilandin energisellä esityksellä saateltuna. Weiland oli alusta alkaen ongelmallinen hahmo, joka kärsi pahoista huumeriippuvuusongelmista. ”Contrabandin” levytyssessioiden aikana laulaja istui oikeudessa huumerikoksista ja sai lopulta tuomioksi matkan vieroitukseen.
Niille, jotka odottivat kokoonpanolta Guns N’ Rosesin tai Stone Temple Pilotsin uutta tulemista, ”Contraband” saattoi olla pettymys. Sovitukset ovat monessa kohtaa yllättävän raskaita ja riffit jopa metallisia. Asenteessa ja Weilandin laulussa päästään lähimmäksi ”Appetite For Destructionin” henkeä tai ”Purplen” melodisuutta, mutta viisaasti Velvet Revolver pyrki luomaan oman soundinsa.
Raskaiden rock-sävellysten ohella heleäämmät kappaleet, kuten ”Fall To Pieces”, tarjoavat pehmeämpää ja melodisempaa puolta, joka monipuolistaa kokonaisuutta. ”Fall To Pieces” on ansaitusti balladi, joka resonoi edelleen yli 20 vuotta myöhemmin. Weiland tulkitsee biisin tunteella ja Slashin hyvin tunnistettavia melodisia kitarakulkuja on hieno kuulla tämän kaltaisessa materiaalissa.
Listoilla kovaa suosiota saanut ensimmäinen singlejulkaisu ”Slither” vaikuttaa ainoana Velvet Revolver -kappaleena Guns N’ Roses –settilistoilla edelleen ja kieltämättä ansaitusti. Raidan koukku on edelleen vastustamaton ja Weiland nappasi tulkinnastaan Grammy-palkinnon.
Muilta osin, LP:n avauksena kuultavaa ”Sucker Train Bluesia” ei niin usein nosteta tähtihetkeksi, mutta biisi on vahvasti Slashin näytös, kitaristin taikoessa instrumentistaan vakuuttavat sointukulut. The Hulk -elokuvan soundtrackilta jo aiemmin tuttu ”Set Me Free” on myös erinomainen osoitus Velvet Revolverin jäsenten toimivasta yhteispelistä.
Hiljaisemmat hetket ”You Got No Right” sekä ”Loving The Alien” tuovat esiin Weilandin jo Stone Temple Pilotsin kanssa kokeilemaa kantrirock-soundia, ja sisältävät edesmenneen Layne Staleyn kaikuja. Sävellykset ovat kauniita ja antavat kokonaisuudelle kaivattua tilaa hengittää. Molemmissa biiseissä Slash maalaa soittimellaan taustalle hienoja maisemia ja koko albumi päättyy kitaristin yksinäiseen melodiakulkuun.
Miinuksena ajoittain riffien raskautta korostetaan ”Contrabandilla” tuotannossa liikaa ja musiikin sekä soittosuorituksen vaatima soroisuus jää siloitellun äänimaailman alle. Josh Abrahamin meriitit miksauspöydän takana ovat vahvat ja pääasiallisesti homma on hyvin hallussa.
”Contraband” on kiistatta voimakas debyytti, jonka arvioitiin saattelevan uuden yhtyeen todelliseen maailmanvalloitukseen. Nousukiitoa riitti vielä toiseen levyyn ”Libertad” (2007) ja sen jälkeen päasissa Weilandin vaikeuksien ja erottamisen myötä yhtyeen tarina sai päätöksensä. Vokalisti palasi muutamaksi vuodeksi rivinsä uudelleen kasanneen Stone Temple Pilotsin keulille, josta mies sai potkut pari vuotta ennen kuolemaansa.
Scott Weiland menehtyi joulukuun alussa 2015 vain 48-vuotiaana ollessaan kiertueella Wildabouts-yhtyeensä kanssa. Hänet löydettiin huumeiden yliannostuksen uhrina kiertuebussin perältä.
8+/10
Ville Krannila
1.Sucker Train Blues
2.Do It For The Kids
3.Big Machine
4.Illegal I Song
5.Spectacle
6.Fall To Pieces
7.Headspace
8.Superhuman
9.Set Me Free
10.You Got No Right
11.Slither
12.Dirty Little Thing
13.Loving The Alien
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}