“Keep rockin’ in the street” – Klaus Meinen laulu ei ole koskaan kuulostanut aivan yhtä pehmeältä kappaleessa, jonka teoriassa pitäisi olla ”Pure Instinct” -levyn rivakammasta päästä. Sanoma ei kohtaa toteutusta ja tämä tuntuu olevan homman nimi läpi koko Scorpionsin katalogin vaisuimpiin kuuluvan albumin.
1990-luku oli Scorpionsille hankalaa aikaa. Vuoden ”Crazy World” oli ollut valtava menestys uuden levytyssopimuksen saattelemana, mutta äskettäin menehtyneen basisti Francis Bucholtzin poistuessa riveistä pari vuotta myöhemmin, alkoivat todelliset haasteet. Ralph Rieckermann saapui bassoon ja osasi soittajana asiansa, mutta myöhemmin on selvinnyt, että Bucholtz hoiti erityisesti 1980-luvulla paljon yhtyeen tausta-asioita, joten tietynlainen ohjaava voima oli nyt kadonnut. Ympärillä musiikkimaailma eli suurta murrosta, mikä ei antanut Scorpionsille tarpeeksi tilaa.
Tästä huolimatta Bruce Fairbairnin tuottama ”Face The Heat” vuonna 1993 oli ollut vahva näyte yhtyeen taidoista. Myyntiluvut jäivät vaisuiksi, eikä bändi ollut varma suunnasta kun seuraajaa alettiin valmistella. Kun “Face The Heat” otti pääosin raskaampaa linjaa ilman minkäänlaista ostavan yleisön vastakaikua, luonnollinen ratkaisu oli siirtää fokus toiseen ääripäähän ja ”Pure Instinctin” musiikki sekä yleisilme on huomattavan sokerikuorrutteinen,
Ensimmäiseksi huomataan, että tuolloin 20 vuotta mukana ollut Herman Rarebell oli kadonnut kuvioista. Jännitteet olivat kasvaneet jo aiempina vuosina ja rumpali oli suljettu edeltäneellä albumilla pois luovasta prosessista. Kevyemmän linjan ottanut ”Pure Instinctin” materiaali ei miellyttänyt Hermania, joka kieltäytyi soittamasta materiaalia. Sessiomuusikko ja Saksassa lukuisia tuotanto- sekä musiikkiprojekteja tehnyt Curt Cress paikkasi tuntipalkalla.
”Crazy Worldin” aikanaan onnistuneesti tuottanut Keith Olsen avusti ”When You Came Into My Life” -biisissä sekä avauskappaleessa ”Wild Child”. Viimeksi mainittu on laadukas Scorpionsin tavaramerkkejä esittelevä sävellys, jossa kuullaan vahva riffi. Harmillisesti soundi on vesitetty ja jostain syystä halvoille Casio-viritelmille kuulostaville koskettimille on annettu enemmän tilaa. Jälkikäteen on helppo ymmärtää, että tämän kaltainen kasarimateriaali oli suora maalitaulu kritiikille vuonna 1996.
Aiemmin studioteknikkona toimineen Erwin Musperin tuotanto on kliinisen muovinen ja täysin ulkona siitä, mitä tuolloin valtavirrassa tehtiin. Myös monet perinteisessä ulosannissa musiikkinsa tuona aikana pitäneet artistit saivat levyilleen selvästi paremman äänimaailman, joten jotain perustavanlaatuista on tässä mennyt pieleen. Kiekkoa on hiottu mm. Wisseloord -studiossa ja Goodnight LA:ssa, joissa on taltioitu vuosien varrella lukuisia mestariteoksia, joten fasiliteeteista ei ole homma jäänyt kiinni.
Aiemmin mainitun ”Wild Childin” ohella lopun kaksi balladia, videobiisi ”You And I” sekä vielä tämän jälkeen albumin paketoiva ”Are You The One?” ovat jossain määrin jääneet elämään, ja sisältävät kieltämättä kaikki Scorpionsin tunnelmalliset tavaramerkit. Ongelmana lienee vain se, että vastaavaa oli jo kuultu suvereenilla tavalla esitettynä ja tuotettuna useaan kertaan aiemmin.
”Are You The One?” on toki loistava esimerkki Meinen heleän kirkkaasta äänestä, jolla heavy genren ulkopuolella olleet sedät ja tädit voitettiin puolelleen. Musper on jostain syystä miksannut Meinen vokaalit stereokuvassa toiseen laitaan ja jättänyt karmean kuuloiset syntikkaviulut toiselle puolelle. Harvoin on todistettu osuvammin loistavan laulun ja kauniin melodian täydellinen tuhoaminen tuotannollisilla ratkaisuilla.
Joitain tulkintoja kuten ”Where The River Flows” sekä ”When You Came Into My Life” sovitettiin uusiksi myöhemmin ilmestyneille ”Moment Of Glory” -orkesterilevylle ja ”Unplugged In Athens” -julkaisuille. Nämä versiot kieltämättä parantavat alkuperäisistä ja antavat kappaleille paremman kontekstin.
Biisit ovat easy listening -tasoa ja vaikka melodioissa on välillä ideaa, kaikki niiden ympärillä on vesitetty. Levyn nimi ei kuvannut musiikkia, eikä Scorpionsin vaistoja sisällöltään millään tavalla. Hirvittävä kansitaide ei omalta osaltaan auttanut asiaa. Toki sensuurin hampaisiin jouduttiin kuten yhtyeen 1970-luvun useat LP:t, mutta vuonna 1996 ei tällä enää ollut myyntilukuihin tai brändiin minkäänlaista vaikutusta.
”Pure Instinct” ylsi juuri ja juuri Amerikan listojen top-100 joukkoon, pudotus jo 1990-luvun aikaisempien saavutusten luvuista oli merkittävä. Rarebell nähtiin yhtyeen riveissä vielä promokuvissa sekä levyä edeltäneissä TV-esiintymisissä, mutta kesän 1996 kiertueelle hänet korvasi pysyvästi Kingdom Comen sekä monen muun yhtyeen riveistä tuttu amerikkalainen James Kottak.
Tämä LP on jäänyt hämärän varjoihin Scorpionsin mittavan katalogin hankalimpana aikana ilmestyneenä välityönä ja vaikka selvästi huonompaa oli vielä samalla vuosikymmenellä luvassa, tämän tahtiin ei paria poikkeusta lukuunottamatta tanssita kaduilla rockia tai edes niitä kuuluisia viimeisiä hitaita.
6½/10
Ville Krannila
1.Wild Child
2.But The Best For You
3.Does Anyone Know
4.Stone In My Shoe
5.Soul Behind The Face
6.Oh Girl (I Wanna Be With You)
7.When You Came Into My Life
8.Where The River Flows
9.Time Will Call Your Name
10.You And I
11.Are You The One?
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}