Italialainen Fleshgod Apocalypse tuntuu operoivan osittain omassa genressään, sillä aivan vastaavalla tavalla ei muualla yhdistetä klassisen musiikin elementtejä intensiivisiin kuolometallisovituksiin sekä riffeihin. 10 vuotta sitten ilmestynyt ”King” ei ylipäätään ahtautunut ruuhkaiseen sinfonisen death metallin musiikilliseen ympäristöön, sillä kreikkalaista Septicfleshia lukuunottamatta, kyseisellä alueella on tämän tason suorituksissa verrattaen hiljaista.
Vuonna 2016 julkaistu bändin uran neljäs albumi tarjoaa rikkaan soundikuvituksen, jossa on monimutkaisia orkestraatioita ja voimakkaita esityksiä. Tuotanto on korkeatasoista. Jokainen instrumentti ja lauluelementti – oopperasooloista kuolemanmurinaan – pääsee loistamaan.
Kuten nimi jo viittaa, albumilla käsitellään pääasiassa vallan ja korruption teemoja. Vaikka parempaa on luvassa LP:n loppupuolella, jo ”In Aeternum” sekä ”Cold As Perfection” käyvät hyvinä esimerkkeinä yhtyeen taidosta. Sovitukset ovat teknisesti vaikuttavia ja samalla emotionaalisesti herättäviä. Orkesteri on ohjelmoitu sisään, mutta nykyajan työkaluilla oikein käytettynä. Illuusio on voimakas ja tunteen aitoutta on turha alkaa kyseenalaistaa. Yhtye on myös esiintynyt livenä aidon jousikvartetin kanssa, joten kunnianhimo on kohdallaan.
Musiikki on kosketinsoittaja Francesco Ferrinin ja kitaristi Christiano Tionferan käsialaa, sanoitukset puolestaan Riccardin sekä basisti Paolo Rossin yhteistyötä. Ferrini on paitsi soittanut pianoa, myös sovittanut orkesteriosuudet ja työn jälki on erinomaista. Rossi pääsee muutaman kerran esille puhtaiden lauluosuuksien osalta ja Nate Kantren vierailee parissa puheroolissa, mutta Riccardin esitys on pääroolissa. Veronica Bordacchinin sopraanoääni värittää sovituksia mielenkiintoisesti ja kaikkein rohkeimmin hänen tulkitsemassaan Von Goethen lyyristä neroutta esittelevässä ”Paramour (Die Leidenschaft Bringt Leiden)” -kappaleessa, joka on käytännössä puhdas oopperaesitys.
”The Fool” alkaa Rhapsody-kosketinsoitinintrolla, mutta liikkuu tästä vahvojen melodioiden ja periksi antamattoman rytmin saattelemana pilvien yläpuolelle. Monella tavalla Fleshgod Apocalypse tekee sen, mihin maanmies Rhapsody ei ole uransa alkuaikojen jälkeen pystynyt: luomaan sinfonisen musiikin ja metallin yhdistelmän niin, ettei raskaudesta sekä sanoman selkeydestä ole tingitty. Tuntuu myös, että sävellystaidot ovat Perugian herroilla selvästi paremmin hallussa.
Aiemmin mainitut levyn alkupään poiminnat ovat laadukkaita ja kestäneet aikaa hienosti, mutta albumin todellinen mahtavuus tulee esiin lopussa viimeisten kolmen kappaleen muodossa. Ensin ”A Million Deaths” iskee raskaalla jousisovituksella ja death metalin klassisilla käänteillä, sen jälkeen eeppinen ”Syphilis” tuntuu yhdistävän kaikki aiemmin kuullut parhaat tavaramerkit yhden seitsemän minuutin näytöksen raameihin ja vielä ennen esiripun lopullista laskeutumista Ferrini esittää nimikappaleen soolona. Tunnelma on samanaikaisesti majesteettinen ja melankolinen.
Fleshgod Apocalypsen mukaan levyn kuningashahmo edusti yksilöiden rohkeaa puolta ja halua nousta pimeydestä. Tämän vastavoimina luonnollisesti kuullaan pelkoa, itsekkyyttä ja kärsimystä. Musiikin ylväs soundi korostaa näitä loppujen lopuksi arkisia teemoja kiehtovalla tavalla.
Mikäli sinfoninen metalli ei kuulu suosikkeihin, ”King” ei välttämättä tuo tähän näkemykseen muutosta, mutta jos jokin levy voi nämä elementit tuoda kuuntelulistalle niille, jotka preferoivat suoriviivaisempaa ja perinteisempää raskasta musiikkia, tässä voi hyvin olla se rajoja rikkova teos. Ja vähintään ”King” vetoaa sekä klassisen, että extreme metal -genren ystäviin.
Miksaus ja masterointi on hoidettu maineekkaassa Fascination Street Studiossa guru Jens Bogrenin toimesta. Kädenjälki on sitä myötä taatun laadukasta. Samoin kulmakiviartisteihin kuuluva Eliran Kantor on loihtinut kansitaiteen tutulla vakuuttavalla tyylillä.
”King” merkitsi yhtyeen uralla yhden aikakauden päätöstä, sillä Riccardi ja Trionfera jättivät molemmat kokoonpanon seuraavana vuonna. Bändi on julkaissut myöhemmin kaksi täyspitkää, jotka jäsenistömuutoksista huolimatta ovat jatkaneet aiempaa laadukasta suoraa. ”Kingin” tekijöistä riveissä ovat enää laulajaksi ja kitaristiksi siirtynyt, tässä rumpalina toimiva Francesco Paoli, Ferrini sekä sopraano Bordacchini.
9-/10
Ville Krannila
1.Marche Royale
2.In Aeternum
3.Healing Through War
4.The Fool
5.Cold As Perfection
6.Mitra
7.Paramour (Die Leidenschaft Bringt Leiden)
8.And The Vulture Beholds
9.Gravity
10.A Million Deaths
11.Syphilis
12.King
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}