[three_fourth]Vuonna 1990 San Franciscossa perustettu The Brian Jonestown Massacre on ehtinyt urallaan jo albumiin nro 16. Psykedeelisenä rockbändinä uransa aloittanut yhtye on tullut vuosien varrella tunnetuksi siitä, että sen musiikillinen linja on varsin vaikeasti hahmotettavissa sekä siitä, että vokalisti Anton Newcombe omaa varsin railakkaan historian erilaisten päihteiden parissa.
Utuinen ”Good Mourning” on kiekon avaajaksi rauhallinen balladi, jossa Rouva Newcombe eli Katy Lane vastaa vokaaleista. Levyn toinen veto ”Government Beard” on periaatteessa yhden sointukulun varaan rakennettu näppärä dream pop-biisi. ”Don’t Get Lost” tuo mieleen hieman 1990-luvun shoegaze-orkesterit rauhallisessa velttoilussaan. Itseäni miellytti erityisesti sovitusta hienosti värittävä mainio jousikuvio. ”Assignment Song” jatkaa levyn varsin rauhallisella linjalla, kappaleen rullatessa eteenpäin tasaisella keskitempolla kaikkea rokkaamista välttäen. ”Oh Bother” pitää meiningin yhä hitaammalla otteella sordiinolla sävytetyn trumpetin tuodessa mukaan pieniä Meksiko-viboja.
The Brian Jonestown Massacre flirttailee ensimmäisen kerran rokkaamisen kanssa vasta albumin nimikkobiisillä. Kappale ei kuitenkaan missään vaiheessa paina kaasua kunnolla pohjaan, vaan tunnelma säilyy alusta loppuun 1980-luvun dream popissa. Komeasti nimetty ”Like Describing Colours To A Blind Man On Acid” on juuri sitä mitä nimi lupaa: happopoppista. Instrumentaali ”Lunar Surf Graveyard” nousi albumin omaksi henkilökohtaiseksi suosikikseni. Biisissä BJM iskee oikeastaan ensimmäistä kertaa kunnolla psykedeliavaihteen päälle, komeasti reverbillä sävytetyn rautalankakitaran lyödessä käsiään yhteen rehellisen suhinan kanssa. Sävellys olisi kuin kotonaan Tarantino-leffoissa. Happotrippi päättyy Beatles on acid-henkisellä ”The Sun Shipilla”. Kappale on komeasti 1960-luvun hengessä trippaileva pop-veto.
Olin tutustunut The Brian Jonestown Massacreen aiemmin satunnaisesti muutaman biisin otoksissa, mutta ”Third World Pyramid” on ensimmäinen yhtyeen levy, johon olen syventynyt kokonaisuutena. Tästä johtuen minulla ei ole henkilökohtaista tarttumapintaa siihen, miten albumi sijoittuu artistin laajassa tuotannossa. Metallin kanssa tällä ei ole mitään tekemistä, eikä oikeastaan edes rockin. Sijoittaisin BJM:n ainakin tämän levyn perusteella jonnekin psykedelian ja dream popin välimaastoon. Itse en pahemmin tällaisesta musiikista välitä, mutta toisaalta ei tämä pahemmin ärsyttänytkään. Suosittelisin levyä kaikille rankemman rockin ähkystä kärsiville, sillä varauksella, että BJM tuoksahtaa melkoisesti yrttitupakalta ja maistuu hieman kärpässieneltä.
6+/10
Ilkka Järvenpää
[/three_fourth] [one_fourth_last]
1. Good Mourning
2. Government Beard
3. Don’t Get Lost
4. Assignment Song
5. Oh Bother
6. Third World Pyramid
7. Like Describing Colors To A Blind Man On Acid
8. Lunar Surf Graveyard
9. The Sun Ship[/one_fourth_last]
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
