[three_fourth]Australialainen Teramaze oli itselleni ennen orkesterin uutta levyä ”Her Halo” oikeastaan täysi outo orkesteri. Pikaisen Googlauksen jälkeen minulle valkeni, että progeheviorkesteri on julkaissut urallaan viisi levyä, joista kaksi ensimmäistä näkivät päivänvalon 1990-luvulla, jonka jälkeen bändiltä saatiin odottaa uutta materiaalia aina vuonna 2012 ilmestyneeseen albumiin ”Anhedonia.” Tämän “uuden tulemisen” jälkeen on oltu varsin tuotteliaita, sillä tämä käsittelyssä oleva kiekko näki päivänvalon joulukuussa 2015.
Levy starttaa lähes 13 minuuttia kestävällä ”An Ordinary Dreamilla.” Aluksi pitkä intro avaa tietä akustiselle kitaralle. Juuri kun kuulija on ehtinyt tottua rauhalliseen meininkiin, orkesteri vie biisin rankempien riffien myötä suoraan progehevin ytimeen. Kappale sisältää useita eri osia lopulta päättyen rauhallisen piano-osuuteen. Toinen biisi ”To Love, A Tyrant” käynnistyy pitkällä, eteerisellä kosketinsoitinintrolla, jonka jälkeen kitaristi Dean Wellsin tiukka riffittely ottaa tilan Dream Theaterhenkisesti. Kappale kuulostaa muutenkin melkoisesti DT:ltä, vokalisti Nathan Peacheyn laulaessa kuin James LaBrie konsanaan. Itse biisi on kuitenkin mielestäni melkoisen komea ja on ehdottomasti yksi suosikeistani tällä levyllä, eikä vähiten hienon Wellsin kitarasoolon vuoksi. Nimikappale ”Her Halo” käynnistyy kauniina balladina, purkautuen mahtavaan kertosäkeeseen ennen kuin ”Out Of Subconscious” palauttaa levyn takaisin hieman vauhdikkaampiin sfääreihin. Biisin tiukka riffittely antaa tilaa melodiselle A-osalle, kipaleen kertosäkeen palautuessa taas viisun alkupuolelta tuttuun tiukempaan riffittelyyn. ”For The Innocent” taas vie tiukemman riffittelyn introssaan astetta edeltäjäänsä pitemmälle. Biisin lauluosa käynnistyy jälleen rauhallisemmissa merkeissä, kertosäkeen ollessa rankempi runttaus. Mikäs siinä: Jos se ei ole rikki, niin miksipä sitä korjaamaan.
Tässä vaiheessa ihmettelin jo hieman: missä on tämän progehevilevyn instrumentaali? Sitä ei tarvinnut enää odotella, sillä seuraavaksi kuultava ”Trapeze” oli juuri sellainen. Kuten progehevipumpulta voi odottaa, niin virtuositeettia löytyy. Hieman yllättäen biisi ei ollut kuitenkaan pelkkää tilutusjuhlaa, tuoden mieleen Joe Satrianin tuotannon. Instrumentaalin jälkeen bändi lyö tiskiin melkoisen yllätyksen hyvin AOR-meiningeissä liikkuvalla ”Brokenilla.” Biisi starttaa rumpuloopin ja akustisten instrumenttien merkeissä, mutta jo toisessa säkeistössä kappale saa hieman lihaa luidensa ympärille upeiden lauluharmonioiden ja massiivisten syntikka/kitaraorkestraatioiden myötä. Hienon vedon kruunaa hieman Journeyn Neal Schonin mieleen tuova komea kitarasoolo. Komea raita, joka on yksi omista suosikeistani tällä levyllä. Pätevä progehevilevy on rumpufilliä vaille valmis. Varsin eeppisissä tunnelmissa etenevä päätösbiisi ”Delusions Of Grandeur” läväyttää vielä kerran kehiin orkesterin virtuositeetin ja päättää levyn melkoisen kome-asti.
Summa summarum: Teramazen ”Her Halo” on varsin komea progehevilevy, joka innoitti ainakin minut tsekkaamaan orkesterin pari viimeisintä tuotosta, sillä sen verran hienoa jälkeä bändi on saanut julkaisulleen tallennettua. Levyä voi huoleti suositella kaikille genren jättiläisten, kuten Dream Theaterin ja Symphony X:n ystäville. Biiseissä oli kuitenkin sen verran muitakin elementtejä, että mikseipä tästä voisi moni perinteisemmänkin meiningin fanittaja tykätä.
7+/10
Ilkka Järvenpää
[/three_fourth] [one_fourth_last]
1.An Ordinary Dream (Enla Momento)
2.To Love, A Tyrant
3.Her Halo
4.Out Of Subconscious
5.For The Innocent
6.Trapeze
7.Broken
8.Delusions Of Grandeur[/one_fourth_last]
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arviossa.){kind=link}