Hellsinki Metal Festareillakin soittanut Brymir julkaisi lokakuun alussa uunituoreen albumin What We Leave Behind joka bändin omin sanoin on synkintä tavaraa mitä Brymir on tähän astisella taipaleellaan. Levyn kappaleet ovat upeaa melodista death metallia synkällä yhteiskuntakritiikillä höystettynä.
Lue alta Brymir -bändin basistin Jarkko Niemen haastattelu:
What We Leave Behind -levy julkaistiin 2. lokakuuta, mikä meininki oli sen tiimoilta?
Paljon oli promoamista. Tämä on niin sanotusti sellainen kulminaatiopiste monen vuoden työlle. On ollut paljon tekemistä välillä väsymykseen asti – mutta parhaalla mahdollisella tavalla. Kyllä katarsis iskee kohta.
Tempestbound -singlellä on selkeästi ajankohtainen sanoma, kertoisitko kuinka päädyitte tekemään tällaisen kappaleen.
Kun katselee historiaa taaksepäin, niin eihän se sanoma ole koskaan lakannut olemasta ajankohtainen. Se on suuresti surullista, että näin on. Levyn biisit lähtevät siitä, minkälaisia asioita meillä bändissä pyörii päässä. Jotkut näistä on tosi henkilökohtaisia, jotkut taas on enemmän yleisempää maailmantuskaan nojaavia juttuja. Tempestboundissa ollaan enemmän siellä isommalla yhteiskunnallisella asteikolla operoimassa. Siellä surullisena kuvaillaan, miten me ei ikään kuin omista jumaluuksistamme oikein koskaan päästä irti. Miten me ihmiset halutaan tehdä toisillemme pahaa. Viimeisen neljän vuoden aikana on nämä teemat olleet aika paljon taas tapetilla. Sitten tuli tällainen biisi, aika nopea ja kaoottinen biisi. Siihen sopii aika hyvin tällainen nykyaikaisen sodankäynnin hirveys, sanat löytyi sitä kautta.
Levyn nimi on What We Leave Behind, onko sama teema läsnä läpi levyn?
Joo, niin siinä vähän puolivahingossa kävi. Single- ja nimikkobiisi, What We Leave Behind, lähti siitä että Viktor, meidän laulaja, teki siihen biisiin sanoitukset omasta elämästään. Että mitä on lähteä tavoittelemaan rock-unelmaa ja jättää kaiken merkityksellisen taakse. Ja sitten huomaakin siellä päädyssä, että kaikista tärkeimmät jutut tosiaan jäi sinne ja takaisin on pitkä matka.
Mutta sitten, kun ruvettiin tekemään näitä muita biisejä, niin alettiin huomata että nämä kaikki biisit jollain tavalla ovat sitä, mitä meistä jää jäljelle, tai mitä me ehkä halutaan jättää jälkeen ja mitä me ehkä päädytään jättämään jälkeen, vaikka ei haluttaisi. Mitä virheitä me tehdään uudestaan ja uudestaan ja mitä toivoa meillä on. Perinnön ja ihmisyyden jatkumisen tematiikka pyörii siellä taustalla. On hauska, miten hyvin biisit nivoutuvat teemallisesti yhteen vaikka kaikki biisit on tehty täysin yksilöinä.
Huomasin että What We Leave Behind -biisissä laulatte Midgardista ja vanhoista jumalista, miten päädyitte tähän norjalaisen mytologian teemaan?
Se on oikeastaan mytologian sanaston käyttöä. Lähtökohtaisesti me käytetään sitä samalla tavalla kuin mitä itse alkuperäisten vanhojen tarujen kirjoittajat on tehnyt. Nehän on kirjoitettu siinä ajassa kertomaan siitä maailmasta, missä eletään sillä hetkellä.
Sanoitukset luotu näiden hahmojen ja symbolien kautta, annettu näitä kuvia ja symboleita näille asioille, mitä on menossa. Se on runollinen kieli, mitä me päädyttiin käyttämään. Mutta se oikeastaan kaikki kertoo siitä, että minkälainen tämä maailma meille on just nyt. Siinä tavallaan pystyy ottaa sen, että metalli on isoa musiikkia. Mahtipontiseen musaan sopii tällainen eeppinen sanasto, joka luo vahvoja kuvia. Ja sitten siinä on myös se, että kun tämä osa biisistä on niin sydänverellä, kerrotaan jostain tosi spesifistä asiasta, mikä meillä on päässä, tai mitä on tapahtunut. Tällaisella kielellä voi vähän abstraktioida silleen, että voidaan jakaa joku tosi henkilökohtainen asia yleisön kanssa näiden isojen kuvien kautta. Että he pystyvät peilata sitä niihin, mitä itselle on tapahtunut. Se antaa myös ehkä vähän sellaista turvaa, että on niin kipeitä asioita, mitä käsitellään, mitä ei tulisi mieleenkään puhua muuten julkisesti. Sitä kautta tässä on se maski, ja sitten on myös tämä runollinen ambitio siinä taustalla.
Voisitko kuvitella että Brymir käyttäisi jonain päivänä Kalevalan maailmaa inspiraationa?
Se on ihan mahdollista. Meillä on käyttökielenä englanti, siellä on pohjalla itse asiassa nuo samat Oodinit ja muut, ne on vaan sitten vähän vielä vanhempia englannin kielen germaanisessa taustassa, niin se sopii siihen kielimaailmaan paremmin. Kyllä Kalevalakin olisi ihan mahdollista, vaan pitää löytää, että miten sen saa istumaan englanninkieleen, ja jotenkin silleen, että sen saisi tarpeeksi selkeästi ikään kuin jaettua. Kun puhutaan kuitenkin tällaisesta jaetusta kulttuurisesta symboliikka-maailmasta. Ikävä sanoa, mutta norskijumalat on levinnyt vähän laajemmalle tuonne maailmalle kuin meidän Väinämöiset ja Ukot. Että ne ei välttämättä tarkoita ihan samaa sanaa sellaiselle perus jenkille tai saksalaiselle kuin mitä ne suomalaiselle tarkoittaa.
Millainen oli uuden levynne valmistumisprosessi?
Toisesta levystä lähtien me ollaan tehty tämä kaikki aina itse. Viktor, meidän laulaja, on siis meidän tuottaja, miksaaja, nauhoittaja ja editoija. Tämä on neljäs levy, joka ollaan tehty ihan ominpäin, ja Viktorin tuottajankyky on hioutunut aivan huippuunsa. Omalla tavallaan tämä oli tosi smoothia hommaa, että ruvettiin vaan tekemään, ja biisit syntyivät. Ei tullut mitään tenkkapoota, vaan että tällaista matskua tulee, tällainen maailma on meidän pään sisällä, ja tällä tavalla se tehdään.
Mutta sitten taas meillä oli ajatuksena viime levyltä, että nyt on kaikki valmiina, niin nyt tässä menee vain pari vuotta, ja meillä on seuraava levy. Mutta aina tulee jotain tielle, että siinä taas vähän venähti aikatauluja, ja sitten kun yksi palanen venähtää, niin siinä menee muutkin aikataulut taas uusiksi.
Esimerkiksi meidän kitaristi Joona Björkroth – hänellä on toinen suhteellisen tunnettu bändi Battle Beast, mikä on hänen päivätyönsä. Ja meidän rumpali Patrik Fält on heillä kanssa teknikohommissa. Niin saattaa olla, että jos sopivasti joku tyyppi on vähän kipeänä, niin sitten rumpuäänitykset siirretään, mutta sitten sitä ei voi siirtää seuraavalle viikolle, koska sitten Battle Beast rundaa, että taas kerran meni vähän pidempään kuin mitä olisi halunnut. Mutta siitä huolimatta oli aikaa hioa tätä konseptia, katsoa mitä biisejä sinne tulee, että tässä tehtiin aika hyvää esituotantoa ja miettimistä. Ehkä osittain viivästymisen takia tämä on niin eheä albumikokonaisuus, että jyvät akanoista on eroteltuna siellä.
Tempestbound -kappaleelle on julkaistu myös musiikkivideo, miten kuvaukset menivät?
Ne oli hauskat. Tempestbound kuvattiin Joel Korhosen kanssa. Joel on tosi mukava jätkä ja sillä on tosi hyvä tatsi tuohon hommaan. Oli tosi mukavaa puuhaa, oli tosi kivutonta lähteä latoon vähän soittelemaan, ja sitten leikittiin vähän kemistiä ja tehtiin itse omaa raakaöljyä – taisi olla, että se on siirappia ja väriainetta. Omat hauskuudet siinäkin.
Me tehtiin myös Joelin kanssa uusin, just julkaistu How Much is the Fish? -video. Hänen kanssaan on tosi helppo tehdä töitä koska me ollaan tosi nopeasti samalla aaltopituudella; että tehdäänkö vähän synkempää ja nopeampaa, vai ollaanko vähän hassumpia? Työskentely on tosi kivaa ja helppoa.
Onko sinulla lempi biisiä levyltä, ja jos on niin miksi juuri se biisi?
Minulla olisi pari vaihtoehtoa ja parista eri kulmasta lähestyttäessä. Mitä itse nyt eniten kuuntelee tällä hetkellä, mitä on jatkuvasti soitossa, on Buried Legion. Se on itselle semmoinen, jota kuuntelee tosi paljon koska se on niin erilainen Brymir-biisiksi. Siinä mennään vähän tuonne 2000-luvun alun Dimmu Borgir-estetiikkaan ja scifin puolelle tosi vahvasti sanoituksissa. Sitä biisiä oli tosi hauska tehdä. Toivon että se uppoisi yleisöön kanssa.
Jos pitäisi sanoa paras biisi biisinä, niin toi nimikko sinkku What We Leave Behind on mun mielestä paras kappale, mikä me ollaan koskaan kirjoitettu. Siinä kaikki on kohillaan. Oma personal favorite on Buried Legion, mutta jos pistän rokkipoliisilasit päähän ja yritän analysoida, niin se olisi varmaan What We Leave Behind.
Olitte soittamassa viime elokuussa Hellsinki Metal Festareilla, millaisen fiilikset jäi keikasta ja festareista?
Se oli aivan mahtava kokemus. Mä olin ensimmäistä kertaa itse ihan asiakkaana siellä festareilla viime vuonna, ja nyt olen päässyt soittelemaan sinne. Oli tosi hienoa vetää jäähallikeikka festareilla. Yleisö oli aivan messissä ja liekeissä – Myös konkreettisesti se koko homma oli ihan liekeissä, kun meillä oli isoimmat pyrot, mitä me ollaan koskaan käytetty. Tuli vähän yllätyksenä siinä viimeisen biisin aikana, että nyt muuten nahkarotsi alkaa haisee vähän kypsentyneeltä. Oiskohan pitänyt ottaa askel taaksepäin liekeistä. Se oli aivan älytön keikka ja todella upea kokemus. Festarinahan se on aivan mainio, tosi hyvät järjestelyt ja tosi mukavaa oli. Artistina puitteet olivat aivan tip-top.
Missä bändin pääsee näkemään seuraavaksi?
Joo, meillähän on tässä vielä kuinka monta keikkaa. On tulossa varmaan isoin Suomi-rundi, mitä me ollaan tehty. Tosiaan siellä on tämä levyjulkkarikeikka. Tiedossa on pitkiä kotimaan kilometriä.
Olin katsomassa teidän keikkaa Hellsinki Metal Festareilla ja tykkäsin kyllä kovasti teidän lavamenosta.
Tässä on tosiaan hyvä pieni kontrasti: Nämä biisit tälläkin uusimman levyllä ovat meidän historian synkimpiä, mutta keikoilla meillä on hyvä meininki ja kaikki naureskelee ja pistää menemään. Siinä on se omanlaiset katarsikset. Se on sekä samaan aikaan tosi jylhää ja eeppistä. Sitten on melankoliaa ja synkkyyttä ja kuitenkin me vedetään kaikki pilke silmäkulmassa. Siinä päästetään tunteet todella vapaasti valloilleen.
https://youtu.be/Vt4WxokdZgg?list=RDVt4WxokdZgg
Brymir:
Viktor Gullichsen – laulu
Joona Björkroth – kitara
Jarkko Niemi – basso
Patrik Fält – rummut
