Uutta grunge-vaikutteista julkaisua ei nykypäivänä usein vastaan tule, joten helsinkiläisen Polanskin tuoreen ”Between This And Hate” -albumin ottaa mielenkiinnolla kuunteluun. Lähinnä mietityttää kuulostaako yhtye Seattle-esikuviltaan vai heitä 20 vuotta sitten imitoineilta lukuisilta artisteilta. Onneksi ei aivan kummaltakaan, sillä vaikka vaikutteet ovat selvät, soundissa on myös jotain aivan omaperäistä.
Esille nousee muutama asia, jotka heti erottavat Polanskin edukseen tästä menneisyyden kasvottomasta massasta. Ensinnäkin maisemaa hallitsee laulaja Anttoni Pikkaraisen paikoitellen edesmennyttä Layne Staleyta sopivasti muistuttava ja erittäin vahva ääni, joka istuu täydellisesti tämän kaltaiseen musiikkiin. Toiseksi bändin soitto on selvästi energisempää ja raskaampaa kuin monella grungen kultakauden yhtyeellä. Ironista kyllä, meininki on selvästi vankempaa kuin monella perinteisen hevin yhtyeellä, jotka yrittivät päivittää soundiaan huonoin tuloksin 1990-luvun puolivälin tienoilla. Ja lopuksi ”Between This And Haten” soundi on selkeä, kirkas ja hyvin eri soittimien nyansseja korostava. Mikko Herranen on tuotantovastaavana onnistunut hienosti työssään.
Biisit ovat tasaisen varmoja suorituksia. Jopa hittipotentiaalia omaava eräänlainen levyn nimibiisi ”A Fine Line” seisoo jykevästi minkä tahansa Seattle-kaman rinnalla. Vaikka vihaisit grungea, et voi olla arvostamatta Polanskin tinkimätöntä asennetta ja rehellisen juurekasta materiaalia.
8+/10
Ville Krannila
1.Wasted Mind
2.Give Yourself
3.Buried
4.A Fine Line
5.Hazel
6.Left Behind
7.Modern Child
8.The Lid
9.Lidless Sky
10.Recoil
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}