AC/DC:n legendaarisen laulajan Bon Scottin kuolemasta tuli kuluneeksi 40 vuotta. Vokalisti on edelleen yksi hard rockin historian tunnetuimpia hahmoja, ja miehen ennen aikainen menehtyminen vain 33-vuotiaana on osaltaan lisännyt hänen ympärillään vallinnutta myyttiä. Scott oli kuitenkin pohjimmiltaan jalat maassa elänyt rokkari, jonka lukuisat tatuoinnit, villi nauru ja pilke silmäkulmassa tekivät hänestä jokaisen juhlan sydämen ja sielun.
“By the time I was half alive I knew what I was gonna be”
Ronald Belford Scott syntyi Forfarissa, Skotlannissa 9.7.1946 ja eli ensimmäiset viisi vuotta elämästä Kirriemuirissa. Vuonna 1952 pojan perhe muutti Australiaan, jossa Bon perusti ensimmäiset yhtyeensä jo varhaisella 1960-luvulla. Hän korvasi Dave Evansin AC/DC:n laulajana lokakuussa 1974, ja tuolloin miehellä oli takanaan jo 10 vuoden kokemus kiertämisestä ja levytyksistä eri kokoonpanoissa.
Bonin persoonallisuus ja ääni tuntuivat sopivan nuoren australialaisyhtyeen soundiin täydellisesti. Kitaristi Angus Young on myöhemmin muistellut AC/DC:n ensimmäistä keikkaa Bonin kanssa:
Hänellä oli pullo viskiä ja pilveä mukanaan ja mietimme mitäköhän tästä tulee. Sanoin Malcolmille: Jos tuo kaveri pystyy kävelemään ja vielä laulamaan edes kohtuullisesti tästä voi tulla jotain. Mutta hän ei vain laulanut, hän nousi lavalle ja hallitsi koko homman täysin suvereenisti.
Bon debytoi levyillä “High Voltage” sekä “T.N.T.” vuoden 1975 aikana, ja parin vuoden kuluessa AC/DC oli saavuttanut maailmanmaineen. Menestys ei tullut helpolla vaan vaati tinkimätöntä työtä ja ahkeraa keikkailua. Lehdistö ei vuosiin ollut yhtyeen takana ja Rolling Stone-lehden arvio ”High Voltagesta” sen Amerikan julkaisun jälkeen kertoo median vihamielisestä asenteesta bändiä kohtaan:
Those concerned with the future of hard rock may take solace in knowing that with the release of the first U.S. album by these Australian gross-out champions, the genre has hit its all-time low. Lead singer Bon Scott spits out his vocals with a truly annoying aggression which, I suppose, is the only way to do it when all you seem to care about is being a star so that you can get laid every night. Stupidity bothers me. Calculated stupidity offends me.
Mikäli Bon Scott välitti näistä arvioista, hän ei antanut sen näkyä esiintymisessään tai elämän tyylissään, josta laulaja itse kertoi lyhyesti:
Alkoholi, ilkeät naiset, hiki lavalla, paha ruoka – se kaikki toimii ja pitää minut kunnossa.
“Hey Satan paid my dues, on my way to the promised land”
AC/DC:n keulamies eli elämänsä matkalla kohti luvattua maata, vuoden 1979 “Highway To Hell” oli portti menestykseen, jonka läpi mies oli kulkemassa kunnes viikatemies saapui häntä noutamaan 19.2.1980. Myöhemmin Def Leppardin kanssa kaikkia jalometalleja vuolleen Mutt Langen tuottama ”Highway To Hell” oli kaupallisesti uuden suosion alku murtautuen Amerikassa Top-100 listalle ja näytti siltä kuin yhtyeen ja Scottin aika oli lopulta käsillä.
Viimeisellä kiertueellaan muu yhtye alkoi kuitenkin huolestua laulajan villistä elämäntavasta. Bon oli jatkuvasti huonossa kunnossa, joko humalassa tai nukkumassa päätään selväksi. Mies oli paikalla olleiden mukaan usein niin kehnossa vedossa, ettei iltapäivällä enää pysynyt pystyssä, ja Bonin mukana olleet naiset joutuivat kannattelemaan laulajaa. Uuden vuosikymmenen hän vastaanotti kotonaan Australiassa ja palasi Lontooseen tammikuussa 1980. Vaikka laulajan juominen oli riistäytymässä hallinnasta, hän oli seuranneiden viikkojen ajan innoissaan tulevaisuudesta ja kertoi valmisteilla olevasta levystä tulevan loistavan kuultuaan Anguksen ja Malcolmin valmistelemia kitarariffejä ja aihiot kappaleisiin ”Let Me Put My Love Into You” sekä ”Have A Drink On Me.” Kaikki sai kuitenkin loppunsa karulla tavalla vain muutamaa päivää myöhemmin kun Scott sammui ystävänsä autoon rankan illan jälkeen helmikuussa ja menehtyi. Kuten hänen elämänsä, myös kuolema on verhoutunut erilaisiin väitteisiin ja mysteereihin.
Scott oli kuollessaan 33-vuotias, hän oli selvästi vanhempi kuin muu yhtye varsinkin 10 vuotta nuoremman Angus Youngin lapsenkasvojen rinnalla. Bonin kuolemansyyksi varmistui alkoholimyrkytyksen aiheuttama sisäelinten pettäminen. Pakkasen puolelle tippunut lämpötila edes auttoi menehtymistä. Joidenkin lääkäriväitteiden mukaan Scottin elimistö oli 60-vuotiaan vanhuksen vaikka hän oli kuollessaan 33-vuotias. Hänet tuhkattiin ja haudattiin perheen toimesta Länsi-Australiaan Fremantleen.
“If you want blood, you got it”
Bon Scott ei pelännyt vaaraa ja sanoikin Angukselle usein: “Mitä hyvänsä teen, älä vain seuraa minua.” Laulaja kiipesi kerran 30 metrin korkeuteen lavarakennelmiiin ja myös hyppäsi sieltä alas onnistuen säilymään vahingoittumattomana. Youngin veljekset kertoivat miehen kävelleen kerran lentoaseman turvatarkastuksesta läpi yllään pelkät farkut ja keikalle hän löysi seuraamalla faneja läheiseen junaan. Bonin seuraan hakeutuivat lukuisten naisten lisäksi jatkuvasti paikan karskeimmat ja voimakkaimmat kaverit, jotka vetivät mukanaan tappeluita. Scott saapui keikkapaikalle usein vasta viime hetkellä väistellen yli-innokkaita faneja ja riidanhaastajia. Hän ei koskaan kieltäytynyt juomasta eikä juhlista, ja näitä tarjouksia satelikin miehen suuntaan päivittäin.
“I been around the world, I’ve seen a million girls”
Bon Scott ei vain laulanut elämästä vaan eli laulujensa elämää, jonka täyttivät naiset, alkoholi ja juhlat. Hänen karismansa oli luontaista ja kuten monet muut miehen karski ulkonäkö ei karkoittanut kauniimman sukupuolen edustajia, vaan päinvastoin vapautunut ilmapiiri veti puoleensa naisia kuin kärpäsiä. Scott osasi myös käytöstavat ja monet ihmettelivät naisten teini-ikäisistä mummoihin lankeavan miehen pauloihin, vaikka kohdatessa näkivät ensimmäiseksi laulajan tatuoinnit ja puuttuvan hampaan.
“You got the dollars in your eye, always chasin’ that pie in the sky”
AC/DC:n 1970-luvun materiaali oli hyvin vahvasti Bonin omiin kokemuksiin perustuvaa. Scott kirjoitti yhtyeen sanoitukset ja ne henkivät vahvasti miehen huumoria ja vahvaan energiaan sekä juhlimiseen perustuvaa elämäntapaa. ”Big Balls” ja tasmanialaisen maksullisen naisen kohtaamiseen perustunut “Whole Lotta Rosie” osuivat kuuntelijoiden hermoon niiden aitouden takia. Scott lauloi maailmasta, joka kosketti työläisluokkaa. Hän oli paljolti Thin Lizzyn Phil Lynottin kaltainen tarinankertoja. Bonin lyriikoissa Lynottin romantismi oli kuitenkin korvattu kuivalla realismilla ja huumorilla. Rakkauden sijasta tarjolla oli vain tippuri ja siitä muodostunut anthem ”The Jack.” Kappaleissa kuten ”Down Payment Blues” ahdistuttiin työttömyydestä ja ehkä Scottin voimakkain lausunto ”Ride On” saa raavaankin miehen herkistymään yhä tänä päivänä.
Bon Scott levytti AC/DC:n keulilla kuusi albumia yhtä monen vuoden aikana ja yhteensä vajaat 60 kappaletta. Jokainen ei ollut mestariteos, mutta ne ovat niin vahvasti henkilöityneet osaksi vokalistin persoonaa, että nimet ovat jukeboksien, pölyisten ja likaisten karaokebaarien ja vinyylisoitinten vakiotavaraa edelleen. Hänen kynänsä ei levyjen myötä lainkaan tylsistynyt vaan säilyi terävänä loppuun asti. Päätöslevyksi jääneen ”Highway To Hellin” vedot ”Beating Around The Bush” ja ”Girls Got Rhythm” ovat paitsi sanoituksiltaan, myös laulusuorituksiltaan omaa luokkaansa. Laulaja päätti omista ongelmistaan huolimatta tiensä hienosti studion puolella.
Back In Black
Brian Johnson liittyi bändin laulajaksi muutamia viikkoja Bonin hautajaisten jälkeen. Scottin isä antoi jatkamiselle hyväksyntänsä, ja Johnson oli ollut yksi Bonin suosikkilaulajia Brianin esiintyessä entisen yhtyeensä Geordien keulilla. Uuden vokalistin kanssa yhtye teki kaikkien aikojen myydyimmän ja tunnetuimman levynsä ”Back In Blackin,” joka oli tribuutti viisi kuukautta aikaisemmin menehtyneelle keulamiehelle. Levy ylsi 45 miljoonan kappaleen myyntilukuihin ja kappaleet kuten ”Have A Drink On Me” saivat varmasti helvetin porteilla majailleen laulajan virnistämään ja nostamaan lasiaan entisen yhtyeensä kunniaksi.
Bonfire
Vuonna 1997 AC/DC julkaisi viiden CD:n boksin “Bonfire” laulajansa muistolle. Mukana oli paljon harvinaista materiaalia sekä remasteroitu tribuuttilevy ”Back In Black”. Pariisissa nauhoitettu soundtrack ”Let There Be Rock – The Movie” tuo esiin loistavasti Bonin karisman. Mies osasi myös antaa lavalla oikeissa kohdissa tilaa Angus Youngin sooloille ja lauloi vankasti rytmin mukana. 12-minuuttinen ”Bad Boy Boogie” ja 9 minuuttia kellottava ”Rocker” ovat melkoista kuunneltavaa. Julkaisu on edelleen boksisarjassa yksi parhaimmista, joten jos jostain syystä Bonin aikainen AC/DC ei ole vielä tuttu, on ”Bonfire” kattava katsaus miehen kunnian päiviin.
Monien mielestä AC/DC ei ollut entisensä enää Scottin kuoleman jälkeen, ja viimeisten vuosikymmenien hiottu rock-kone on kieltämättä dynamiikaltaan hyvin erilainen kokonaisuus – erityisesti kun viimeisimmällä kiertueella 2016 ainoastaan Angus Young ja basisti Cliff Williams olivat mukana kokoonpanossa Bonin aikakaudelta. Vaikka yhdestä levystä vielä on huhuttu, AC/DC:n tarina on väjäämättä kulkemassa kohti loppuaan. On tärkeä muistaa, että kyseessä on tarina, jota ei olisi koskaan kirjoitettu ilman Bonin panosta.
Vaikka Bon Scottin elämä päättyi liian nopeasti, hän eli sen täysillä ja verrattaen lyhyessä ajassa loi legendan ja massiivisen koneiston nimeltään AC/DC, joka jatkaa hänen perintöään yhä tänä päivänä. Bon oli yksityisesti puhunut haaveistaan vetäytyä Australiaan maalle ja perustaa perhe, soololevykin oli suunnitelmissa. Olisiko näistä kaavailusta koskaan tullut mitään, jos mies olisi elänyt, on mahdotonta sanoa. Onkin oikea aika kääntää katse menneisyydestä nykypäivään, nostaa malja laulajalle ja iskeä kolikko likaiseen jukeboksiin. Kuuluvatko siitä ensimmäiseksi ”Let There Be Rockin,” ”Whole Lotta Rosien,” ”Problem Childin” vai ”Hell Ain’t A Bad Place To Ben” soinnut, on jokaisen fanin oma positiivinen valinta. Itse päädyin kappaleeseen, joka kuvasi Bonin elämää jo ennen AC/DC:tä, sitä tietä jota hän kulki vakaasti läpi esteiden kunnes menestys lopulta vei miehen mukanaan aina hautaan saakka:
”That’s how it goes playin’ in a band, It’s a long way to the top, if you wanna rock and roll.”
Teksti: Ville Krannila
Metalliluolan toimituksen kommentit Bon Scottista:
Bon oli yksi kaikkien aikojen kovimmista keulamiehistä, pubitappelijan karkealla karismalla varustettu rock-terrieri, jonka poistuttua alakertaan AC/DC menetti paljon hiomattomasta alkuvoimaisuudestaan.
Tomi Väänänen
Maailmanluokan naistenmies jolta ei pillu loppunut kesken.
Tomi Nousiainen-Gunnar
Bon Scott on kautta aikojen kovin rokkikukko. Mies ei ollut laulajana se klassisin kultakurkku, mutta miehen loistavat lyriikat yhdistettynä räkäiseen kieli poskella tulkintaan ovat yhä, ainakin minulle kovinta rock & roll-vokalisointia ikinä. Bon Scott oli mies, josta saa kuvan kaverina jonka kanssa olisi ollut mukava ottaa tuoppi tai kymmenen. Härski naistenmies. Kovin Rock-nokkamies. Päällikkö.
Ilkka Järvenpää
Bon Scott oli laulaja yhdessä maailman suurimmista hard rock-yhtyeistä, mutta samalla hän oli kuin yksi meistä. Aitous, ainutlaatuinen ääni, luontainen karisma ja pilke silmäkulmassa esitetyt kappaleet olivat hänen tavaramerkkinsä, joka elää miehen sanoituksissa edelleen. Ride On, Bon.
Ville Krannila
Bonin kunniaksi kokosimme alle legendan parhaita esityksiä, kokoelman päätökseksi nähdään Bonin viimeiseksi jäänyt näytös kappaleesta ”Touch Too Much” Top Of The Pops-ohjelmasta helmikuulta 1980, vain vajaat kaksi viikkoa ennen tähden kuolemaa:
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
