Australian rock-ylpeys AC/DC:n kolmas studiolevy ”Dirty Deeds Done Dirt Cheapin” sessiot aloitettiin joulukuussa 1975 bändin uran alkuaikojen luottotuottajien Harry Vandan ja George Youngin johdolla. Nauhoitukset jatkuivat pätkissä aina maaliskuulle 1976 saakka ja syyskuussa maailma sai kuultavaksi AC/DC:n kolmannen studioalbumin.
Nyt kun kyseinen levy saavuttaa miehen iän, on tämä tässä vaiheessa vielä vasta nuoren, mutta kunnianhimoisen yhtyeen albumi syytä ottaa uudelleen syyniin.
”For a fee, I’m happy to be.
Your back-door man”
AC/DC:n uralle on osunut poikkeuksellisen monta ”anthemiksi” laskettavia klassisia rock-biisejä. ”Dirty Deeds Done Dirt Cheap” ei albumina ole poikkeus, sillä levyn avaava huikea nimibiisi on yksi tunnetummista AC/DC-kappaleista. Bändin huikea svengi on saatu aina tallennettua hyvin levylle ja ”Dirty Deeds Done Dirt Cheap” ei ole tässä poikkeus. Syntinen groove, tarttuvat melodiat ja riffit, huima Angus Youngin kitarasoolo sekä päälle rock´n´rollin härskein nokkamies Bon Scott tulittamassa sopivasti tuhmia sanoituksia, on peli heti kättelyssä selvä. Klassikkobiisi on klassikkobiisi, vaikka sen voissa paistaisi.
Komeasti rokkaava ”Love At First Feelissa” Scottin tulkinta pääsee jälleen oikeuksiinsa. Jos kahdessa ensimmäisessä biisissä on ollut tarjolla melkoisesti huumoria, lopullisesti huumorinkukka puhkeaa nuppuunsa ”Big Ballsin” myötä. Sävellyksenä kappale ei ole missään nimessä kahden edeltäjän tasolla, mutta huikea sanoitus ja hurtti meininki pelastavat tilanteen. A-puolen päättää loistava ”Rocker” sekä lähes klassikoksi laskettava, ilkeästi svengaava ”Problem Child”.
B-puoli käynnistyy vähemmän yllättäen rokkaavasti, kun ”There’s Gonna Be Some Rockin’” valtaa eetteriin. Svengiä joko on, tai sitä ei ole. AC/DC:llä sitä löytyy roppakaupalla ja se kuuluu myös tästä sovituksesta.
Kaksi seuraavaa raitaa ovat AC/DC-mittapuulla poikkeavia, ja niistä ensimmäinen, ”Ain’t No Fun (Waiting Round To Be A Millionaire)” on paria sekuntia vaille seitsemän minuutin kestollaan poikkeuksellisen pitkä biisi tälle bändille. Kappale on rakennettu pitkälti lyriikoiden ympärille ja tarinan annetaan kypsyä tässä AC/DC:n bluesin sävyisessä rockissa rauhassa.
Puhuttaessa bluesista ja AC/DC:sta, on syytä mainita levyn toinen yllätys, hyvin bluesahtava, ja tämän bändin mittapuulla kauniin herkkä ”Ride On”, jossa Scottin vokaalisuoritus on yksi miehen uran parhaista. Levyn loppuun AC/DC säästi vielä yhden runttauksen ”Squealerin”, jolla LP suljetaan tuiman rockin merkeissä hienosti.
”Dirty Deeds Done DIrt Cheapia” on epätasainen, mutta luonnollinen kehitysaskel AC/DC:n mahtavalla uralla. Tuotanto on enemmän energiantallennusta, kuin esimerkiksi myöhemmillä Mutt Langen esiin kaivamilla bändin läpimurtolevyillä. Tämä ei muuta sitä tosiasiaa, että ”Dirty Deeds Done Dirt Cheap” on hieno hyvän tuulen rock-levy, joka on kuin luotu nautittavaksi rasvaisen ruuan, mainion oluen sekä mukavan seuran kanssa.
Huomioitavaa on se, että levy jäi vuonna 1976 kokonaan ilman USA:n julkaisua, mutta se ilmestyi Yhdysvalloissa viisi vuotta myöhemmin eri kappalejärjestyksellä, kun AC/DC oli jo noussut megasuosioon. LP on myynyt Amerikassa yli seitsenkertaiseen platinaan oikeuttavan määrän eli yli seitsemän miljoonaa kappaletta. Tähän kun päälle lisätään mm. kuusinkertainen platinalevy Australiasta ja tupla-platina Kanadasta, voidaan sanoa, että vuosien varrella kiekko on ollut vähintään huikea menestys.
9-/10
Ilkka Järvenpää
1. Dirty Deeds Done Dirt Cheap
2. Love At First Feel
3. Big Balls
4. Rocker
5. Problem Child
6. There’s Gonna Be Some Rockin’
7. Ain’t No Fun (Waiting Round To Be A Millionaire)
8. Ride On
9. Squealer
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
 Metalliluolan arvio, Ilkka Järvenpää.){kind=link}