Muistatteko vielä ajan oman hevifanituksenne alkuajoilta? Levyjä löytyi hyllystä vasta muutamia tai joitain kymmeniä kappaleita ja innolla keräsi kasarihevin merkkiteoksia historiasta sekä nykyhetkestä. Levyt kuten Judas Priestin ”Defenders Of The Faith”, Kissin “Creatures Of The Night” tai Scorpionsin ”Love At First Sting” sai kuunteluun ensimmäisen kerran. Hetket olivat taianomaisia. Usein myöhempinä vuosina tuntui, kun oli nämä levyt kuullut, oli kuullut kaiken. Laadukasta raskasta musiikkia on tullut vastaan vuosittain, mutta harva albumi todella haastaa 30 vuoden takaiset muistot. Muuttuneen ympäristön valossa tätä faktaa ei ole kyseenalaistanut, sillä nykypäivän ”kaikki heti jakoon ilman yllätyksiä” –kulttuurissa toki eletään hyvin erilaisessa maailmassa. Vuonna 2018 kotimainen artisti näyttää, että laadukas raskas musiikki voi yhä yllättää positiivisesti ja viedä kuulijansa takaisin historiaan.
Suomalaisen heavygenren arvostettuihin vokalisteihin kuuluva Jari Tiura on julkaissut ensimmäisen soololevynsä ”King Of Lions”. Tiuran jylhä ääni on tuttu jo 1990-luvulta Snakegodin ajoilta ja viimeisten vuosien aikana mies on tehnyt vakuuttavaa jälkeä oululaisessa perinteistä heavya tarjoilevassa Stargazeryssa. Suuremmalle yleisölle vokalisti on tuttu myös Michael Schenker Groupista, jossa hän vietti muutaman vuoden 2000-luvun puolivälin jälkeen.
MSG oli juurekkaamman rockin otteellaan Tiuran äänelle jossain määrin sopimaton ympäristö ja ”King Of Lionsilla” sekä kaksi hyvää albumia julkaisseella Stargazerylla laulaja on selvästi löytänyt elementtinsä. Tuloksena uudella levyllä on hyvin perinteisen kuuloista hard rockiin kallistuvaa melodista heavya. CD kestää 38 minuuttia ja sisältää 9 kappaletta. Tästä tulisi monen suuremman yhtyeen aina Iron Maidenista Judas Priestiin ottaa opikseen. Määrä ei yksinkertaisesti korvaa laatua.
Soundiltaan ja sovituksiltaan ”King Of Lions” ei varsinaisesti yllätä, mutta sävellystensä laadukkuudessa se on positiivisin yllätys vuosiin. Albumi vakuuttaa alusta loppuun ja kun levy päättyy, sen kuuntelee mielellään uudestaan. Se käytännössä pakottaa ottamaan itsensä uudestaan soittoon. Kertosäkeet ovat vahvoja ja tarttuvia, Tiura tulkitsee ne vankalla ammattitaidolla ja sävellyspuolen työparina toiminut Sammy Dean Bay (Sami Ala-Lahti) tarjoilee perinteisen voimakasta kitarointia. Taustatukena mm. Jaan Wessman ja Jussi Kulomaa hoitavat niin ikään tonttinsa mainiosti. Koskettimet tuovat paikoitellen musiikkiin AOR-otetta, mutta mistään Foreignerista ei todella ole kysymys. Tuotanto on tasapainossa ja lämmin korostaen kappaleiden kokonaisuutta, Tiuran ääni on etualalla keräten ansaitun huomion, mutta samalla tuntuu kuin juuri oikeissa kohdissa musiikkimaton nyanssit on saatu nostettua esiin.
Biisit elävät omina kokonaisuuksinaan ja jokaisen niistä voi kuvitella soivaksi vähintään keskikokoisen klubin lavalla yhteislauluna. Ainoastaan ”Silver Moon” jää aavistuksen muusta materiaalista, mutta heikkoja hetkiä ei materiaalista löydy. Mallia muille yrittäjille voi hakea esimerkiksi hienosta klassista kasarihevisoundia omaavasta avausvedosta ”Away From All The Magic And Wonder” tai ”Lion Of Judahista”, joka voimaballadina hakee vertaistaan. Tunnelma ei eeppisellä tiellä eksy liian mahtipontiseen maalailuun.
Keskitempoinen ”London” on mainiota vokaalien sekä kitaran vuoropuhelua ja omaa selvän radiopotentiaalin. Aiemmin singlenä ilmestynyt ”Dreamchaser” olisi sekin vuonna 1988 voinut olla vähintään keskitason hitti. Päätöksenä kuultavassa rivakassa ”Blue Sky Lightning” -biisissä Tiura näyttää puolestaan parasta vokaaliosaamistaan. Aina tärkeä kappalejärjestys toimii täydellisesti. Kannessa toki fanin kohtaa tyhjäkatseinen ja kaksikasvoinen leijonakuningas. Toisaalta ei maailman kovimman levyn ”Defenders Of The Faithin” kansikuva mikään suuri mestariteos ollut.
Jari Tiura on onnistunut luomaan yhden tämän vuosituhannen parhaista melodisen heavyn kokonaisuuksista. Vuonna 2018 saavutus tuntuu entistä kovemmalta. ”King Of Lions” vie kuulijan takaisin 1980- ja 1990-luvuille, jolloin levyjen ääressä tuli vietettyä tuntikausia ja kappaleet kantoivat niiden ystävän hetkeksi kauas arjen huolista. Se konkretisoi jälleen, kuinka kyseessä on kiistatta paras musiikin genre.
9+/10
Ville Krannila
1.Away From All The Magic And Wonder
2.London
3.Friends And Foes
4.Human
5.Lion Of Judah
6.Dreamchaser
7.Silent Moon
8.Take On The World
9.Blue Sky Lightning
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}