Koti Levyarviot Scorpions – Virgin Killer (1976)

Scorpions – Virgin Killer (1976)

Jo vuonna 1965 silloisen Länsi-Saksan Hannoverissa perustettu Scorpions julkaisi marraskuussa 1976 uransa neljännen studiolevyn “Virgin Killer“. Kyseinen LP on jäänyt historiaan ensimmäisenä Scorpions-pitkäsoittona, jonka kautta yhtye alkoi selvästi kiinnostaa yleisöä muualla, kuin ainoastaan bändin kotimaassa. Albumi on jäänyt muistiin myös negatiivisemmassa mielessä alkuperäisestä kansikuvastaan, joka on kieltämättä vähintään kiistanalainen. Sioitä huolimatta aloitetaan levyn tutkiminen musiikista.

“Virgin Killer” oli järjestyksessään toinen Scorpions-levy, jonka tuottajana toimi pitkäaikainen luottomies Dieter Dierks. Dierksia pidetään yhtenä 1970-luvun Krautrockin tärkeimmistä hahmoista. Herran yhteistyö jatkui Scorpionsin kanssa aina vuoteen 1988 asti, ja suuri osa Scorpions-klassikkoista on Dieterin tuottamia.

“Virgin Killer” käynnistyy tiukasti rokkaavalla “Pictured Life” ja “Catch Your Train” -kaksikolla, joista erityisesti jälkimmäisellä vokalisti Klaus Meine revittelee äänialansa ylärajoilla. Erityismaininta pitää antaa heti myös soolokitaristi Uli Jon Rothille, joka oli tässä uransa vaiheessa huikeassa iskussa.

“In Your Park” on sitten tutumpaa Scorpionsia, eli slovari. Kyseisen tyylilajin Hannoverin herrat ovat aina osanneet. Toki Rothin mukanaolo tuo kappaleeseen selkeitä psykedelia-vaikutteita, jotka eivät tee sille pahaa.

”He’s a Virgin Killer!”

Albumi A-puoli päätetään “Backstage Queenin” sekä nimikappale “Virgin Killerin” tahdissa. Molemmat ovat tiukkoja 1970-luvun hard rock -sovituksia. Jälkimmäisestä on sanottava se, että sen säveltäjä Rudolf Schenker sanoi kappaleen olevan Scorpionsin yritys kuulostaa Kissilta, bändiltä jonka lämmittelijänä Scorpions oli tässä vaiheessa jo ehtinyt toimia. Pientä Kiss-vibaa biisin pääriffissä kieltämättä on ja Rothin kitarointi on jälleen loistavaa.

A-puoli on mainio, mutta B-puolella tulee selkeä notkahdus. Syy siihen on selvä. Roth laulaa puolet biiseistä ja valitettavasti herra ei ole Meinen tasoa laulajana tai sitä tasoa vokalistina, mitä on kitaristina. Näistä kappaleista ensimmäinen on B-puolen avaava “Hell-Cat“, joka sovituksena on asiallinen Frank Marino -henkinen räväkkä hard rock -esitys, mutta valitettavasti Roth laulaa sen vain sinne päin, ollen välillä selvästi epävireessä.

“Crying Days” on levyn toinen slovari, joka edeltäjänsä tapaan on onnistunut teos. “Virgin Killer” päättyy kahteen Roth-sävellykseen, jotka ovat kitaristin näytöksiä, sillä Schenker ei soita biiseissä. “Polar Nights” jatkaa “Hell-Catin” linjoilla, ollen komeasti svengaava runttaus, jälleen Frank Marinoa imitoiden, tosin kappaleessa rutkasti viljelty wah wah -pedaali tuo luonnollisesti biisiin myös selkeitä Jimi Hendrix-fiiliksiä. Harmi, että tätä ei laula Klaus Meine, sillä aineksia olisi paljon parempaan, kuin mihin Roth vokalistina pystyy. Kitarointi on toki jälleen aivan eliittitasoa.

Viimeisenä biisinä kuullaan “Yellow Raven“, joka on psykedeliaa tihkuva slovari, flirttaillen jälleen Seattlen suuren pojan Jimi Hendrixin muiston kanssa. Kappale on komea päätös tälle levylle.

Kuten aiemmin mainitsin, “Virgin Killer” oli ensimmäinen Scorpions-levy, joka herätti suuremmin kiinnostusta bändiä kohtaan Länsi-Saksan ulkopuolella. Toki yhtye oli keikkaillut ulkomailla tässä vaiheessa uraansa, mutta nyt heidät havaittiin selvästi paremmin. Ensimmäisenä heräsi Japani, jossa levy nousi listasijalle 32 ja myi kultaa. Suuri läpimurto toki jäi saavuttamatta, mutta nousu kohti hard rock -maailman huippua kohti oli kunnolla aloitettu.

Musiikillisesti “Virgin Killer” on onnistunut levy. Kokonaisuus olisi ollut selvästi parempi, jos Uli Jon Rothia ei olisi päästetty laulamaan kahta biisiä. Rothin rooli tässä vaiheessa oli suuri, sillä levyn sävellyksistä puolet on miehen käsialaa, toisen puoliskon ollessa kaksikon Schenker-Meine työtä. Ainoan poikkeuksen tekee avausbiisi “Pictured Life”, joka on koko kolmikon tekemä.

“Virgin Killeria” tuskin voi arvioida mainitsematta levyn jo aikoinaan negatiivista huomiota herättänyttä kansikuvaa. Alkuperäisessä kannessa oli 10-vuotias tyttö alasti rikkoutuneen lasin takana. Schenker on tunnustanut jälkikäteen, että moka tuli tehtyä ja tätä samaa mieltä ollaan myös monessa muussa maassa, sillä kansi luokiteltiin 2000-luvun alkupuolella esimerkiksi Ruotsissa sekä Isossa-Britanniassa lapsipornoksi.

8-/10

Ilkka Järvenpää

1. Pictured Life
2. Catch Your Train
3. In Your Park
4. Backstage Queen
5. Virgin Killer
6. Hell-Cat
7. Crying Days
8. Polar Nights
9. Yellow Raven

Ilkka Järvenpää
+ artikkelit

Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.